Vuonna 2010...

Tässä sitä ollaan. Vuosi 2010 on sinettiä vaille valmis. Ja mikä vuosi se onkaan ollut. Eipä ole koskaan aiemmin elämään mahtunut yhtä paljon asioita. Enkä koskaan aikaisemmin ole huomannut miten nopeasti aika menee.

On kivaa muistella mitä kaikkea tänä vuonna on tapahtunut, mihin elämä on meitä kuljettanut. Jokaiseen kuukauteen on mahtunut paljon asioita, mutta tässä kohokohdat. Kuten arvata saattaa, monet kohokohdat liittyvät Pihlaan :)

Juhlittiin hyvän ystäväni häitä (sieltä nämä kuvatkin) heti vuoden alkuun, 

oli ihanat talvihäät.

Odotettiin ja jännitettiin. 

Olin vihdoin hyvävointinen odottaja, ei pahoinvointia,

ei supistuksia, vain mukavaa odotusta.

Pesänrakennusvietti oli kovassa vauhdissa, neuloin, virkkasin,

ompelin ja järjestelin kotia.

Jäin äitiyslomalle 5. helmikuuta, pystyin olemaan loppuun asti töissä,

mikä oli positiivinen yllätys.

Odotettiin ja jännitettiin.

Tehtiin viimeinen reissu kaksin, Tukholmaan.

Siltä reissulta Mikko osti Laphroak-viskiä vauvan syntymän

juhlintaa odottamaan.

Kasattiin vaunut ja laitettiin kaikki kuntoon vauvaa varten,

viimetipassa.

Kuun lopussa jouduin sairaalaan pre-eklampsian vuoksi,

ehdin olla 3 viikkoa äitiyslomalla. Harmitti kamalasti,

sairaalaan joutuminen oli yllättävän kova paikka.

Paniikki iski, vauva tulisi ja paljon aikaisemmin kun oltiin ajateltu!

Olin psyykannut itseni siihen, että ainakin 41 viikolle mennään.

2.3.2010 kello 08.53 elämä muuttui.

"Riisi" syntyi,

raskausviikolla 38+3.

Se tunne säilyy ikuisesti mun mielessä, kun katsoin sitä pientä

juuri syntynyttä rääpälettä. Se oli niin outoa, jännittävää,

hämmentävää, ihmeellistä. Siinä se oli ja siitä se alkaisi.

Koko maaliskuun meillä kävi paljon ihmisiä "Riisiä" ihailemassa

ja me vanhemmat ylpeinä esiteltiin aikaansaannosta.

Paitsi tunnetasolla, myös käytännössä elämä muuttui.

Ei pitkiä yöunia, ei rauhallisia iltoja, ei merkitystä omalla nälällä.

Jos vauva oli tyytyväinen, äiti oli tyytyväinen. 

Todellista symbioosia.

"Lapsen rakastamisen mukana tulee järjetön pelko", sanoi Elsa Saisio jossain haastattelussa.

Allekirjoitan tuon täysin, se kuvasi alkuaikojen tunteita hyvin.

Nykyisiä tunteita myös.

Päätettiin tytön nimi, "Riisistä" tuli

Pihla Ella Ilona.

Meitä on nyt kolme.

(Ai niin, oli mulla omatkin synttärit :) )

Alettiin oppia elämää Pihlan kanssa, elämään tuli jonkinlaista 

säännöllisyyttä ja rytmiä.

Mikon paluu töihin isyysloman jälkeen oli outoa, siinä me oltiin

sitten kaksin tytön kanssa kotona.

Pihlan kehitystä oli huima seurata, enää se ei ollutkaan

mikään pieni makaava rääpäle. 

Ensimmäiset hymyt saatiin ja talletettiin lukuisiin kuviin

ja videoihin.

Yhtä juhlaa!

Pihlan 1. vappu :) Hauskaa, miten tällaiset vuosittaiset tapahtumat saa ihan

uuden puolen, kun ne viettää ensimmäistä kertaa lapsen kanssa.

Pihla sai hymynaama-kaasupallon :)

Pikavisiitti Helsinkiin, kävin katsomassa Adam Lambertia 

X-factorin tuloslähetyksessä.

8.5. juhlittiin nimiäisiä, suku oli koolla tyttö ihailemassa.

Pihla sai kolme ihanaa kummia, siskoni, tämän mies ja rakas ystäväni.

Heti perään 9.5 juhlittiin ensimmäistä äitienpäivää.

Outo tunne olla itse sen päivän sankaritar.

Aloin tottua kotona oloon, päiviin tuli omat touhunsa, ajatus töistä

tuntui (ja tuntuu edelleen) kaukaiselta.

Pihla alkoi varsinaiseksi papupadaksi. Oli hauskaa, kun tyttö alkoi

äännellä yhä enemmän. Murinaa ja örinää lähinnä :)

Pieniltä vaikuttavat asiat toi suurta riemua, kuten mahallaan 

ollessa pään kannattaminen jatavaroihin tarttuminen.

Nautittiin alkukesästä täysin rinnoin,

ulkoiltiin paljon ja vaan köllittiin viltillä ulkona.

Pihlan ensimmäinen nimipäivä!

Sain vimman laittaa parveketta kesäkuntoon, vihdoista viimein.

Pienestä parvekkeesta tuli oikein soma, erityisesti Rufus viihtyi siellä.

Vietettiin maalaisjuhannus siskoni mökillä.

Rufus lähti "kesäsiirtolaan" mummin ja taatan matkassa.

Kesä ja loma, mitkä ihanat sanat!

Paitsi Pihlan eka kesä, myös Mikon eka pitkä kesäloma.

Ajettiin yli 3000 kilometriä ja käytiin paikassa jos toisessa näyttämässä 

Pihlaa ja paikkoja Pihlalle.

Kuumat paikat, hirvittävä helle ja jopa tuskainen olo.

Pihla kääntyi 4-kuukautispäivänä selältä vatsalle, jipii :)

Elettiin koiratonta elämää ja Mikko nautti kun ei tarvinnut aamuvarhain ja

iltamyöhään lähteä lenkille.

Mikon loman loppu paluu arkeen :(

Reissu siskoni suloiselle mökille.

Rufuksen 2-vuotissyntymäpäivä.

Säilöntähulluus iski, pakkanen pullollaan mansikoita ja raparperia,

mikälie pesänrakennusvietin sivuoire :)

Tasaista eloa ja oloa, mitä nyt vähän stressattiin mitä uintiharrastuksesta tulee, 

kun tyttö ei niin nauttinut kylpemisestä tuolloin 

(tuo kolmas kuva ja ilme siinä paljastaa paljon :D )

Puolikas vuosi Pihlalla elämää takana!

1.9. puhkesi ensimmäinen hammas, samana päivänä

tyttö sai ensimmäistä kertaa kiinteää ruokaa, bataattia.

Minisynttäritkin juhlittiin 2.9., kenraaliharjoituksena ekoille synttäreille.

Nauruhanat aukesi, kunnon hekotus löytyi ja siitä riitti riemua monelle :)

Uusien harrastuksien aika, vauvajumppa, -muskari ja -uinti.

Oma paluu harrastamisen pariin, zumban muodossa.

Ensimmäinen kunnollinen ulkomaanreissu koko porukalla,

päivä Tukholmassa. Kivaa oli, mennään toistekin.

Lisää hampaita, huonoa syömistä.

Harrastuksia ja kadonneen päivärytmin metsästystä...

Mikon juhlakuukausi, ensin isänpäivä, sitten syntymäpäivä. 

Kakkua oli siis tarjolla useampaan otteeseen :)

Pihlan ensimmäinen kunnon nuhatauti,

taisi olla pahempi paikka äidille kun tytölle.

Pihlalla 10 kiloa rikki :D

Tyttö lähti liikkelle, ryömien.

Olohuoneen muodonmuutos (joka on kyllä vieläkin kesken...)

Vilinää, vilskettä!

Meidän perheen ensimmäinen joulu, sen parissa tämä kuukausi

vierähti nopeaan. Askartelua, leivontaa, ruoanlaittoa ja väkerrystä.

Pihlalla on jo 5 hammasta, ryömii, melkein konttaa, nousee istumaan,

syö sormin kuin mestari, osaa vähän syödä lusikalla, juttelee sen kun kerkiää, 

sanoo heippa, äiti ja oho,

vilkuttaa, taputtaa, nauraa ja on suloinen.

Summa summarum, mahtava vuosi!

Kiitos kaikille tänä vuonna blogini matkassa kulkeneille, blogin tuottaman ilon olisi voinut lisätä joka kuukauden kohdalle. Kiitoskiitoskiitos lukijoille!

Hauskoja uuden vuoden juhlia kaikille, me vietetään tämä juhla kotilinjalla, muiden ilotulituksia vakoillen.

Joulu meni jo

Siinä se sitten meni se joulu. Onnistuneesti tuli vietettyä pyhät, Pihlan ensimmäinen joulu oli mitä mainioin.

Vietettiin aatto omassa kodissa, puitteet oli  kauniit, Mikko laittoi kystä kyllä ja kaikkien mahat tuli enemmän kuin täyteen. Pihla oli hurjan reipas ja viihdytti porukkaa koko ruokailun ajan :) Syötiin oikein pitkän kaavan mukaan, mikä oli varsin mukavaa, yleensä kun tulee syötyä niin hirveällä tohinalla.

Ruokaillessa ja seurustellessa menikin sen verran aikaa, että tohinalla jaettiin ja avattiin Pihlan lahjat ennen tytön nukkumaan menoa. Ja niitä lahjoja kyllä riitti! Toivotuista lahjoista saatiin suurin osa ja vielä niiden päälle yllätyksiä. Huh huh sanon minä, saattoi olla muutama lahja liikaa, mutta minkäs teet... :) Pihla ainakin tykkäsi, välillä näytti niin kuin se olisi jotain tajunnutkin tilanteesta. Ainakin paperit ja narut oli kivoja :)

Yksi Pihlan suosikkilahjoista oli kummitädiltä saatu kurkkaava kettu-lelu. Meidän muskarinopella on sellainen nukke, joka aina muskarin alussa kurkkii vauvoja. Pihla tykkää siitä ihan hirveästi, joten kummitäti sai hienovaraisen vihjeen lahjanhankintaan :)

Saatiin me aikuisetkin lahjoja, niitäkin ehkä hieman liikaa... Mikon suosikkilahja oli ehdottomasti iPad, mun ehkä kauneushoito- ja kynsilahjakortit sekä Bind it All-kone. Niin ja Mikolta saatu "Seuraava maksaa-luottokortti" alennusmyyntiostoksille :)

Joulupäivänä otettiin sitten suunta Kausalaan, jossa juhlittiin uusi kierros isäni, siskoni ja tämän miehen kanssa. Ja lahjoja tuli lisää :) Oli ihana käydä maallakin joulua fiilistelemässä, siskoni mökki oli mitä suloisin.

Vielä Tapaninpäivänäkin juhlittiin, joskaan ei enää niin perinteisellä kaavalla, tilattiin pizzaa :) Siskoni ja veljeni puolisoineen tuli vielä Tamperelle äitini luokse ja jaettiin loput lahjat. Lahjat oli kuin 80-luvulta konsanaan, siskolle mikroaaltouuni ja veljelle limsakone :)

Oikein ihana joulu oli siis. Kyllä näillä fiiliksillä ensi vuoteen jaksaa :)

Muistakaa osallistua arvontaan!!

1 yö jouluun on... (arvonta!)

Joulukalenterini on tullut viimeiseen osaan, joulu on huomenna, jee!

Koska joulu on antamisen aikaa, on aika antaa jotakin teille, rakkaat lukijat.

Meillä on jo jokunen vuosi ollut ihana soittorasia, jonka äitini meille antoi. Silloin kun äiti soittorasian antoi, puhuttiin, kuinka siitä voisi tulla meidän jouluperinne ja kuinka lapset siitä varmasti tykkäisivät.
No perinnekoristehan tuo jo on ja voi kuinka Pihla siitä tykkää! Ja me aikuiset myös, kyllä sitä on ahkeraan availtu aikaisempinakin jouluina ilman Pihlaa :)

Haluankin, että joku teistä pääsee samanlaisen soittorasian onnelliseksi omistajaksi ja saa sitä ensi jouluna availla, joten julistan arvonnan alkaneeksi! Jätä kommenttia, vaikka joulutervehdys tai pelkkä nimi/nimimerkki ja osallistu arvontaan. Kokeillaan myös muista blogeista tuttua kikkaa:  mainosta omassa blogissasi niin saat kaksi arpaa :) Osallistumisaikaa on reilusti yli joulun pyhien aina loppiaiseen (6.1.11) asti, silloinhan se joulu on virallisesti ohi.

2 yötä jouluun on...

Nyt on joulun "laitto" täydessä vauhdissa. Tänään on leivottu piparkakut ja tortut, väkerretty piparkakkutalon parissa, siivottu (äitini siivosi :) ) ja käyty kaupassa hakemassa ruoat. Huh, sanon minä. Niin paljon kun joulusta tykkäänkin, on ihan hyvä, että se on vain kerran vuodessa, Ei tällaista pyöritystä enempää jaksaisi :)

Mutta niinpä siitä hyörinästä ja pyörinästä tulee se joulun tuntu <3

Paketoinnissakin pääsin vauhtiin ja se viimeistään tuo joulufiiliksen.

Tällaisia pipareita mutustellaan meillä.

Ja piparkakkutalokin tuli tosiaan kyhättyä. Ei ihan ollu mittasuhteet tällä arkkitehdillä hallussa ja vielä kasausvaiheessa täytyi hieman tuunata osia. No, hyvin pääsee ainakin ilma vaihtumaan tuossa mökissä :) Kattotiilien teon idean varastin röyhkeästi yhdeltä paljon taitavammalta piparkakkutalojen tekijältä. (Kiitos J! :) ) Pitäähän Pihlan ensimmäisen joulun piparkakkutalossa olla Pihlaja-karkkeja :)

Lahjat ovat tänä vuonna tämän näköisiä...

Olisipa jo perjantai!

(Tai kiva, että välissä on vielä huominen. Silloin kannattaa poiketa tänne blogiini *vink vink*)

3 yötä jouluun on...

...laskin aivan itse eilen kun näin silmät tonttusen :)

Nyt on aatto jo niin lähellä, että juhlan järjestelyt pyörii kaiken aikaa mielessä. Tänään tein "koekattauksen" :) Kattaminen on tosi kivaa puuhaa, tykkään hirveästi laittaa pöydän nätiksi. Ihan todellista kuvaa näistä ei saa, koska jouluna pöytäliina tulee olemaan valkoinen ja noiden tekokukkien tilalla on valkoisia tulppaaneja.
Meillä on noutopöytätyyppinen ratkaisu, joten pöytään ei tule esille mitään ruokaa. Saan panostaa siis kauniiseen asetteluun :)

Pääosassa meidän joulupöydässä on pinkit kynttilänjalat, Ikeasta yllätyslöytö. Väri on varsin passeli muutenkin meille, joten eivät jää vain joulukäyttöön.

Ajattelin laittaa pöytään vettä ja kivennäisvettä tuollaisissa pulloissa.

Ja lautasliinarenkaat teen itse helmistä ja metallilangasta. Pitäähän sitä jotain itsevärkättyäkin olla :)

Jos vaikka näistä tulisi perinne, joita Pihla sitten isona tyttönä katselee ja muistelee kuinka ne oli joka joulu :)

4 yötä jouluun on...

Jouluviikko on täällä! Hyörinä ja pyörinä alkakoon todenteolla!

Eilen kasattiin ja koristeltiin kuusi. Kyllä, meillä on tekokuusi. Se on perfektionistin unelma, kun saa asetella oksat miten haluaa ja koristeetkin menee juuri oikeille kohdille :) Koska haluan laittaa kuusen jo näin aikaisin, todettiin tekokuusen olevan parempi vaihtoehto. Aikaisempina vuosina meillä on ollut sellainen pieni tekokuusi, joten samalla linjalla jatkettiin suurentaen vain kokoa.

Koristelussa rakastan kimallusta! :) Pääosassa on kahta erikokoa olevat hopeiset pallot, mattana, kiiltävänä ja glitterinä. Mausteena pinkkejä palloja ja rusetteja.

Muuten harmooniseen kokonaisuuteen tuo lisänsä "vuosipallot". Vuodesta 2006 ollaan ostettu joka joulu uusi koriste, joka sitten muistuttaa siitä vuodesta.

Vasemmalta myötäpäivään:

2006 Pakkasketju-lasipallo

2007 I <3 NY muistoksi joulusta New Yorkissa

2008 Mopsi sukassa :) Muistoksi Rufuksen ekasta joulusta

2009 Valtava valkoinen hilepallo, muistoksi raskausmahasta :)

Tänä vuonna hankittiin tietenkin muisto Pihlan ensimmäisestä joulusta. Etsystä löytyi ihana myyjä, joka kustomoi meille oman koristeen, siinä lukee Pihlan 1. Joulu :) Nauha on "muistoesine" sekin, nimittäin Pihlan Ruskovillan silkkimyssyn nauha :)

Tänä vuonna tuli muitakin uusia koristeita, glitter-porot ja lasilinnut. Lasikoristeet hieman pelottaa, että ovatko vielä jouluna, saati ensi vuonna, ehjiä, mutta vielä ei Pihla ainakaan ole ollut kovasti kiinni kuusessa.

6 yötä jouluun on...

Jouluun ja joululahjoihin tuntuu vahvasti liittyvän käsintekeminen. Mistähän se johtuu?

Joulun alla myyjäisiä on joka nurkassa, jossa myydään kaikenlaista käsityötä ja käsintehtyä. Ja monet tekevät myös itse.

Ja lapsethan on tässä asiassa ihan parhaita, pienillä kätösillä tehdyt lahjat taitaa olla niitä kaikkein rakkaimpia monille saajille.

Tämä onkin yksi syy lisää miksi tykkään joulusta. On ihanaa, että edes jouluna käsillätekeminen on kunniassa. Ehkä se johtuu siitä, että käsityönä tehdyt tuotteet on kalliimpia ja jouluna ihmiset viitsii/haluaa panostaa enemmän lahjoihin. Oli syy mikä tahansa, on se tosi kivaa!

Itse annan nyt toista kertaa itsetehtyjä joululahjoja. Tää mun uusi väkertelyinnostus alkoi raskauden myötä, se kuuluisa pesänrakennusvietti :) Joten viime jouluna paketteihin tuli sukkia ja muuta pientä. Tänä joulunakin osassa paketteja on jotain itse tehtyä, mutta ei suinkaan kaikissa :) Olenpa tehnyt ihan uudenkin aluevaltauksen! :) Niistä enemmän kun lahjat ovat saajiensa hellässä huomassa.

Siihen asti saatte ihmetellä mitä näistä materiaaleista voisikaan saada aikaan.. Ei nuo suinkaan tule kaikki samaan tavaraan, älkää pelätkö :)

Annatko/teetkö sinä käsitöitä lahjaksi?

7 yötä jouluun on...

Viikon päästä sitä onkin sitten joulun vietto täydessä vauhdissa. Kivaa!
Nyt joulufiilis alkaa tulla, flunssa on selätetty ja elämä hymyilee. (Paitsi että nyt on sitten Mikko sairaana... Kaikki vuorollaan :| )

Tänä vuonna juhlimme joulua ensimmäisen kerran omassa kodissa. Aikaisempina vuosina ollaan oltu erinäisissä paikoissa, meidän molempien vanhemmat on eronneet ja joulunviettopaikkoja löytyy :) Ollaan myöskin vietetty pari joulua ulkomailla, yksi Lontoossa ja toinen New Yorkissa.
Viime vuonna kuitenkin päätettiin, että vauvan ensimmäinen joulu vietetään kotona. Luvassa on siis Pihlan eka joulu ja meidän ensimmäinen oma joulu! Ihanaa. Ja jännittävää!

Juhlaseuraksi saadaan äitini ja tämän mies, sekä Mikon äiti ja isä. Joulupäivän suunnataan sitten juhlimaan isäni ja siskoni mökeille (ovat kätevästi 100 metrin päässä toisistaan :) ).

Koska tämä on ensimmäinen kerta omaa joulua, hakee se tietenkin vielä vähän muotoaan. Tavoitteena olisi luoda se ihana oma joulu sekoittamalla molempien lempiperinteitä ja lisätä omia juttuja. Perinteiden kanssa mä olen se enemmän innostuva, Mikko ei ole mikään intohimoinen jouluihminen :)
Erityisesti ruoka-asioissa haettiin hetki sopivaa linjaa ja suhdetta perinteisten ja muiden ruokien välillä. Muuten aaton kulku on melkoisen perinteinen, hautausmaalla käydään ja lahjat avataan ruoan päälle.

Ruoka onkin ehdottomasti iso osa meidän joulua, kulinaristeja kun ollaan oikein toden teolla :) Päädyttiin siihen, että meillä on eräänlainen alkuruoka buffet, jossa on jotain perinteistä, kuten kinkkua ja silakkarullia (mun ehdoton joulusuosikki!!), mutta myös jotain uutta, kuten rucolasalaatti ja etanat.
Sitten seuraa pääruoka, joka on enemmän sellainen valmisannos tyyppinen, eikä sisällä mitään perinteistä. Tehdään siis uusia perinteitä :)
Ja päälle tietty jälkkäri, joka vielä odottaa keksimistä.
Ja sitten kahvit/glögit ja piparkakut. Ja varmaan joku kakku, ylläriylläri :)

Mulla on päässä mielikuva siitä, millainen meidän aattoateria on. Tilanpuutteen vuoksi ei syödä keittiössä, vaan olohuoneessa, johon haluan luoda ihanan tunnelman.  Kaunis kattaus, kynttilöitä, kukkia ja musiikkia. Jostain syystä tuo musiikki on iskostunut mun päähän, oon jo kauan ajatellut, että "mun omassa joulussa" soi ruokailun taustalla musiikki :) Jotain instrumentaalista joulumusaa, tai Frank Sinatran joululauluja.

On kutkuttavaa ajatella, että tästä alkaa ne Pihlan joulumuistot. Vaikka se ei tästä joulusta varmasti paljoa ymmärrä, saati muista, niin tämä on kuitenkin se ensimmäinen kokemus. Ja joulun merkitys Pihlalle sen kun kasvaa. Ajatella, että nyt on meidän vuoro luoda toiselle se "ihana lapsuuden joulu" joita itsekin muistelee. Ja samalla omaan jouluun tulee ihan uusi puoli ja uudenlainen innostus kun saa toisen innostusta seurata. Ihanaaihanaa :)

Yksi ehdoton koriste on Amaryllis, yksi mun suosikkikukista. Tämä yksilö on jo lähes kokonaan auennut, toivottavasti pysyy nättinä vielä viikon päivät :)

8 yötä jouluun on...

Niin kivoja, kuin monet perinteiset jouluasiat on, ei kaikki sovi jokaiseen kotiin ja tyyliin.

Olkipukit on yksi tällainen. Perinteinen olkipukki on melkoisen, no, ruma. Siispä sellaisia meillä ei ole koskaan ollut. Näin kuitenkin Kotiliedessä hauskan idean: olkipukin maalaus!

Siispä alkoi projekti: Pimp my olkipukki :)

Kun olin lapsi, meillä oli pukkeja, mutta äiti on ne joko hävittänyt tai vienyt mökille, joten ensimmäinen vaihe oli pukkien metsästys. Luulin, että niitä olisi vaikea löytää, mutta kas, niitä olikin jokaisessa kaupassa! Nämä löysin Löytötexistä todella halvalla, 1,50€ maksoivat.

Samasta kaupasta lähti matkaan valkoinen mattamaalisuihke. Nauhat löytyivät omista varastoista.

Maalaaminen oli melkoinen operaatio, kun en voinut tehdä sitä ulkona runsaan lumisateen vuoksi. Siispä vuorasin suihkunurkan vessassa ja henkeä pidätellen suihkuttelin :) Mikko ja Pihla oli piilossa makuuhuoneessa suljettujen ovien takana.

Maalaamista isompi operaatio oli uusien nauhojen laittaminen. Siksipä kuvasin videolle sen, kun purin yhden pukin narut :) Luovaa vaupautta käytin, en tehnyt ihan tismalleen samanlaisia.

Lopputuloksen näette tässä. Äitini ihastui ideaan ja halusi myös omat pukit, siispä turkoosit pukit laukkasivat äidin luokse, ruskea ja pinkki koristaa meidän kirjahyllyä. Joku muu paikka voisi olla niille kivempi, täytyy ensi jouluksi miettiä :)

Itse tykkään näistä kovin, perinteistä modernilla twistillä :)

Onko teillä perinnekoristeita?

9 yötä jouluun on...

Alle 10 yötä, o-ou!

Nyt aikaa on niin vähän jäljellä, että joulutunnelmaan virittäytyminen voi todenteolla alkaa. Harmi, että virittäytymistä häiritsee edelleen flunssa, joka riivaa mua nyt oikein olan takaa. Onneksi sekä Pihla, että Mikko on terveitä, niin säilyy hyvä meininki :)

Viime sunnuntaina haettiin kuitenkin joulufiilistä oikein kahdesta eri paikasta :) (samalla hain varmaan loppusinetin taudille, sen verrankylmä oli...)

Ensin poikettiin Keskustorin Joulutorilla, missä maisteltiin bratwurstia ja paahdettuja manteleita. Iso plussa kyllä tästä Joulutorista Tampereen kaupungille, hienoa, että käsityöt ja erilaiset pienet myyjät tuodaan näin lähelle ihmisiä.

Sitten poikettiin vielä Tallipihalla ihailemassa karusellia (jossa täytyy olla kylmä mennä, kun pakkasta on 20 astetta, hrrrr.) ja muuta fiilistä.

Ihanaa, että kaupungin keskellä voi käydä vähän fiilistelemässä jotain tuollaista.

10 yötä jouluun on...

Pari päivää hujahti ohi heikossa olossa, ei mahda mitään, joulun allakin täytyy joskus sairastaa :(

Omana heikkona hetkenä sängyn pohjalla, ja myös niinä parempina hetkinä, on hyvä ajatella niitä, joilla on asiat on ehkä huonommin kuin itsellä. (Hieman kökkö lause, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan :) )

Sain LauraIrinalta haasteen, joka lähti liikkelle K:n blogista. Haaste on yksinkertainen: Tänä jouluna tee jotain hyvää muille ja lahjoita hyväntekeväisyyteen. Tapojahan on monta, kukin valitsee oman tyylisensä ja itselleen sopivan tyylin.

Ehdottomasti paras haaste, mitä blogeissa on liikkeellä!

Liityin raskausaikana Unicefin kuukausilahjoittajaksi, kun tuntui, että oma lapsi on niin etuoikeutettu syntyessään hyvään perheeseen hyvinvointivaltiossa.

Näin jouluna tuntuu kuitenkin kivalta antaa vielä jotain lisää, onhan joulu "antamisen aikaa" ja jotenkin se oman lapsen etuoikeutettu asema korostuu vielä enemmän, lahjoista ei varmasti ole pulaa.

Siispä valitsin omaksi lahjoituskohteeksi Joulupuu-keräyksen.

Halusin ostaa lahjan Pihlan ikäiselle lapselle ja valitsin sellaisen, mistä uskoisin Pihlankin tykkäävän.

Paketista löytyy siis Fisher Pricen kilppari, johon saa palikoita sovitella. Karkkimainen paketti kiikutettiin sitten Keskustorille.

Oikeassa olin sen suhteen, että Pihla kyllä tykkäsi lelusta, siitä todisteena tytön tyypillinen "nyrpistys" kun joku on tosi kivaa :) Kovasti Pihla lelua ihaili ja olisi halunnut varmasti leikkiä. Sitten ei ollutkaan enää niin kivaa kun lelu otettiin pois ja laitettiin pakettiin. Onneksi lahjanarulla leikkiminen vei pahan mielen pois :)

Aion ottaa tästä joka vuotisen perinteen, saa Pihlakin opetella muille antamista ;)

Nyt on teidän vuoro!

Haastan mukaan:

Jennyn

Millan

Onian

Piian

Sort of Pinkin

Tyttö kylmän maan

Ja kaikki muutkin kynnellekykenevät mukaan vaan! Tähän osallistumiseen ei blogia tarvita :)

13 yötä jouluun on...

Lisää syitä miksi tykkään joulusta: glögi.

En juo mitään lämpimiä juomia, kahvi, tee ja kaakao ei ole mun makuuni mikään. Mutta onneksi on joulu ja glögi. Tänä vuonna nautin erityisesti, koska viime jouluna glögin juominen loppui lyhyeen kun jo muutenkin kova raskauden aikainen närästys kävi ihan sietämättömäksi.

Ja tällä hetkellä nautin erityisesti, koska joka paikkaa kolottaa ja nenä on tukossa, Pihlan tauti siirtyi mulle...

Ja kerrankin saan käyttää kaikkia ihania mukeja mitä meillä on, yleensä kun vaan ihailen niitä Mikon juodessa kahvia :)