tiistai 25. lokakuuta 2011

Sisustuksen uusia tuulia

Koska sitä vauvantuoksuista perheenlisäystä ei ole lähiaikoina tiedossa keskittyy meidän uusien perheenjäsenten hankinta materialistiselle puolelle.
Mutta tämä se kyllä onkin varsin tarpeellinen, odotettu ja erittäin pidetty perheenjäsen. Nimittäin uusi sohva. Ihana 3:n istuttava harmaa Karlstad saapui luoksemme jokin aika sitten, kiitos pihin miehen löytönurkka-retken jälkeen. (Mua viehättää tässä sohvassa erityisesti se, että istuintyynyjä on vain kaksi ja nuo selkänojat on ihanan muhkeita.)

Koska kauan kaivattu harmaa lisä saapui olohuoneeseemme, saan vihdoin siirtyä todenteolla uuteen värimaailmaan, jota on jo hieman enteilleet uudet tyynyt ja kukkapurkin tuunaus.
Keltaisen lisäksi luvassa on turkoosia, jonka ensimmäinen olomuoto on ihanat Urban Outfittersiltä löydetyt kehykset. Toisessa on meidän hääkuva ja toinen saa lähipäivinä jotain erilaista kantaakseen...
Yhdessä harmaan seinän kanssa näistä kolmesta syntyy niin ihana väriyhdistelmä, että olen pakahtua :)



Värit on siis valittu, mutta nyt seuraa viime päivien polttavin pulma: minkä väriset verhot ja tyynyt?
Vaihtoehtoina on joko turkoosit verhot ja vanhat keltaiset tyynyt, tai uudet keltaiset verhot ja uuden turkoosit tyynyt.

Vaihtoehtoja tällä hetkellä verhokankaiksi ovat nämä:

Löytyisi kahta eri turkoosia, (jotka ei kyllä pääse ihan etuihinsa puhelimen kameralla kuvattuna) toinen vaaka- ja toinen pystyraidalla, ja sinapin keltainen ihanuus.

Hirveän vaikea päättää, minkä yhdistelmän valitsisi. Ja mikä oikeasti näyttäisi hyvältä. Siispä Photoshopin uskollisena käyttäjänä päätin testata miltä värit näyttäisivät :) (Joskaan ihan etuihinsa nämä eivät pääse kiitos muovilla ja rappauslaastilla vuoratun ikkunan. Yrittäkää olla katsomatta sitä :) )




Mitäs sanotte?

Olin kyllä melkoisen pettynyt Eurokankaan valikoimaan näissä väreissä, heikoksi jäi saalis. Täytyisi suunnistaa johonkin toiseen kangaskauppaan katsomaan, mutta tunnustaudun tässä melkoisen tietämättömäksi. Onko Tampereella enää mitään muita hyviä kangaskauppoja? Lielahdessa oli ennen Halpala, mutta se lienee ollut manan mailla kauan?!

perjantai 21. lokakuuta 2011

Arvonnan riemua

Arvonta on suoritettu ja voittajat on selvillä!
Suuri kiitos osallistuneille, mahtavaa, että mun vaatimattomat tekoset innostivat teidän monilukuisina liikkeelle.

Arvonnan onnettarena toimi Pihla ja virallisena valvojana Rufus.





Ensimmäisenä arvottiin myssy.
Osallistujia tämän arvonnassa oli 24.



Onnetar täydessä vauhdissa.



Ja voittaja on....

Heatley!









Seuraavana vuorossa oli sitten korun arvonta.
Tähän osallistujia tulikin huimat 37.





Tästä suorituksesta onnetar oli niin innoissaan, että arvontalippuja tarttui oikein monin kappalein matkaan.

Onneksi ohjeet meni perille ja Pihla valkkasi yhden voittajan, joka on...





K !




Tässä vaiheessa, kun arvonta oli päättänyt päätti virallinen valvoja Rufus yllättää ja valita bonusvoittajan.


Mulla ei ole hajuakaan miten tuo lappu koiran suuhun päätyi, mutta sitä sattumaa käy kiittäminen, sillä päätin palkita tämänkin henkilön. Ja hän on:

Jenna!
Koska arpa oli bonus, saat valita kumman palkinnon haluat, pipon vai korun :)

Suurenmoiset onnittelut kaikille voittajille!

Voittajilta odotan yhteydenottoa sähköpostiin maimakings (at) yahoo . com
K, laita mukaan väri/sävytoiveita munista ja Jenna, kerro mitä haluat palkinnoksi :)

Kiitos vielä kaikille osallistujille!
Mikäli arpaonni ei suosinut ja koru tai myssy kiinnostaa, niin lähetäpä postia niin tehdään kaupat. Koru on 10€ ja myssy 15-20€, koosta riippuen.

torstai 20. lokakuuta 2011

Vielä ehtii...

... osallistua arvontaan!
Ihanan paljon on tullut osallistujia ja ilmeisesti tämän myötä myös uusia lukijoita, kivaa, kiitos ja tervetuloa!



Tämän päivän ajan voit vielä ottaa osaa pesäkorun ja virkatun myssyn arvontoihin.
Klikkaa itsesi arvontaan tästä.

Arvonta suoritetaan tänä iltana tai huomenna aamulla. Palaan asiaan kera voittajan :)

maanantai 17. lokakuuta 2011

Sukupuolineutraali(ton) kasvatus

Sukupuolineutraali kasvatus on noussut viime vuosina hirvittävän paljon esille. Se mietitytti mua jo ennen oman lapsen syntymää ja sen jälkeen vielä enemmän. Varsinkin nyt, kun Pihla yhä enemmän alkaa selkeästi osoittaa merkkejä sukupuolisuudesta.

Jos ihan rehellinen oon, niin mun mielestä koko kohkaus asiasta ja jälleen yhden kasvatussuuntauksen keksiminen on liioiteltua ja enemmänkin ongelmia aiheuttavaa.



Itse olen nainen, joka kasvoi pienenä tyttönä hyvin tyttömäisesti, rimpsumekoissa, vaaleanpunaista rakastaen, nukkeleikkien ja barbien keskellä. Enkä koe asiasta minkäänlaista ahdistusta. Leikin myös autoilla kun sille päälle satuin ja rakensin majoja. Puukäsitöistäkin tykkäsin. Ja kalan perkaamisesta erityisesti :) Ja oikeastaan koko ala-asteen mulla oli lyhyt tukka ja monesti mua luultiin pojaksi.
Tämän takia/tästä huolimatta kasvoin mielestäni aivan tavalliseksi, terveellä itsetunnolla ja seksuaalisuudella varustetuksi aikuiseksi.



Ja samalla tavalla haluaisin Pihlan kasvavan. En henkilökohtaisesti näe siinä mitään väärää tai toista alistavaa, että puen lapselleni pinkkiä ja mekkoja. En ymmärrä mitä hallaa teen lapselleni, jos se leikkii nukeilla.
Toisaalta myös autoleikit ovat myös tervetulleita ja varmasti se majakin joskus rakennetaan yhdessä.
Hassusti sukupuolineutraaliuden keskustelu jämähtääkin helposti näihin leikkeihin, joissa kuitenkin suurin osa on täysin sukupuolineutraaleja. Palapelit, piiloleikit, soittimet ja muovailuvahat lienee yhtä "salittuja" molemmille.



Vaatteista vääntäminen menee välillä jopa hulluuden puolelle. Mitä ihmeen merkitystä sillä on, mitä lapsella on päällä? Mitä vastaan me vanhemmat taistellaan kun solvataan tyttöjen pinkkejä vaatekertoja? Samalla kuitenkin aika monet äiditkin pukeutuu siihen :) Itse puen Pihlalle oikein mielelläni vaaleanpunaista, mutta vastapainoksi myös paljon mustaa, mistä monet tuntuvat kohahtavan. Syyskengätkin on poikien malli kun en halunnut niitä värikkäinä.


Tekemisiä merkittävämmässä asemassa on mielestäni asenteet. Haluaisin, että lapsestani kasvaa ihminen, joka luottaa itseensä ja kykyihinsä, uskaltaa yrittää ja epäonnistua.
Usein sukupuolineutraaliuden yhteydessä puhutaan erityisesti "kiltti tyttö"- ja "reipas poika"-ilmiöistä. Tyttöjä kehutaan kilteiksi ja suloisiksi, poikia reippaiksi rasavilleiksi. Tässä kohtaa huomaankin kyllä olevani himpun verran kallellaan sukupuolineutraaliin suuntaan. Haluaisin omalla esimerkillä näyttää Pihlalle, että tyttö voi/saa olla reipas ja rohkea. Se, millainen luonne ja käytös ihmisellä on ei saisi olla sidonnainen sukupuoleen.



Haluaisinkin antaa Pihlalle mahdollisuuden muokata oma sukupuoli-identiteettinsä sellaiseksi kun se itse haluaa. Biologiaa vastaan mun on turha taistella, sillä jostain sisältä sen on kummuttava, että tyttö hoitaa vauvanukkeja kovalla innolla ilman, että olen yhtään mallia näyttänyt.
Onhan mallioppimisellakin osansa kyllä, tuskin Pihla ihailisi meikkisiveltimiä ja sutisi niillä nassuaan, ilman että olisi niitä mun nähnyt käyttävän.
Toisaalla tyttö kulkee sitten isän perässä "remonttihommissa" ja nakuttaa nauloja ja kokoaa huonekaluja.
Valitkoon näistä sitten sen, mistä tykkää enemmän. Tai vaikka molemmat.


Toisaalta tämä kaikki on hieman vajanaista pohdintaa, sillä nythän kasvatan "kaltaistani", toista tyttöä.
Mietityttää, että onko asiat toisin, jos joskus saan pojan? Miten silloin suhtaudun lapsen sukupuoleen ja sukupuolisuuteen? Vai eroaako se tästä yhtään? Ja seuraako poika esimerkkiä samalla tavalla ja sutii meikit naamaan ja laittaa äidin korut kaulaan?


Kaiken kaikkiaan mua mietittyyää koko sukupuolineutraalissa kasvatuksessa se mistä se kumpuaa? Miksi pitää ottaa niinkin radikaali linja, että ei kerro lapselle ja muille tämän sukupuolta? Miksi pitää saada tyttö leikkimään autoilla ja poika hoivaamaan nukkea?
Ja olenko sittenkin itsekin sukupuolineutraali kasvattaja?


Ajatuksia? Kertokaa mitä mielessä ja muistakaa, että eri mieltäkin saa olla te kaikki reippaat ja rohkeat naiset sekä kiltit, kuuliaiset miehet :)

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Tikun nokassa

Aikaisemmin tuskailemani jauhopeukalon "murtuminen" parantui odotettua nopeammin. Ja odotettua mukavammalla tavalla.

Sain seuraksi ihanaisen Laun, jonka ideasta tämä rupeama lähti. Täytyy todeta, että "great minds think alike", sillä jo pidempään olen haaveillut omista cake popseista, eli kakkutikkareista :)
Idean äiti on Bakerellan Angie, jonka cake popit on niiiin ihania.

Siispä omia oli päästävä tekemään!

Leivontaa tämä touhu ei kylläkään kamalasti sisältänyt, sillä vain valmisteluvaiheessa varsinaisesti leivoin kun pyöräytin yhden red velvet-kakun pohjan. Ja Lau oli leipaissut sokerikakun sekä banaanikakun. Loppu olikin sitten yhtä väkerrystä :)


Ensin piti väkertää täytteet, jossa Lau selätti mut täysin. Omani olivat yksinkertaisuudessaan vaniljalla ja mintulla maustetut voikreemit. Lau väkersi niin Baileys-kreemiä kuin rommikreemiä.
Nämä kreemit sekoitettiin murusteltuun kakkuun ja taikinamössöstä muovattiin pallot.

Ja sitten vuorossa oli itse tikkareiden "kokoaminen" ja koristelu, ehdottomasti työläin ja hauskin osuus.
Tikkareiden lisäksi tehtiin ihan vaan kakkupallojakin, tikkujen vähyydestä ja tikkareiden kokoamisen haasteellisuudesta johtuen.


Niin pallot kuin tikkaritkin kuorrutettiin suklaalla, minä kaikki valkoisella, Lau osan myös tummalla. Omat suosikkikoristeeni oli ehdottomasti glitter (syötävä tietenkin) ja värjätty valkosuklaa.

Glitteriset ovat red velvet palloja vaniljakreemillä,
mintunvihreällä raidalla koristelin sokerikakku - minttukreemipallot.

Ja eiku syömään!


torstai 6. lokakuuta 2011

Jos lapsi saisi päättää

Se laittaisi jalkaan kumisaappaat ja päähän pyöräilykypärän ja lähtisi ulos.
Mitä sitä housuilla tekisikään? Tai takilla?
Kunhan reppu on selässä.


... sulkisi oven perässään.


... tilaisi hissin ja ottaisi sillä suunnaan kohti vapautta.



Jos lapsi saisi siis saisi päättää.
Mutta kun ei saa.
Vaan äiti päättää, että höpsösti pukeutunut lapsi kiikutetaan takaisin sisälle. Ja päälle laitetaan housut, takki, lakki ja kengät.



Aikuisuus ja vanhemmuus on välillä niin tylsää.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

mai living juhlii

Jipii, 20 000 kävijän rajapyykki ylittyi!

On ihanaa, että juuri Sinä käyt täällä! Kliseistä, mutta totta, ilman teitä lukijoita blogia ei olisi! Sittenhän voisin kirjoitella vaan omaan pöytälaatikkoon.

Siispä on aika kiittää teitä ja julistaa mai livingin historian toinen arvonta. Jännittävää :)
Tällä kertaa palkintoja on kaksi, miellyttämään niin lapsellisia kuin lapsettomia, kummatkin omin kätösin tehty.

1. palkinto: Pesäkoru. Saat itse valita minkä väriset "munahelmet" koruusi tulee.


2. palkinto: Virkattu myssy. Kokovaihtoehtoina vauva, taapero, lapsi ja miksei kyllä aikuinenkin. Väri valittavissa.


Voit osallistua molempien tai vain toisen arvontaan, mainitse kommentissa mihin osallistut.

Yksi kommentti = yksi arpa. Lisäarpa mainostamalla. Nappaa vaikka matkaan tämä banneri.


Arpaonnea kaikille tasapuolisesti ja tervetuloa jatkossakin lukemaan!
Osallistumisaika 20 000 sopien 20.10. asti.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Ne pienet asiat...

Paljoa ei tarvita, että hymy tulee huulille ja hyvä mieli.

Viime aikoina sitä on muiden muassa aiheuttanut tämä suloisuus.


Miten ihana voikaan olla ihan tavallinen valkoinen purkki satiininauhalla koristettuna.
Joku tässä kolahtaa mussa juuri oikeaan kohtaan ja ihan hykerryttää kun siitä tuli niin kiva :)


Kasvikin on kiva. Ja jopa toistaiseksi hengissä.

Rusetti sopii kuin nenä päähän kaveriksi uusille tyynyille. (klik!)

Saa talven pimeät tulla, meillä paistaa keltaiset asiat! (Liekö Onialla jotain tekemistä tämän uuden keltaisen himon kanssa? Oon tainnut imeä vaikutteita ;) )

Kokeilkaa tekin jotain ihan pientä uutta, ei isoja muutoksia aina tarvitse/jaksa tehdä.