sunnuntai 26. elokuuta 2012

Kesä '12

Remonttipuuhien, muuton ja sisustusprojektien vastapainoksi ehdittiin nauttia kesästäkin ja tehdä isompia ja pienempiä retkiä.

Retkillämme tapasimme tuttuja ja tuntemattomia ja koettiin monenlaisia elämyksiä.

Särkänniemessä, miehen työpaikan kesäpäivillä, tavattiin ääsi pöösit. Ei kai olleet kivoja. Possujunassa Pihla sen sijaan ilakoi nauraen. Itse uskaltauduin monen vuoden jälkeen Tornadon pyöritykseen. Vielä illallakin huimasi. Onneksi ei maksanut mitään.



Muumimaailmassa ensijännityksen jälkeen muumit osoittautui kivoimmiksi ikinä, kaikkia piti halata monta kertaa.


Ti-Ti Nallen konsertissa lapsi nautti, äiti ja isä selviytyi. Salillinen ilkamoivia alle kouluikäisiä ei ole ehkä se kaikkein leppoisin lomanviettopaikka. Ti-ti Nallen talolla lapsen toiveet toteutuivat, kun pääsi laulamaan nallejen kanssa bussilaulun ja maalaamaan Äiti-nallen taitelijahuoneeseen.


Pisin reissu tehtiin pohjoisempaan, Hailuotoon mökille, missä päästiin jopa nauttimaan rantalomailusta, Suomen Havaijilla kun oltiin. Käsitöitä tuli tehtyä samalla kun sisko maalasi ovea, Mikko ja lankomies kävivät valokuvausretkillä, koira haukkui tyhjyyteen ja mummo istui Pihlan kanssa leikkimökissä. Ja Oulussakin käytiin Toripolliisia ihmettelemässä. Ja ostosretkellä vankilassa :O siitä myöhemmin lisää.



Pieniä kohtaamisia ja isoja ilonhetkiä koettiin omassa puistossa, ystävien kanssa kotieläinpihalla, siskoni mökillä ja niinkin odottamattomassa paikassa kuin Tuurin kyläkaupan pihalla, Miljoonativolissa. Eikä pidä unohtaa matkoja näihin paikkoihin. Rakastan road tripeja ja matka on mulle iso osa määränpäästä nauttimista.



Näin lueteltuna kuulostaa kyllä hurjalta aktiivikesältä ja jatkuvalta reissaamiselta. Kuitenkin koko kesän mitalle leviteltynä ei näitä retkiä ja kohtaamisia niin montaa ollut. Ja kerrankos sitä kesällä.
Itse nautin ehkä kuitenkin eniten siitä, että sain istua omalla terassilla ja lapsi sai kirmata pihalla, miten vaivatonta ja mukavaa. Varsinkin jos grillistä leijaili hyvät tuoksut.
Ja tulihan niitä remppahommiakin tehtyä.

Kaikenkaikkiaan loistokesä, eikä pelkästään siksi, että vietin siitä 3 viikkoa elämäni ensimmäisellä palkallisella lomalla. Ei paha.

torstai 23. elokuuta 2012

4 vuotta ♥


"When I fall in love,
it will be forever."


sunnuntai 19. elokuuta 2012

Puu piiloon

Mää en tykkää puusta sisällä. Metsässä ne on jees sellaisenaan, mutta sisälle puu saa tulla vain piilossa meille.

Ensimmäinen remonttipäätös uudessa kodissa olikin siis helppo: portaat maalataan.


Kyllä siinä silmä lepää, oi tätä onnea.

Ensimmäistä päätöstä seurasi toinen ja kaikista suurin päätös: parketti maalataan. Aikamme mietittiin uusien lattien asentamista, mutta pihiys/laiskuus/uhkarohkeus vei voiton ja päätettiin maalata olemassaoleva parketti. Lattia oli hyväkuntoinen koivuparketti, josta loihdittiin yllättävänkin helposti ehkä upein lattia ikinä, jos multa kysytään.


Kun nämä isot projektit valmistui, oli maalikärpänen purrut todellisesti ja suti heilui urakalla.
Uuden värin sai pinnatuolit, jotka jo edelliseen kotiin maalattiin valkoisiksi. Nyt tuoleja tuli kahdessa värissä, tummaa ja vaaleaa.


Suureksi ja mahtavaksi kasvanut lapsikin tarvitsi tuolin uuteen keittiöön, sillä syöttötuoli alkoi käydä ahtaaksi ja hankalaksi. Uusi tuoli meinasi kehittyä ongelmaksi, kunnes täysin odottamatta isäni työkaverilta löytyi käyttökelpoinen Stokken trip trap. Käyttökelpoinen, ei käyttövalmis, sillä tämäkin pirulainen oli puun värinen. Ei muuta kuin sutimaan siis.


Ei kahta ilman kolmatta, joten oli pakko maalata vielä yksi turkoosi asia. Seuraavana vuorossa oli Ikean leipälaatikko, joka onnistui niin hyvin, olen kaikista pikkuprojekteista kaikkein tyytyväisin tähän.


Turkoosiähkyn jälkeen oli pakko vaihtaa väriä. Pihlan huone toi tähän hyvän mahdollisuuden, sinne kun haluan monia värejä. Kuten esimerkiksi valkoista ;)
Ikean nukensänky sai valkoisen maalin ja uudet petivaatteet.


Ihan oikeaakin väriä Pihlan huoneeseen tuo 1-vuotissynttärinä saatu keinutuoli.


Ja pahnan pohjimmaisena kova kilpailija kivoimmasta ja hienoimmasta projektista; vaaleanpunainen jakkara!
Tämä oli vanhassa kodissa maalamattomana ja pinta alkoi olla ruma. Ja olipa tuo täysin puutakin vaan :)
Siispä pintaan maali, posliinikukka nimeltään. Tämä majailee avokeittiössämme, tuomassa vähän kontrastia ja vaihtelua turkooseille.



Varsinainen tee-se-itse-kesä tämä onkin ollut näiden ja monen muun projektin parissa. On hetkeksi munkin maalausinto tyynnytetty. Voi vaan keskittyä ihailemaan lopputulosta ja lasta, joka hoitaa kehumisen muille. Vieraiden saapuessa Pihla nimittäin hyvin näppärästi esittelee näitä projekteja "Kato miten hieno, äiti maalasi!".

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Vihdoinkin




Täällä me nyt sitten ollaan. Omassa uudessa, ihanassa kodissa.
Kyllä kelpaa jatkaa blogihiljaisuuden jäljiltä, kun kerrottavaa on vaikka kuinka ja lisää tulee kaiken aikaa. Siinä missä muut ovat murehtineet huonoja lomakelejä, oon mä nauttinut siitä, että saa ihan luvalla olla sisällä ja pistää omaa kotoa somaksi. Ja kauniista päivistäkin olen kiitollinen, sainhan niinä hiottua ja maalattua yhtä jos toista.

Aloitetaan nyt muuttamalla blogikotiakin uuteen uskoon, pientä vinkkiä siitä oikeankin kodin värimaailmasta...

Siispä tästä se jatkuu. 
I'm back. Toivottavasti olette matkassa vielä.