Kevät hei tullut on

... käykää kaikki laulamaan!

Toukokuu aloitettiin meillä kukkien, pastellisävyjen ja kimalteen ympäröimänä. Viimesyksyiset Halloween-juhlat olivat niin onnistuneet ja hauskat juhlat, että keväällekin piti saada oma juhlansa.
Ja mikäs sen parempi syy juhlia kun itse kevät, kukat, perhoset ja valo!

17 lasta äiteineen toivat ilon tullessaan ja saatiin taas oikein onnistuneet juhlat. Oli silkkikukkaa, perhosia, pastellisia herkkuja, pinjataa, valokuvausta, diskoa, bingoa ja kivaa. Tää vaan on niin mun juttu.

Giddy up cowboy!

Kun päätettiin, että toinen lapsi "saa tulla", laskin tuona lokakuisena päivänä, että jos heti ekasta kierrosta tulisin raskaaksi saisin paitsi ihanan vauvan, myös kauan haaveilemani mahdollisuuden viettää kesäisiä synttäreitä. Ja niinhän siinä kävi, juhlafanaatikon hormonit oli kohdillaan ja poikasen laskettuaika asettui loppukesän suloisiin päiviin. Ja kun poikanen vielä otti pienen varaslähdön, oli syntymäpäivän ajankohta mitä parhain.

Siispä tuota heinäkuista päivää päästiin juhlimaan oikein todenteolla ja todellakin ulkona. Luontoäiti palkitsi poikasen ekan vuoden upealla aurinkoisella kelillä ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.

Ja juhlafanaatikko kun olen, oli tietenkin teema. Oli tietenkin teemaan sopivat koristeet, tarjoilut ja tilpehöörit. Saanko esitellä: Buffalo-Peetu 1 vuotta!

50-luvun iltamat

Äitini ja miehensä täyttävät kumpikin tänä vuonna 60. Lisäksi heidän naimisiinmenosta tuli juuri 10 vuotta. Siispä pariskunta päätti juhlistaa näitä pyöreitä vuosia ja pistää pystyyn bileet syntymävuosiensa 50-luvun teemalla.

Pitkin syksyä juhlia ideoitiin ja järjestettiin, siskoni kanssa päästiin purkamaan kaikki suunnitteluinto näihin juhliin. Se jos mikä on kyllä mahtavaa, suunnittelu nimittäin. Yksi hulvaton haaveeni onkin juhlasuunnittelupalveluiden myyminen. Sillä ideoita riittäisi vaikka kymmeniin juhliin samantien.

50-luku näissä juhlissa näkyi eniten pukeutumisessa, sillä vierailta toivottiin ajanmukaista pukeutumista.  Oman pukuni löysin Ylen varastoista, kiitos mieheni isän, joka siellä on töissä. Hieman tuskallinen etsintä oli kyllä, olivat nimittäin nuo 50-luvun neidot melkoisen hoikkia. Tai ainakin korsetit oli tiukkoja.

Koristeet sen sijaan lähti liikkeelle paikan tuomista rajoista; varsin voimakkaan  ja runsaan pinkkisävyinen juhlapaikka ei muille väreille suonut mahdollisuutta. Joukkoon heitettiin ripaus vintagea; kirjansivuja ja kiiltokuvia.

Joulupuu on rakennettu

Olin lapsena aivan tavattoman ihastunut jouluun ja joulun touhuihin. Silloin aloin kuunnella joululauluja hyvissä ajoin marraskuussa ja odotin joulua kuin, no, pieni lapsi. Silloin myös surin sitä, miten lyhyen aikaa kuusi on esillä. Au pair-vuotena Chicagossa sain amerikkalaisen joulutartunnan ja innostuin kuusen aikaisemmin esillepanosta. Siispä ensimmäisestä omassa kodissa vietetystä joulusta asti meillä on kuusi koristeltu 1-2 viikkoa ennen joulua. Nyt siitä saa oikeasti iloita paljon enemmän. Ja onpa vähemmän touhua ja stressiä siihen aaton touhuihin.

Viime viikonloppuna kasattiin tämän vuoden komeus. Pihla oli innokas koristelija, yllättävän yhteistyökykyinenkin. Saatiin äitiä ja lasta miellyttävä kuusi.

Hopeisella linjalla on menty jo vuosia, hyväksi havaittu väri. Varsinkin kun lisänä on erilaisia ja erivärisiä "vuosipalloja". Tämän vuoden koriste on jossakin Atlantin yllä tulossa, juhlistamaan Peetun ensimmäistä joulua.

Peetujaiset

Pieni ihminen ja pienen ihmisen nimi ansaitsee tietenkin juhlat. Peetujaisia juhlittiin, kun siskollakin oli Pihlajaiset.
Ja voi pojat, mitkä juhlat meidän pieni saikaan.

Oli koristeita.

Oli kukkia.

Oli herkkuja.

Oli herkuttelijoita.

Oli juhlasankari. Suurimman osan ajasta onneksi ei tällä ilmeellä.

Oli kivaa. Tosi kivaa.

Työväki juhli

Vappu tarjosi herkkua joka suunnasta; molemmat työtä tekevät vapaalla ja mahat väärällään sokeria ja muuta hyvää.

Kyllä kelpasi.

Taustamusiikiksi viritettiin KOM-teatterin laulut, etunenässä tietenkin Kansainvälinen. Sitä ei käy kieltäminen, että kyllä vaan työväen laulut kuuluu mun vappuun. Syytän jo äidinmaidosta imettyjä vaikutteita.

Päässä oli Pihlan tekemä Maija Poppas-henkinen vappuhattu, torilla toki myös valkolakki.

Suu napsasi mansikan, hattaran, tippaleivän, munkin ja kauan odotettujen kevään ensimmäisten grilliherkkujen tahtiin. Makkaraa, mitäs muutakaan.

Mahassa kupli sima, alkoholiton kuohari ja pienet jalat.

Muistoksi jää Pihlan itse valitsemat vappukoristeet; psykedeelinen kukkakuvioinen viiri, prinsessalinna-kaasupallo ja ihana retronaamari.

Aina voi koristella

Täysin uskonnottomana, syntymästäni asti, pääsiäinen ei ole koskaan mulle henkilökohtaisesti ole ollut harras tai edes kovin tärkeä juhla. Kärsimysnäytelmien sijaan mua kiinnostaa puput, tiput, munat ja muut.

Ja niillähän saa koristella! Ja minä, jos kuka hyödynnän kaikki mahdollisuudet koristeluun :)

Pääsiäiskoristelussa pääsee vieläpä toteuttamaan täysin päinvastaisia koristusintohimoja kun mulla yleensä on; kirkkaita värejä ja kaikenkirjavia koristeita.

Hain ulkoa oksia, joihin liimailtiin Pihlan kanssa silkkipaperikukkia ja oksille pääsi roikkumaan suloisia pupuja ja sieniä (miten sienet liittyy pääsiäiseen?!).

Koska suklaamunat ja pääsiäisrakeet pysyttelevät piilossa kaapeissa, virkkasin koristeiksi munia. Näillä kelpaa leikkiä vähän rajumminkin.

Myös Pihla kantoi kortensa kekoon pääsiäiskoristeluissa. Päiväkodissa tyttö oli kylvänyt ohraa ja koristeetkin oli tehnyt itse; maalattu muna ja pupu. Ihanat pienen omat tuotokset, jotka nään vielä kymmenien vuosienkin päästä osana meidän pääsiäiskoristeita. Perinteitä tekemässä :)

Ja mitä olisi pääsiäinen ilman tipuja?!

Tikun nokassa

Aikaisemmin tuskailemani jauhopeukalon "murtuminen" parantui odotettua nopeammin. Ja odotettua mukavammalla tavalla.

Sain seuraksi ihanaisen Laun, jonka ideasta tämä rupeama lähti. Täytyy todeta, että "great minds think alike", sillä jo pidempään olen haaveillut omista cake popseista, eli kakkutikkareista :)
Idean äiti on Bakerellan Angie, jonka cake popit on niiiin ihania.

Siispä omia oli päästävä tekemään!

Leivontaa tämä touhu ei kylläkään kamalasti sisältänyt, sillä vain valmisteluvaiheessa varsinaisesti leivoin kun pyöräytin yhden red velvet-kakun pohjan. Ja Lau oli leipaissut sokerikakun sekä banaanikakun. Loppu olikin sitten yhtä väkerrystä :)

Ensin piti väkertää täytteet, jossa Lau selätti mut täysin. Omani olivat yksinkertaisuudessaan vaniljalla ja mintulla maustetut voikreemit. Lau väkersi niin Baileys-kreemiä kuin rommikreemiä.
Nämä kreemit sekoitettiin murusteltuun kakkuun ja taikinamössöstä muovattiin pallot.

Ja sitten vuorossa oli itse tikkareiden "kokoaminen" ja koristelu, ehdottomasti työläin ja hauskin osuus.
Tikkareiden lisäksi tehtiin ihan vaan kakkupallojakin, tikkujen vähyydestä ja tikkareiden kokoamisen haasteellisuudesta johtuen.

Niin pallot kuin tikkaritkin kuorrutettiin suklaalla, minä kaikki valkoisella, Lau osan myös tummalla. Omat suosikkikoristeeni oli ehdottomasti glitter (syötävä tietenkin) ja värjätty valkosuklaa.

Glitteriset ovat red velvet palloja vaniljakreemillä,

mintunvihreällä raidalla koristelin sokerikakku - minttukreemipallot.

Ja eiku syömään!