torstai 31. maaliskuuta 2011

Vanhemmuuden oppitunnit osa 4

Aiheena tänään: Huoli. Ja huolenpito.
Ja voi kun niitä tässä elämässä riittääkin!

Pikku pullukkareidessä rokotuksen jälkeinen laastari.

Pihlan synnyttyä tuli elämään täysin uusi aspekti: jatkuva huoli. Huoli siitä, että onko kaikki hyvin. Onko lapsi terve. Osaanko kasvattaa lapsesta viksun ja vilmaattisen aikuisen. Ja huoli ihan kaikesta. Äitini sanoi nämä ajatukset kuullessaan: "Ja se huoli ei lopu koskaan". Niinpä niin.

Tämä huoli herättää monenlaisia ajatuksia; toisaalta se ahdistaa, toisaalta se tuntuu luonnolliselta osalta vanhemmuutta. Toisaalta ei edes halua ajatella asioita liikaa, tässä hetkessä eläminen tuntuu paljon helpommalta nyt kun aikaisemmin. Toisaalta sitä kuvittelee elämää jo vuosien päähän ja huoli hiipii mieleen; entäs jos ei tulekaan sitä tulevaisuutta? Tai jos tapahtuu jotain muuta mullistavaa.
Huoli on varmasti kyllä tärkeä osa "hyvää vanhemmuutta" (vaikka en uskokaan "hyvään vanhemmuuteen", "riittävän hyvä" on paljon parempi ). Huolen takia sitä pitää lapsensa turvassa ja huolehtii niistä kaikin mahdollisin keinoin.

Huolenpito onkin sitten positiivisempi asia. Joskin alussa se kyllä yllätti. Sen määrä ja intensiivisyys. Vastasyntynyt on niin riippuvainen hoidosta ja hoivasta. Ja miten ihanaa se onkaan! (Siis jos ei huomioi sitä, että huolenpitoa täytyy jakaa keskellä yötäkin... ;) ) Se oli niin mullistava tunne, kun huomasi, miten lapsi tiesi kuka sitä hoitaa ja miten hoitaa. Silloin se kuuluisa äidin rakkauskin syntyi.
Nyt huolenpito on erilaista, koska Pihla osaa hakea sitä. Kun tyttö tulee kädet ojolla ja tahtoo syliin, sulaa sydän sekunnissa :) Puhallukset ja hoivaus on tulleet tutuiksi liikkeelle lähtemisen myötä, Pihla kävelee jo sivuttain tukea vasten ja vähän väliä typy muksahtaa pyllylle tai naamalleen. Suuremmilta haavereilta on onneksi säästytty, siinä riittää taas sitä huolta ;)

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

What I Wore Wednesday #24

Oho, 24. viikko WIWW:iä, sehän on 6 kuukautta. Tästä on tullut kyllä niin perusosa elämää, Pihlakin on jo tottunut äidin asukuvauksiin :)

Whoops, 24th week of WIWW. That's 6 months. Wiww has become a part of my everyday life, even Pihla is used to mum taking photos of outfits :)







Shirt - Gina Tricot
Jeans - Cubus



M
Shirt - Vila
Jeans - Lindex
Scarf - H&M

P
Shirt - Zara Kids
Pants - Lindex

Pihla hoiti värit tältä päivältä, paidassa lukee "Daddy is my favorite":)

Pihla took care of colors this day, the shirt states "Daddy is my favorite" :)




Shirt - H&M
Cardigan - HalpaHalli
Jeans - Lindex
Necklace - Upim (Milan)

Oho, täähän on neuletakki... No mut ainoa tällä viikolla :)

Whoops, that's a cardigan... At least it's the only one this week :)







Shirt - Seppälä
Jeans - Cubus
Necklace - Aldo








Shirt - H&M
Jeans - Lindex
Bracelets - KappaAhl
Earrings - H&M










Linkitys WIWWiin, kurkatkaapa sinne muidenkin asuja ja mistä tässä oikeastaan on edes kyse.

Linkin' up with WIWW. Thank you so much for stopping by, have a great week!

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Jälkkäriä päivän iloksi!

Jos ruoan keksiminen on vaikeaa, niin jälkkärin ei kyllä oo :)
Joskin aika harvoin tulee jälkiruokaa syötyä, valitettavasti. Ehkä pitäisi enemmänkin, sillä jälkkärin päälle ei enää tee mieli mitään napostelumakoisaa.
Meidän äidillä oli, ja on edelleen, tapana tehdä rahkaa. Rakastan rahkaa (kerma-rahkayhdistelmänä, huom! :) ) Se ei edes ole kamalan epäterveellinen, joten pitäisi varmaan opetella sitä tekeen edes vaikka viikonloppuisin :)

Viime sunnuntaina syötiin superhyvää jälkkäriä, koska Pihlan synttärijuhlilta jäi ylitarjonnan vuoksi tarjoamatta yksi herkku: keksijäätelö. Vai jäätelökeksi? Cookie sandwich on ainaskin oikein :)


Keksiosa oli suklainen, pehmeä ihanuus. Ohje löytyi Joy of Bakingista. Superhelppo ja maukas ohje.
Väliin päätyi siis jäätelöä, tässä tapauksessa mansikkajäätelöä. Hyvää ja kaunista katsottavaa :)

torstai 24. maaliskuuta 2011

Mitä tänään syötäisiin?

kuva täältä
Ruoka. Voi mikä murheenkryyni ja ilon aihe. Rakastan ruokaa ja Mikon myötä olen oppinut syömään mitä ihmeellisempiä ja ihanampia ruokia. Tykkään nautiskella erikoisruoilla ja pieni kulinaristi minussa on herännyt.
Mutta murhetta tuottaa perusruoka. Joka viikko sama laulu: mitä syötäis? Ollaan pyritty siihen, että käydään isossa kaupassa kerran viikossa ja keksitään viikon ruoat kerralla. Voitte vaan kuvitella kuinka vaikeaa on keksiä monen päivän ruoat kun välillä yhdenkin päivän aterian keksiminen on vaikeaa...

Ja nyt lisäpaineita tuo se, että Pihla siirtyy hiljalleen syömään samaa ruokaa kuin me. Siispä sen lisäksi, että pitäisi miellyttää kahta aikuista, pitäisi miellyttää myös yhtä lasta. Kunnianhimoinen tavoitteeni on kyllä opettaa Pihlasta reipas ja monipuolinen ruokailija. Ja yllättävää kyllä, se on tähän asti sujunut melkoisen hyvin. Karkea ruoka maistuu paljon paremmin kuin soseet. Makaronilaatikko osoittautui tytön suureksi herkuksi, perinteinen lasten lempiruoka :)

Eikä asiaa helpota se, että arkisin ruoka on mun vastuulla. Myönnän olevani aika onneton kokki. Tai kyllä mä kaiken osaan tehdä, mutta maustaminen jää usein heikolle :) Olen kyllä oppinut, kun nyt joitakin kuukausia olen sitä harjoitellut.

Alkaa vaan puuduttaan sama ruokavalikoima, joten armaat lukijat, auttakaahan jälleen naista mäessä! Mitä teillä syödään tänään? Entä huomenna? Mikä on suosikkiruoka, sellainen iisi arkiruoka?

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

What I Wore Wednesday #23

Tervetuloa päivitettyyn blogiini! Kevätsiivous pyörähti jo täällä ja jätti jälkeensä pitsiä ja harmoniaa :)

Welcome to my updated blog! Spring cleaning came early and left doilies and harmony behind :)

WIWWini elää murroksessa, sillä vaatevarastoni on muuttuvassa tilassa. Vajaa kaksi viikkoa sitten imetys loppui ja vaatteiden maailma aukeni :) Nyt jos koska on siis hyvä aika päivittää vaatevarastoa :)
Koska heti en kaupoille pääse/raaski mennä, täytyy kaivaa jotain korviketta kaapista. Mutta ei villatakkeja! :)

My WIWW is under turmoil at this moment, because my wardrobe is going through a change. A little over a week ago I stopped breast feeding and the world of clothes opened up for me :) Now is the best time to update my wardrobe! But because I can't go / afford to go shopping right this moment, I need to put together outfits from what I have. But no cardigans! :)






Shirt - Löytötex
Sweater - Only
Necklace - Aldo
Jeans - Cubus







Shirt - H&M
Jeans - Lindex
Bracelet - H&M









Shirt & jeans - Lindex






Shirt - Löytötex
Tank - Gina Tricot
Necklace - Gem Story New York

Liekö se kaikki vaaleanpunaisen määrä Pihlan vaatteissa vai mikä, mutta vaaleanpunainen innostaa nyt omassakin pukeutumisessa :)

Maybe it's because of all the pink in my daughter's wardrobe, 
that right now I am loving
 dressing up in pink :)





Linkitys jälleen WIWWiin (klik!) ! Kiva kun kävit, mukavaa viikkoa!

Linkin' up with WIWW! Thank you so much for stopping by, have a great week!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Kaupunkilomalla

Kun ei kauemmaksi pääse, kelpaa Helsinki enemmän kuin hyvin pienen kaupunkiloman kohteeksi.

Hypättiin torstaina junaan Pihlan kanssa ja tyttöhän ihan vallan sekosi. Nukkumisesta ei tullut mitään, vaan piti olla koko ajan hereillä ja valppaana tutkimalla kaikkea ympärillä. Ja mä kun olin pakannut laukkuun vähän suklaata ja luettavaa... ;)


Taisi olla kiva retki, edellisestä kerrasta ei tainnut jäädä paljon muistoja...

Matkalla Lahteen kesäkuussa

Torstai-ilta vierähti mulla Idolsin livelähetyksessä ja sen tulosta sulatellessa Loosessa. Kivaa oli olla siskon kanssa pitkästä aikaa ihan kahdestaan.

Perjantaina testattiin sitten aamupäivällä rutiinien toteutusta vieraassa ympäristössä. Siispä kipitettiin Eiraan päiväkävelylle :) Kelpaisi mullekin tuollaiset maisemat asua :)


Ja mitä teki Pihla? Rutiinien mukaisesti typy nukkui autuaan tietämättömänä vieraasta ympäristöstä...


Iltapäivällä pääsin valloilleni, kun sain vihdoin ostaa ihan minkälaisia vaatteita tahansa ;) Ei yhtään etuosastaan avautuvaa vaatetta mulle pitkään aikaan :D

Junamatka kotiin ei sitten ollut enää niin hauska, Pihlaakaan ei niin kiinnostanut, mutta kotiin oli kiva palata. Tuntui kuin olisi ollut kauemminkin poissa. Tekisi mieli kovasti jonnekin pidemmälle reissulle. Erityisesti New York kiinnostaisi, mutta en tiedä onko a) rahaa b) aikaa c) Pihlasta matkakaveriksi. Onneksi aina voi haaveilla ja käydä välillä pyörähtämässä lähikohteissa :)

Nyt edessä onkin parhautta, sillä Mikolla on talviloma! Tänään sain jo makeaa mahantäydeltä, kun Mikko heräsi Pihlan kanssa ja mä sain nukkua. Nukuin 10 tuntia putkeen! Ihanaaihanaaihanaa. Ensi viikolla luvassa on myös Mikolle nukkuma-aamu, mutta myös kylpyläreissu (onko kellään kokemuksia vauvan taaperon kanssa kylpemisestä? ) ja ihanaa joutenoloa koko porukalla.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Yhden elämänvaiheen loppu

Niin siinä sitten kävi, imetys loppui. Mun vauva on todellakin jo taapero ja lapsi. Heihei sylivauva ja imeväisikäinen mussu. Vuoden päivät elettiin symbioosissa ja nyt se on ohi.

Tästä se kaikki alkoi, alle tunnin iässä. Snif.

Olo on ihan hassu. Loppua kohden oma kiinnostus imetystä kohtaan alkoi hiipua samaa tahtia kuin Pihlankin kiinnostus, mutta silti se tuntuu nyt haikealta. Kai se on jonkinlainen primitiivinen reaktio siihen, että mä en ole enää fyysisesti merkityksellinen lapselleni. Tarvittaessa se pärjää vaikka kuinka pitkään ilman mua. Onneksi ikävä saattaisi kuitenkin tulla :)

Välillä imetys oli tympeää, varsinkin alussa, kun homma ei ottanut onnistuakseen ihan joka kerta. Turhautti ja sattuikin. Eikä hampaiden tulo helpottanut asioita ;) Mutta pääasiassa imetys oli ihanaa. Musta kuoritui varsinainen imetyshörhö, ihastuin siihen ja ajoin (ajan edelleen) imetyksen asiaa. (Älkää pelätkö, en tuomitse ei-imettäviä, kukin tekee omalla tyylillä, sillä mikä on itselle paras!) Olo oli jotenkin positiivisesti alkukantainen, ollaanhan siinä tekemisissä ihmisen peruselementin kanssa, poikasen ruokkiminen. Ja mikäs sitä suloista poikasta oli ruokkiessa, nautin niistä hiljaisista hetkistä kun toinen nuuhkutti rinnalla. Imetin milloin missäkin, autopesulassa, kadulla ja kahviloissa. Oli se vaan helppoa (mainittakoon, että helppous ja laiskuus oli yksi motivaattorini imetykseen paneutumisessa, musta ei vaan olisi ollut siihen pullorumbaan ;) ).

Mutta on se vaan helppoa olla imettämättä! Mikä vapauden tunne. Hämmentävää. Varsinkin vaatekaappi avautuu ihan uudella tavalla.



Mähän voisin lähteä vaikka maailman ääriin. Ja juoda pullon viiniä :)

Nyt pitäisi vaan tuo taapero saada juomaan lehmä-äitien maitoa. Neuvolan täti sanoi, että sillä ei ole kiire, mutta mitäs jos se ei tykkää siitä ollenkaan? Ja mikä minä olen moittimaan, kun itse en voi sietää maitoa ;)

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Yhä ylös yrittää...

... katolle ei toivottavasti kuitenkaan kiipeä.



Muutoksen tuulet puhaltaa meillä. Viime viikon lopulla Pihla päätti nousta pystyyn. Sen enempää reenaamatta neiti alkoi seistä, sohvan reunalla ensin ja nyt jo milloin missäkin. Hullu irrottaa jo toisen kädenkin. Niinkö se sit todella on, että kun kauan odottaa tätä taitoa niin sitten etenee nopeasti?!
Pieniä sivuaskeleitakin Pihla jo ottaa, meinaakohan lähteä liikkeelle? Ristiriitaiset fiilikset, toisaalta tätä on odotettu, toisaalta olisi ehkä helpompaa, jos se vielä pysyisi maan tasalla ;)

Tämä muutos tapahtuu paitsi lapsessa, myös kodissa. Yhtäkkiä turvassa olevien tavaroiden määrä väheni, kun tyttö kevyesti jo kurkottaa liki metrin korkeuteen. Koulutusjakso tiedossa, sillä en ole valmis kaikkea nostamaan katon rajaan. Kai lapsikin jotain oppii? :)

Polttava kysymys on kuitenkin kengät. Pitäisikö sellaiset kohta ostaa? Ja mitkä on hyvät? Olin vähän haaveillut, että tyttö ei lähtisi liikkeelle ennen kun lumet sulaa, niin ei tarttis ostaa enää talvikenkiä :)
Millaisia kenkiä teidän tuoreilla liikkujoilla on? Lasten kenkien valikoima on yksi viidakko, toinen toistaan ihmeellisemmillä ominaisuuksilla varustettuja "ensikenkiä" ja ties mitä.

Tällaiset klassikot olisi kyllä hauskat :)


Toisaalta tällaiset on jo kaapissa odottamassa, joskin ne on ehkä aavistuksen vielä  isot...


Sisäkengät alkaa olla ajankohtasia kans, muskariin ja muuallekin.
Klassikoihin luotetaan näissä, kultaiset kerhotossut löytyy jo :)



Mutta nämäkin olisi kivat :) Nyt kannattaisikin tilata kun bongasin Magicpoks-blogista alennuskoodin...



Auttakaa naista mäessä :) Haussa lapselle mukavat kengät, jotka miellyttävät äitiä ulkonäöllään :D

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Onni onnettomuudessa

Mainostinkin jo osaamattomuuttani kakkutehtailussa, sitä kuinka tein ensimmäistä kertaa elämässäni sokerikakkupohjan Pihlan synttäreille. Tai siis oikeastaan kaksi :)

Olin sen verran täpinöissäni ja paniikissa kakun tekemisestä, että kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Olin päättänyt, että värjään kakkupohjan vaaleanpunaiseksi, jotta sisällä odottaisi kiva yllätys kun kakun leikkaa. Noh, kakun oltua uunissa noin viisi minuttia muistin, että väri jäi laittamatta. Harmitti. Ärsytti. Otti päähän sen verran paljon, että pakko oli tehdä toinen. Ensimmäisen kohtaloa pohdin, olin jo harmistuneena valmis heittämään sen roskikseen. Äitini kuitenkin valisti, että kakkupohjan voi enemmän kuin hyvin pakastaa. Ja olihan ne omat synttärit kulman takana.... :)

Onneksi on äiti ja onneksi äiti on viisas nainen. Kakku säilyi täydellisessä muodossaan pakkasessa ja koostumus oli mitä mainioin viikon pakkasessa olon jälkeen. Väittäisin jopa paremmaksi kuin tuoreen kakun.

Täytekakkurintamalla olen aikamoinen untuvikko, oon perinteisesti laittanut valmispohjien väliin mansikkahilloa ja banaania. Mutta nyt halusin jotain muuta. Onneksi on olemassa kakkuraamattuni, Kinuskikissa.
Sieltä löytyi aivan ihana mansikkatäytteen ohje. Nam, nam ja nam. Hurjan hyvää!
Mansikkaisen lisäksi sivelin kerroksiin Lemon curd-tahnaa, tämäkin Kinuskikissan ohjeiden mukaan. En oo varma tykkäsinkö siitä itse mitenkään hurjasti, mutta Mikko ainakin kehui maasta taivaisiin.



Päälle tuli hento kermavaahto (mä ällöön runsasta kermavaahtoa, yäk.) ja tosi kauniisti kermavaahdolla pursotettu teksti :D Jätin sitten tästä kakusta kynttilät pois ;)


Taitaapi olla, että mansikkahillo-banaanitäyte jää historiaan ja tästä tulee uusi suosikki...

torstai 10. maaliskuuta 2011

Tunnustusta


Cupcakes and Cocktails-blogin Hepsu osoitti mulle ihanan Gorgeous Blogger-tunnustuksen. Lämmin kiitos vielä kerran!!

Tähän tunnustukseen kuuluu kysymyksiä blogin taustasta, mikä onkin hauskaa, en olisi varmaan keksinyt enää nokkelia asioita itsestäni :)

Milloin aloitit blogisi?
13.4. 2010 on ensimmäinen postaus, kohta siis vuosi täynnä, jipii :)

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Elämää. Alkuun blogin oli tarkoitus keskittyä vähemmän arkiseen elämään, mutta huomaamatta arki on luisunut bloginkin puolelle. Mutta sitähän tämä elämä pääasiassa on :) Välillä ahdistaakin, kun en oikein tiedä mihin kategoriaan blogi menee, leivontablogiksi sitä leivontaa on liian vähän, vauva-/lapsi-/perheblogiksi vauvaa/lasta/perhettä käsittelen liian vähän. Ja sitten kun vielä toheilen sisustuksesta, juhlien järjestämisestä, vaatteista ja mikä ikinä mieleen tulee on sekametelisoppa valmis. Vai onko tämä nyt juuri sellainen lifestyle blogi? :D

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen muihin verrattuna?
Se, että kirjoittaja olen minä eikä kukaan muu.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Ennen tätä blogia mulla oli jo kaksi blogia, jotka keskittyy kuitenkin selkeämmin tiettyihin asioihin. En halunnut sekoittaa niitä, mutta halusin kuitenkin blogin, johon voisi hieman vapaammin kirjoittaa asioita. Joku kanava, jota kautta saada ajatukset muistiin ja äänensä kuuluville.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Ulkonäköä. Ja se muutos onkin lähempänä kuin uskottekaan :)

Eteenpäin tämä tunnustus matkaa ihanille Intonaation ONIAlle, sekä Kaksi Kaunista-blogin Jennylle.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

What I Wore Wednesday #22

Tää viikko oli ertyinen monella tapaa, mutta ei todellakaan vaatetukseltaan. En tiedä mikä mättää, mä odotan, että jotain tapahtuisi mun vaatekaapissa, tähti taivaalta tippuisi ja muuttaisi vaatekertani paremmaksi.
Tai stylistikin riittäisi. Yksi kaverini sai stylistiystävältään apua vaatekaapin täysremontissa, olivat käyneet kaikki vaatteet läpi ja karsineet turhat pois. Lisäksi kaveri oli saanut listan vaatteista, joita pitää hankkia. Vaatevarasto selkeytyi kuulemma huomattavasti ja kaveri löysi yhä enemmän omaa tyyliään. Mäkin haluun!

This week was special in many ways, but certainly not when it comes to clothing. I don't know what it is, I think I'm waiting for something to happen with by wardrobe, a shooting star to come and change it for the better.
A stylist would also do. A friend of mine got some help from her friend who's a stylist. They went through all her clothes and got rid of useless pieces. And the my friend got a list of clothes to get and the had thought of different mixes of these clothes. Her wardrobe got a lot clearer and she found her own style even more. I want this too!

Wondering why it was special week? Wednesday the 2nd of March was my darling daughter's first birthday! And then following Tuesday the 8th of March was my own birthday :)







Top - H&M
Cardigan - HalpaHalli
Belt - Lindex
Jeans - Cubus








Top - Express
Cardigan - H&M
Jeans - Cubus

Löysin tämän topin kaapin perältä, se on 8 vuotta vanha ja täydellisessä kunnossa. Melkein vintagea :)

I just found this top from my closet, it is 8 years old and in perfect condition. Almost vintage :)









Top - H&M
Tank - Gina Tricot
Cardigan - H&M
Jeans - Lindex








Dress - H&M
Leggings - Gina Tricot
Bolero - Vila
Bow - Gina Tricot

Tässä asussa juhlin Pihlan syntymäpäivää :)

In this outfit I celebrated Pihla's birthday :)




Synttärisankari itse tarkalleen 
1-vuotiaana 2.3. kello 08.53

The birthday girl herself! 1 year old exactly on 
March 2nd at 8.53 am :)

Shirt and cardigan - H&M

Näyttää siltä, että siirrän villatakki-innostuksen jo Pihlan pukeutumiseenkin....
Looks like I am moving to Pihla with my obsession of cardigans...






Linkitys WIWWiin ja Bejeweled Wednesdaysiin niin kuin aina. Kiva kun kävit, mukavaa viikkoa!

Linking up with WIWW and Bejeweled Wednesdays. Thank You so much for stopping by, have a great week!

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Maaliskuun naiset

Tänään on mun vuoro olla sankari. Täytän 28 vuotta (joo, mun syntymäaika on 8.3.83 ;) ). O-ou. Miten tässä näin kävi? :)
Maaliskuun syntymäpäivä siirtyy meillä äidiltä tyttärelle, oma äitini juhlii syntymäpäiväänsä 16.3 :)

Siinä ollaan, minä kutakuinkin 1-vuotiaana ja Pihla minuutilleen 1-vuotiaana, 2.3.2011 kello 08.53 :)

Koska omia synttäreitäni en liiemmin juhli (kakku on kiitos surkeiden sattumusten sarjan, palaan siihen myöhemmin..), palataan ajassa taaksepäin. Pihlan virallisena synttärinä 2.3. juhlittiin kavereiden kanssa, Pihlan ensimmäiset lastenkutsut :)

Tarjottavat koostuivat pääasiassa samoista asioista kuin ensimmäisissä juhlissa, ainoastaan kakku oli erilainen ja lisänä olivat hedelmäcocktailit pienimmille kakutta juhlineille. Tein elämäni ensimmäistä kertaa ihan itse sokerikakkupohja ja kas, se onnistui. Vähän kyllä jännitti. Kuorrutus ei sen sijaan onnistunut, suunnitelmat oli jotain ihan muuta, mutta tämä tuli hätäratkaisuna.

Kakussa koristeena lippunauha, jossa lukee Pihla. Idea täältä.

Vintage-teema jatkui näissäkin juhlissa, samat koristeet olivat käytössä. Oman lisänsä toivat tuunaamani hatut, jokaiselle lapselle oma. Pihla antoi omansa olla päässä juuri tämän kuvan oton ajan :)
Ystäväni poika, juhlien junnu, oli myös pukeutunut teemaan sopien, "kraka" ja kaikki :)


Lahjoja tuli näissäkin kemuissa hurjat määrät. Ihana ja äärimmäisen taitava ystäväni Lau oli tehnyt Pihlalle käsittämättömän hienon kalastussetin, magneetilla varustettu onki sekä kaloja ja simpukoita. Käykääpä kurkkimassa Laun blogia, sinne ilmestyy asiaa kyseisestä setistä piakkoin... Mikko tykkäsi erityisesti tästä lahjasta, heittäytyi vallan leikkimään. Pihlan suosikkeja taisi olla nuppipalapelit, itse ihastuin vaatteisiin :)



Tänään on myös muiden vuoro olla sankari. On naistenpäivä.


maanantai 7. maaliskuuta 2011

Hillolla vai mantelimassalla?

Vai ei kummallakaan?
Mitä laskiaispulliin tulee, valitsen viimeisimmän vaihtoehdon, en ole hillon, enkä mantelimassan ystävä.
Mun suurta herkkua on äidiltä opittu laskiaispullaversio: pohjaosasta koverretaan sisus pois, sekoitetaan joukkoon kermavaahtoa ja mössö laitetaan takaisin. Väliin vielä kermavaahtoa ja avot, valmista tuli! Tykkään.

Eilen innostuin leipomaan näitä pullia. Enpä olekaan aikoihin pullia leiponut, täytyi netistä etsiä ohje taikinaan :)


Näitä tehdessäni mietin enemmänkin tällaisia opittuja ja perheessä siirtyviä makutottumuksia. Lapsena sitä syö jotain ruokaa tietyllä tavalla täysin mukisematta ja tyytyväisenä, autuaana ajatellen, että kaikki syö niin. Kunnes sitten isompana huomaa, että kas, ei kaikkien laskiaispullat olekaan samanlaisia. Edelleenkin meillä tulee Mikon kanssa vastaan näitä erilaisuuksia, alkuun tuntui vaikealta luopua jostain totutusta tavasta valmistaa/syödä joku ruoka. Esimerkiksi mustamakkaran kanssa oon oppinut Mikon myötä syömään puolukkahilloa. Toisaalta Mikko on ottanut omakseen mm. nämä laskiaispullat, ovat kuulemma parempia kuin muuten tehdyt :)

Vietiin Mikon äidille ja isälle eilen tuoreeltaan pullat, mutta muutin "reseptiä" vastaanottajien mukaan, väliin laitoin hieman  mansikkahilloa... Täytyykin kysellä miten ne maistui.



Onko teillä tullut vastaan erilaisia versioita samasta ruoasta? Ootko oppinut jonkun uuden tavan laittaa tuttua ruokaa?

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Vanhemmuuden oppitunnit osa 3

Äidiksi tulemisen ja ennen kaikkea kotiin jäämisen myötä olen oppinut jotain itsestäni, jotain mitä en ihan osannut odottaa.

Ennen:
Olin pinnallisin puolin järjestelmällinen. Siisti ulkomuoto, puhtaat vaatteet. Kouluaikoina muistiinpanot siististi ja järjestelmällisesti. Mutta oikeasti, pintaa syvemmältä, kaikkea muuta kuin järjestelmällinen. Pikemminkin kaoottinen ja sotkuinen :) Koti enemmän tai vähemmän kuin lentoon lähdössä (äiti ja mummoni sanat aina kun näkivät huoneeni kun olin lapsi ;) ). Tiskejä, pyykkejä, roskia, sotkua ja kaaosta joka puolella. Pahimillaan melkein kuin Sillä siisti-ohjelmasta.

Sotkua vanhassa kodissa... :)

Nyt:
Pinnallisin puolin edelleen jokseenkin järjestelmällinen. Ulkomuoto siisti, mitä nyt vaatteissa helposti tahra, jos toinen,maitoa/ kuolaa/ puuroa/ mustikkaa/ bataattia tms. Mutta pintaa syvemmältä muuttunut nainen: äärimmäisen järjestelmällinen ja siisteysfanaatikko. Oon alkanut kiinnittää huomiota vieläpä enemmän yksityiskohtiin; roskiskaappi pitää siivota, wc-pöntön takanakin pitää kiiltää...

En olisi ikinä uskonut. Ei meillä oikeasti koskaan mitään superlikaista ole ollut, ei ötököitä tai muuta ;), epäjärjestystä vaan. Se oli ennen mun ja Mikon yhteinen luonteenpiirre. "Siisti koti on merkki hukatusta elämästä" taisi olla meidän motto :) Tavaroita siis siellä täällä, mihin mikäkin sattui jäämään.

Se, että vietän niin paljon kotona aikaa, on selvä tekijä tässä asiassa. Kun katselee samoja seiniä päivästä toiseen haluaa niiden seinien sisustan olevan mieleinen. Pitää olla siistiä ja puhdasta.
Tähän perustuu mun kovassa vauhdissa oleva sisustusvimmakin, joka huone saa jotain uutta, kun kaipaan vaihtelua :)

Hassua ja hieman haastavaa, että muutos tässä tapahtui juuri lapsen myötä, kun sotkut varmasti lisääntyvät. Yleinen kaaos ja sekamelska on joka ilta selätettävänä, kun Pihla on mennyt nukkumaan. Lelut pitää kerätä ja, jälleen osoitus lievästä neuroottisuudesta, palapelit pitää koota, purnukat laittaa sisäkkäin oikeaan järjestykseen ja palikat oikeisiin laatikoihin. Helpommallakin kai voisi itsensä päästää :)
Lelut siististi. Noin minuutin kunnes palapelit oli pakko saada leikkiin :)

Mutta siis kaikkinensa tää kaikki taitaa olla ihan positiivista?! :) Hyvä oppitunti siis. Haluan kuitenkin, että oppiminen loppuu tähän, en halua olla sellainen äiti, joka nipottaa koko ajan lapsille, että pitää olla siistiä. Elämisestä tulee sotkua ja sekamelskaa ja se kuuluu asiaan. Sit pitää vaan siivota kun sille tulee sopiva hetki :)

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Syntymäpäivä ja vuosipäivä

Ai kenen syntymäpäivä? No Pihlan tietenkin.

Meidän ihanan tyttären ensimmäinen syntymäpäivä. Meidän vauva ei ole enää vauva. Toinen siirtyy ikäluokkaan 1-3, taaperoksi. Villiä. Miten paljon pienen ihmisen elämässä tapahtuukaan yhden vuoden aikana! Lähtökohtana on pieni avuton rääpäle, joka vain olla möllöttää ja huutaa. Ja vuoden päästä se on jo iso tyttö, touhuaa jo omiaan ja ei vain huuda vaan jopa puhuu. Ehdottomasti parhainta on ollut seurata Pihlan luonteen ja persoonallisuuden kehitystä. Miten hiljalleen se pieni rääpäle alkoi osoittaa omanlaisiaan piirteitä ja miten nyt niitä on jo vaikka millä mitalla. Miten tyttö on yhtenä hetkenä kuin isänsä, rauhaa rakastava haaveilija, ja toisena taas kuin äitinsä, temperamenttinen, nollasta sataan sekunnissa. Ja miten tytössä on jotain ihan "vieraitakin" piirteitä, jotain mitä meissä ole. Kehittymässä on ihan oma yksilönsä, ihan uusi persoona. Ihana uusi persoona. Meidän rakas tytär. Snif.


Ai mikä vuosipäivä? No synnytyksen tietenkin.

Ennakkoon paljon mietityttänyt tapahtuma oli nopeasti ohi, mutta mieleen ne tunnit on syöpyneet paremmin kuin moni muu päivä tai viikko elämässä. Synnytys oli hyvää alkusoittoa vauva-arkeen, "kun mikään ei mene niin kuin ajattelit". Olin niin asennoitunut synnyttämään reippaasti yli lasketunajan, mutta pirullinen raskausmyrkytys iski päälle. Jouduin makaamaan sairaalaan, juuri se mitä en missään nimessä olisi halunnut, ja rv 38+1 ryhdyttiin käynnistelemään synnytystä. En ollut sen enempää synnytystä suunnitellut, lähinnä ajatellut, etten epiduraalia välttämättä haluaisi. No, kiitos toksemian löysin itseni makaamasta synnytyssalissa epiduraalikatetri selässä :) Hyvä ja perusteltu vaihtoehto, ei siinä mitään, jos se olis vaan auttanut kunnolla. Hetken autuus ja sitten taas kivut takaisin. Ihmeen hyvin oon tän seikan pystynyt unohtaan, sen järkyttävän kivun... Mutta onneksi mut "palkittiin" nopealla 8 minuutin ponnistusvaiheella ja homma oli nopeasti ohi. Ja sylissä pieni avuton rääpäle, runsaan kinan peitossa. Ja mun synnytyshuuruinen ensimmäinen kokonainen lause, kun näin, että tyttö tuli: "Jes, pääsen ostaan niitä kaikkia ihania vaatteita." Juuh :) Se tunne on jäänyt vahvasti mieleen, ei mitään ylitsevuotavaa äidin rakkautta, vaan tunne, että o-ou, tässä se nyt on, pyrkimys ymmärtää, että joku, joka oli juuri hetki sitten mahassa, onkin siinä mahan päällä, että se on oikea ihminen. Ja että se on meidän. Siinä unohtui synnytys ja synnyttäminen nopeasti, kun sitä pientä katseli. Oli se vaan ihmeellistä. Ja on edelleen.



Hyvää syntymäpäivää meidän ihanalle lapselle, rakkaalle kullanmurulle, pääskysenpojalle, nupullemme, Pihlalle. Äiti ja isä rakastaa sua eniten maailmassa.

What I Wore Wednesday #21

Suuret oli värisuunnitelmat viime viikolla, mutta ihan niin hyvin ei toteutunut suunnitelma kuin olisin halunnut :) Vaikka kevättä oli kyllä muuten jo kivasti ilmassa, kun mittarikin kipusi lähemmäksi nollaa kuin -30. Väritavoite jatkuu, toivottavasti paremmalla tuloksella jatkossa.

Last week I had big plans for wearing various colors, but I didn't manage to pull it off as well as I would have wanted to. At least spring has shown some signs this week when the temperature got closer to zero (32 F) than -30 (-22F). The plan is to keep up the challenge of wearing various colors, hopefully with better results next week :)




Top - Lindex
Cardigan - H&M
Jeans - Lindex
Bracelet - A marketplace in Maui















M

Cardigan - Gina Tricot
Jeans - Cubus

P
Shirt - Polarn o Pyret
Jeans - H&M

Ainakin Pihlalla oli väriä päällä :)

At least Pihla wore some color this day :)




Dress & cardigan - Seppälä

Pihlan synttärijuhla, vintagehenkeen sopiva mekko :)

Pihla's 1st birthday party, the dress went with the vintage theme of the party :)














Shirt - H&M
Tank - Gina Tricot
Jeans - Lindex












Liityn jälleen WIWWiin ja Bejeweled Wednesdaysiin. Kiva kun kävit!

Joining WIWW and Bejeweled Wednesdays as always. Thank You so much for stopping by and for the lovely comments, they make WIWW worth the effort :)

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Makeaa mahan täydeltä

Tarjottavaa syntymäpäiväjuhlilla todella riitti. Ensimmäistä kertaa elämässäni järjestin ihan yksin tällaiset juhlat ja tein ihan itse kaikki tarjottavat. Huhhuh. Tekeminen oli kivaa, ainoaksi haasteeksi osoittautui aikatauluttaminen. En onnistunut siinä järin hyvin, aika myöhään perjantaina oli uuni kuumana :)

Niin kuin synttäreillä kuuluu, kunniapaikalla keskellä pöytää oli kakku. Koska tarjolla oli paljon makeita juttuja, päädyin kakussa vähän keveämpään vaihtoehtoon. Toisaalta vaa'assa painoi myös oma mieltymys, kermakakut kun ei ole niin mun mieleen. Tämä ihana hyydykekakku, Kinuskikissan Juhlapöydän raitakakku, maistui vaniljalle, mansikalle ja vadelmalle. Nam.


Kermaisen osuuden pöydässä hoiti Red Velvet Cupcakes. Aiemmin tekemäni red velvet- kakku (itseasiassa Pihlan puolivuotis-juhliin :) ) hurmasi ja halusin kokeilla muffiniversiota. Toimi yhtä hyvin, jopa paremmin kun nyt väriksi tuli kauniin punainen. Ja ensimmäistä kertaa onnistuin kuorrutteenkin kanssa täydellisesti. Juuri oikea koostumus, kauniisti pursottuva ja hyvä makukin. Koristeena pitsireunus ja tuunattu cocktailtikku :)


Todellisen haasteen juhlavalmisteluihin toi macaronit. Aiemminhan kerroin koeannoksesta. No, ei mennyt ihan putkeen leipomukset. Ensimmäinen satsi meni ihan pilalle, uuniosuudessa mokasin taas. Onneksi toinen satsi onnistui, vähän tummumista havaittavissa näissäkin, mutta muuten oikein kelpo yksilöitä. Ja hyviäkin olivat.


Suloisen kaksikerroksisen keksitarjottimen alaosassa oli Martha Stewartilta bongattuja glitter pallo-keksejä. Suhtauduin hieman epäillen väliin tulevaan inkiväärivoitahnaan, mutta voi että miten hyviä ne olikaan. Teen toistekin. Harmi, että näistä ei ole kunnon kuvaa, mutta näkyyhän ne tuolla vähän :)


Jotta maha ei todella olisi täynnä vain makeaa, oli vastapainona kaksi suolaista piirakkaa, lihansyöjille ja kasvissyöjille :) Tykkään itse suolaisista piirakoista ja oon aina ihan toheissani, jos jossain kahvipöydässä sellaista on tarjolla, mutta silti leivon sellaisia itse hirveän harvoin. Nämä kaksi oli ehkä elämäni neljäs ja viides itse leivottu suolainen piirakka. Kinuskissasta löytyi näidenkin ohje, Poropiirakka ja Mustapekan tomaatti-sipulipiirakka.



Sellainen vaaleanpunainen juhlapöytä :) Onnistui kyllä hyvin, äidiltä lainatut kahvikupit ja hopeat toi mahtavan vintagefiiliksen.