Ehdin jo murehtia, etten saisikaan pukea poikasta ihanaan mummun tekemään villapukuun ja sujauttaa isomummolta lahjaksi saatuun toppapussiin. Vaan saanpas! Nyt tarvitsee enää itse laittaa puikot laulamaan niin saa pukuun sopivat villahanskat.
Ja hyvin maittaa uni ulkona.
Paitsi tuona kuvauspäivänä kun vaan nauratti. Eikä tänäänkään nukuttanut. Taas se kuuluisa ääneen sanomisen voima, menin nimittäin kehumaan juuri tällä viikolla Peetun nukkumisia. Pyh ja pöh. Muutosta odotellessa.
