50-luvun iltamat

Äitini ja miehensä täyttävät kumpikin tänä vuonna 60. Lisäksi heidän naimisiinmenosta tuli juuri 10 vuotta. Siispä pariskunta päätti juhlistaa näitä pyöreitä vuosia ja pistää pystyyn bileet syntymävuosiensa 50-luvun teemalla.

Pitkin syksyä juhlia ideoitiin ja järjestettiin, siskoni kanssa päästiin purkamaan kaikki suunnitteluinto näihin juhliin. Se jos mikä on kyllä mahtavaa, suunnittelu nimittäin. Yksi hulvaton haaveeni onkin juhlasuunnittelupalveluiden myyminen. Sillä ideoita riittäisi vaikka kymmeniin juhliin samantien.

50-luku näissä juhlissa näkyi eniten pukeutumisessa, sillä vierailta toivottiin ajanmukaista pukeutumista.  Oman pukuni löysin Ylen varastoista, kiitos mieheni isän, joka siellä on töissä. Hieman tuskallinen etsintä oli kyllä, olivat nimittäin nuo 50-luvun neidot melkoisen hoikkia. Tai ainakin korsetit oli tiukkoja.

Koristeet sen sijaan lähti liikkeelle paikan tuomista rajoista; varsin voimakkaan  ja runsaan pinkkisävyinen juhlapaikka ei muille väreille suonut mahdollisuutta. Joukkoon heitettiin ripaus vintagea; kirjansivuja ja kiiltokuvia.

Peetujaiset

Pieni ihminen ja pienen ihmisen nimi ansaitsee tietenkin juhlat. Peetujaisia juhlittiin, kun siskollakin oli Pihlajaiset.
Ja voi pojat, mitkä juhlat meidän pieni saikaan.

Oli koristeita.

Oli kukkia.

Oli herkkuja.

Oli herkuttelijoita.

Oli juhlasankari. Suurimman osan ajasta onneksi ei tällä ilmeellä.

Oli kivaa. Tosi kivaa.

Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu

Oma piha on aika kiva. On kivaa kun tilaa on seinienkin ulkopuolella.

Mutta olis kiva jos se oma piha myös näyttäisi kivalta.

Tältä meillä näyttää nyt. 

Pääsee piha ankeudessaan oikein kunnolla esille kun ei edes vielä ole lehdet puissa ja nurmikkokin kituu.

Edellinen omistaja oli naapureiden puheiden mukaan jonkin sortin hortonomi ja noissa erittäin karuissa kukkapenkeissä on joskus komeillut hienojakin juttuja. Tiedä sitten mitä niille tein, ehkä revin kaikki kukat rikkaruohoina pois?! Kuitenkaan viime kesänä meillä ei ollut kovinkaan nättiä.

Nyt pitäisi korjata asia.

Vihreän ruohon lisäksi haluaisin yhden ison kukkapenkin, joka tulisi pihan perälle.

Tämän tilalle...

... jotain tällaista.

kuvat täältä ja täältä

Polttavin kysymys kuuluu tietenkin: Miten tällaiseen lopputulokseen pääsee?

Hetki sitten olisin vielä vastannut ettei hajuakaan, mutta nytpä onkin. On jaloritarinkannuksen, tertturuusun, arovuokon ja monien muiden haju.

Ja tästä käy kiittäminen työkaveria, jonka peukalo on erittäin vihreä ja jolla riittää selvästikin taitoa näihin hommiin.

Innokas puutarhuri tarjoutui tekemään oikein kunnon suunnitelman istutuksia varten ja nyt ne on mulla ihailtavana yhdessä erilaisten lehtien ja puutarhakirjojen kanssa.

Mä oon hurahtanut. Haluan niin paljon kaikkia kauniita kukkia pihaan. Tiesittekö että tällaisiakin narsisseja on?! Oi, olen rakastunut.

Nyt kun joku vielä mylläisi koko pihan, tekisi perustukset kukkapenkille ja laittaisi uuden nurmikon. Terassin aidatkin pitäisi kaataa. Ja pari puskaa kitkeä pois. Ja koivun kanto irrottaa. Huh. Toivottavasti pian on jotain lopputuloksia esiteltäväksi...

Ne pienet asiat...

Paljoa ei tarvita, että hymy tulee huulille ja hyvä mieli.

Viime aikoina sitä on muiden muassa aiheuttanut tämä suloisuus.

Miten ihana voikaan olla ihan tavallinen valkoinen purkki satiininauhalla koristettuna.

Joku tässä kolahtaa mussa juuri oikeaan kohtaan ja ihan hykerryttää kun siitä tuli niin kiva :)

Kasvikin on kiva. Ja jopa toistaiseksi hengissä.

Rusetti sopii kuin nenä päähän kaveriksi uusille tyynyille. (klik!)

Saa talven pimeät tulla, meillä paistaa keltaiset asiat! (Liekö Onialla jotain tekemistä tämän uuden keltaisen himon kanssa? Oon tainnut imeä vaikutteita ;) )

Kokeilkaa tekin jotain ihan pientä uutta, ei isoja muutoksia aina tarvitse/jaksa tehdä.

Esikoisen useat juhlat

Näin kun ollaan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä (mistähän tuokin sanonta tulee?!) riittää energiaa, intoa ja ennen kaikkea aikaa järjestellä juhlia vähän pienemmistäkin aiheista.
Tai isohan aihe tämä meidän elämässä on, Pihla nimittäin täytti viime viikolla puoli vuotta! Kamalaa vauhtia aika menee, ei ole Pihla enää mikään pieni vauva. Vaikka vauva onneksi vielä :)

Kutsuttiin mummot ja papat tätä merkkipaalua juhlistamaan. Ja minä pistin parastani leipomuksissa :) Olin jo kauan haaveillut red velvet-kakun tekemisestä, se kun vilahtelee yhdessä jos toisessa amerikkalaisohjelmassa. No tässäpä oli sitten hyvä syy sitä kokeilla. Ekaa kertaa tein myös lusikkaleivän tyylisiä keksejä ja suolaisia pikkuleipiä. Nameja kaikki. Ja pöytäkin oli nättinä ja lapsi somassa mekossa. Ja mitä sitten kävikään? Kamerassa ei ollut muistikortti sisässä ja kaikki kuvat meni hukkaan!!!!! Nyyh. Meidän tyhmä digijärkkäri sallii kuvien ottamisen vaikka muistikortti ei ole sisällä. Ja se supertyhmä digijärkkäri vielä näyttää esikatselun kuvan oton jälkeen! Nyyh. Mä siis napsin onnellisena monta kuvaa ja yksikään ei jäänyt talteen :( Aina ei mee niinkun Strömsössä :) No, seuraavana päivänä napsin jämistä kuvat :)

Red velvet cake. Nam. Ihan erilaista kuin suomalaiset kakut ja juuri siksi mun makuun sopivaa. Ei makeaa kermavaahtounelmaa, vaan jämäkkä kakku ja hennosti makea kuorrute. Tuo kuorrute on kermavaahto-Philadelphia-Mascarpone-sekoitetta. Päällä kookoshiutaleita. Itse kakkuhan on suklainen.

Sydänpikkuleipä on lusikkaleipätyylinen shortbread, jonka sisällä on vadelmahilloa ja hieman valkosuklaata. Ihania! Mä rakastan lusikkaleipiä enkä voinut uskoa, että osaisin itse tehdä jotain sen tyylistä. Seuraavalla kerralla kokeilen kyllä jotain kotimaista reseptiä, jos maistuisi vielä paremmalta :)

Suolainen keksi on Kinuskissan Parmesan-keksit. Äärimmäisen helppo tehdä ja todella hyvää.

Olin siis todellakin laittanut pöydänkin nätiksi, mutta enpä sitä viitsinyt enää seuravaana lavastaa :) Koristeena oli kehyksissä kaksi kuvaa Pihlasta, kapalokuvassa tytöllä on ikää pari tuntia, toisessa kolme päivää :) Mummoni on ihana juhla vieras, koska se tuo aina tullessaan kukkia. Rakastan tuoreita kukkia, mutta jotenkin niiden ostaminen aina unohtuu. Onneksi mummo toi nytkin ruusuja tytölle.

Ja tässäpä sankari syömässä, omia "herkkujaan". Bataatti on neidin suussa, joskaan siitä ei tainnut mitään mahaan asti mennä :) Syömisharjoitukset siis käynnissä, ollaan päästy perunaan :)

Mitähän muita juhlia sitä tässä vielä keksii? :)

Linnut liihottaa

Meillä on eteisessä maljakko, jossa oikeastaan koko kevään ajan oli tulppaaneja. Mutta nyt kun kesä on täällä ja meidän asunto kuin sauna, ei kukat oikein viihdy maljakossa. Tai ainakaan pysy kauniina. Niinpä tilalle piti saada joku pysyvämpi koriste.

Alunperin tarkoituksena oli laittaa siihen oksa, jossa on paperisia kukkia. Marthan ohje, täällä. Mutta sitten tulin toisiin aatoksiin, en ehkä luottanut kykyyni tehdä tarpeeksi hienoja paperikukkia.

Siispä asia jäi hautumaan, kunnes laatikoita siivotessani löysin viime vuonna Indiskasta ostamani lintu-koristenauhan. Taisi olla pääsiäiskoriste. No, saksin sitten linnut irti, ne oli tyhmässä siimassa raukat kiinni.

Oksien etsintä tuotti odotettua parempaa tulosta, kun löysin läheisestä puistosta hassuja oksia, jossa oli käpyjä kiinni. Ei mitään hajua mikä tämä kyseinen puu on, mutta oksat oli kauniita. Ne vielä saivat päälleen kerroksen valkoista spraymaalia, oikealta väriltään olivat aikas mitättömiä.

Sitten vaan linnut oksille riippumaan ja istumaan.

Tykkään itse. Tämä on paitsi nätti, myös käyttäjäystävällinen. Ei kastelua, ei nyppimistä, ei huolta :)

Laiska kodinhengetär

Oon yrittänyt elättää ainakin kolme kertaa orkideaa. Eikä niistä yksikään ole kestänyt mun kanssa kuin yhden kukinnon.

Joten laiska minäni löysi ratkaisun. Tekokukka. Elämäni ensimmäinen tekokukka. Mutta tämän kehtaakin laittaa esille, toisin kuin monet muut kamalat tekokukinnot. Eikä se näytä feikiltä, Mikkokin luuli sitä oikeaksi. Eikä kukaan vierailijakaan ole kommentoinut mitään siihen suuntaan. Toisaalta, kukaan ei ole tainnut puhua mitään koko kukasta, mutta eikös se ole hyvä merkki? :)