Suomen Havaiji

Hailuoto. Ihana Hailuoto. Saari, jossa olen viettänyt lapsuuteni kaikki kesät. Saari, jossa riittää lääniä ja luontoa. Ei mikään pieni tilkku, vaan "Perämeren suurin saari", niinkuin jo pikkutyttönä kaikille kysyjille vastasin. Siinä missä saaren keskelle mahtuu upeita valoisia metsiä, lukemattomia jäkälämättäitä ja legendaarinen Paskakurkkukin, on saaren rannat vertaansa vailla. Upeaa vaaleaa ja hienoa hiekkaa rannalta ja niin kirkasta vettä, että varpaansa näkee lähes kaikenaikaa.

Tänä nimenomaisena päivänä, kun kamera oli rannalla mukana, tuli mereltä mystinen merisumu, joka hetkeksi petti koko rannan. Hienoa kyllä tuokin.

31-vuotiaaksi ennätettyäni olen Hailuodossa käynyt 30 kesänä. Vain viime kesä ja valtava maha esti pitkän matkan. Uusi Hailuoto-sukupolvi on jos kasvussa, Pihlallakin on neljän vuotensa aikana jäänyt vain yhtenä kesänä käymättä. Ja nyt korkattiin Peetun taival.  Tänne Havajille me matkustetaan aina uudestaan. Vaikka on siellä joskus kylmäkin...

Kesä '12

Remonttipuuhien, muuton ja sisustusprojektien vastapainoksi ehdittiin nauttia kesästäkin ja tehdä isompia ja pienempiä retkiä.

Retkillämme tapasimme tuttuja ja tuntemattomia ja koettiin monenlaisia elämyksiä.

Särkänniemessä, miehen työpaikan kesäpäivillä, tavattiin ääsi pöösit. Ei kai olleet kivoja. Possujunassa Pihla sen sijaan ilakoi nauraen. Itse uskaltauduin monen vuoden jälkeen Tornadon pyöritykseen. Vielä illallakin huimasi. Onneksi ei maksanut mitään.

Muumimaailmassa ensijännityksen jälkeen muumit osoittautui kivoimmiksi ikinä, kaikkia piti halata monta kertaa.

Ti-Ti Nallen konsertissa lapsi nautti, äiti ja isä selviytyi. Salillinen ilkamoivia alle kouluikäisiä ei ole ehkä se kaikkein leppoisin lomanviettopaikka. Ti-ti Nallen talolla lapsen toiveet toteutuivat, kun pääsi laulamaan nallejen kanssa bussilaulun ja maalaamaan Äiti-nallen taitelijahuoneeseen.

Pisin reissu tehtiin pohjoisempaan, Hailuotoon mökille, missä päästiin jopa nauttimaan rantalomailusta, Suomen Havaijilla kun oltiin. Käsitöitä tuli tehtyä samalla kun sisko maalasi ovea, Mikko ja lankomies kävivät valokuvausretkillä, koira haukkui tyhjyyteen ja mummo istui Pihlan kanssa leikkimökissä. Ja Oulussakin käytiin Toripolliisia ihmettelemässä. Ja ostosretkellä vankilassa :O siitä myöhemmin lisää.

Pieniä kohtaamisia ja isoja ilonhetkiä koettiin omassa puistossa, ystävien kanssa kotieläinpihalla, siskoni mökillä ja niinkin odottamattomassa paikassa kuin Tuurin kyläkaupan pihalla, Miljoonativolissa. Eikä pidä unohtaa matkoja näihin paikkoihin. Rakastan road tripeja ja matka on mulle iso osa määränpäästä nauttimista.

Näin lueteltuna kuulostaa kyllä hurjalta aktiivikesältä ja jatkuvalta reissaamiselta. Kuitenkin koko kesän mitalle leviteltynä ei näitä retkiä ja kohtaamisia niin montaa ollut. Ja kerrankos sitä kesällä.
Itse nautin ehkä kuitenkin eniten siitä, että sain istua omalla terassilla ja lapsi sai kirmata pihalla, miten vaivatonta ja mukavaa. Varsinkin jos grillistä leijaili hyvät tuoksut.
Ja tulihan niitä remppahommiakin tehtyä.

Kaikenkaikkiaan loistokesä, eikä pelkästään siksi, että vietin siitä 3 viikkoa elämäni ensimmäisellä palkallisella lomalla. Ei paha.

Todella pientä pintaremonttia

Taannoisella Hailuodon reissulla vietin suurimman osan "lomasta" maalisuti kädessä kirjaimellisesti pienen pintaremontin parissa.
Laitoin nimittäin mökin vanhan leikkimökin uuteen uskoon. Tuo ihana mökki on uskollisesti palvellut jokakesäisenä tukikohtana kaikenmaailman leikeille jo 28 vuoden ajan. Mökki ja minä ollaan siis lähes samaa vuosimallia :)

Koska ikä tätäkin kaunotarta (mökkiä tässä tapauksessa) on jo hieman koetellut, oli aika laittaa paikka uuteen uskoon seuraavalle sukupolvelle.
Pappani, joka aikanaan mökin rakensi, oli tarkoitus laittaa vielä sisälle paneelit ja maalata mökki, mutta myrskytuhojen karsiminen vei ajan ja inspiraation. Hienosti siellä kyllä ilman maaliakin pystyi leikkimään, mutta nyt tuli asiaan muutos.

Suurimman muutoksen teki siis ehdottomasti maali. Valkoista seinään ja vaalean ruskeaa lattiaan. Tuo lattia oli yllätysbonus, sillä sitä ei alunalkaen suunniteltu maalattavan. Mutta kun kätköistä löytyi juuri sopivan väristä maalia, täytyi käydä tuumasta toimeen. Ja merkittävä muutos on toki tuo pirttikalusto, pappani tekemä, joka sai ylleen kauniin punaisen maalin.

Oman lisänsä tuo tekstiilit, joita ei aikaisemmin juurikaan mökissä ollut. Euronkankaasta löydetty ihana ruskea pallokangas sai helmaansa virkkaamani pitsin ja pääsivät yhdessä ikkunaan.

Lattialle löytyi vanha matto, jonka värit sopi täydellisesti leikkimökkiin. Nurkkaan on tehty lepopaikka tyynyistä :)

Näiden lisäksi tekstiiliä löytyy ihan katonrajastakin, nimittäin lippunauhat. Tällaisia olen kauan halunnut tehdä, mutta kun omaan kotiin ne ei sovi ja lastenhuonetta ei vielä ole, pääsi ensimmäiset tekeleeni leikkimökkiin.

Sisustuksessa ja pikkutilpehöörissä on sulassa sovussa uutta ja vanhaa...

Vanhoja mökin kätköistä löytyneitä postikortteja uusissa maalatuissa kehyksissä.

Uudeksi maalatulla vanhalla pirttipöydällä pappani sorvaamat "kynttilänjalat", valkoisiksi maalattuna, vanha teepannu ja uusi posliiniastiasto.

En tiedä mitä muut tapaavat leikkimökissä leikkiä, mutta itselleni ensimmäisenä tulee aina mieleen kotileikit ja erityisesti ruoanlaitto. Siispä mökkisestä löytyy "keittiönurkka" :D Mielikuvituksen avulla tämä uudeksi maalattu laatikosto voi olla vaikka jääkaappi, hella, uuni tai ihan mitä vaan. Onpa siinä leikitty kauppaakin.

Ja kaiken kruununa katosta roikkuu tietenkin lamppu! Koska sähköä ei tule, saa mielikuvitus laittaa loistamaan tämän virkkamaani ja tärkkäämäni pitsipallon :)

Sellainen leikkimökki meillä. Harmi vaan, että se on niin kaukana. Olisi kyllä kiva saada joskus leikkimökki omaan pihaan. Mutta siihen on vielä aikaa. Kun ei edelleenkään ole sitä pihaakaan :)

Lopuksi vielä, jottei totuus unohtuisi... Leikkimökkihän on kuitenkin leikkimistä varten... :)

Perinteiden perässä

Matkakertomusta pukkaa taas, kera iki-ihanien Hipstamatic-kuvien :)

Viime viikolla juna siis kuljetti mut ja Pihlan perinteisesti mökkeilemään Hailuotoon, mummon, mummin ja taatan hellään huomaan. Tämähän oli jo Pihlan toinen reissu Hailutoon, ensimmäinen kun tehtiin viime vuonna.
Ja kivasti se juna kuljettikin, 5 tuntia suuntaansa junassa kävelemistä rakastavan lapsen kanssa tuntui etukäteen aika kamalalta ajatukselta. Mutta selvittiinpä siitä :) Iso apu oli IC2 juna, jossa vaunut oli likellä ja leikkipaikka yläkerrassa. Myös eväät ja vieressä istuneet ihmiset olivat avuksi.

Koska edellisestä kerrasta oli vuosi kulunut ja ikääkin silloin oli vasta neljä kuukautta, riitti Pihlalla ihmettelemistä mökissä ja sen ympäristössä. Onneksi oppaina oli mummo (Hailuodon kesiä ehkä 60), mummi (kesiä 57) ja taata (kesiä ehkä 11). Heidän kanssa kelpasi Pihlan touhuta. Niin ja olinhan mäkin siellä, 27. kesää viettämässä :)
Pääasiassa tyttö kulki pitkin kenturaa ja joku kulki perässä. Pihlan kävelytaito kehittyikin huimasti, kun kulki siellä juurakkojen ja kumpujen keskellä.
En olekaan päässyt vielä Pihlan kävelytaidolla kehumaan! Viimein 1v 4kk iässä tyttö alkoi kunnolla kävellä. Meno olikin heti tosi varmaa, kannatti näköjään odottaa vähän pidempään. Kohta meno äityy vielä kovemmaksi, juoksuaskel tuntuu olevan harkinnan alla...

Myös vaunulenkit läheiselle lammasaitaukselle olivat päivittäinen juttu, joskus kolmekin kertaa. Tulipa bää vahvaksi osaksi sanastoa. Myös naapurin koiria käytiin ihailemassa. Suurimman osan ajasta tyttö vietti ulkona ja näytti nauttivan täysin rinnoin. Hieman mietitytti paluu kerrostalokaksioon ja lyhyisiin ulkoiluihin. Olisi se oma piha vaan niin kiva.

Kävelytaidon kehittymisen lisäksi uusia taitoja Pihla oppi myös. Nimittäin kukkien kastelun, mustikoiden poimimisen, pöydän kattamisen ja (vedellä) maalamisen. Ihan päätä huimaa miten paljon tuollainen pieni voi oppia. Ja ilman että kukaan opettaa. Nyt Pihlan touhuja on niin hauska seurata, kun toinen tosissaan touhua ja tuhertaa.

Mustikkatouhusta oli pakko ottaa videokin mahtavalla 8mm vintagekamera-appilla.

Sillä välin kun Pihla teki kaikkea tätä, vietin mä pitkälti aikani maalisivellin kädessä. Miksi, sen tulette näkemään pian. Tässä pientä vinkkiä ja yksi Pihlan opittu taito, leikkijuominen :)

Kaiken kaikkiaan ihana viikko. Hailuoto on sellainen paikka johon täytyy kerran kesässä päästä, se on perinne ja tuntuu, että ei ole kesää ilman Hailuodon reissua. Olisi ihanaa, jos Pihlalle Hailuoto muodostuisi samanlaiseksi "instituutioksi" ja nämä samat touhut jatkuisivat vuodesta toiseen.

Kyllä maalla on mukavaa

Kotona taas!
Kahden ja puolen viikon reissaaminen on taaksejäänyttä elämää ja täällä pikkuhiljaa palaillaan arkeen ja tavalliseen elämään. Onneksi Mikolla on vielä tämä viikko lomaa, niin saadaan yhdessä laskeutua matkapilvistä.
Tänä kesänä ollaankin päästy ensimmäistä kertaa kunnolla lomailemaan yhdessä, kun Mikolla on elämänsä ensimmäistä kertaa 4 viikkoa kesälomaa putkeen :) Kivaa, kun pääsee nauttimaan tuollaisista vakituisen työn hedelmistä. Ja siitä, että loman saa silloin kun haluaa... Vaikka mä kai periaatteessa olenkin "lomalla" kai kokoajan, vietän mäkin lomaa nyt :) Ja onhan se kyllä lomaa tavallisesta arjesta, kun meitä on kokoajan kaksi Pihlaa hoitamassa. Ja reissussa hoitajia oli parhaimmillaan viisi :)

Suurin osa matkasta kului Hailuodossa. Hailuoto on saari Oulun edustalla, Suomen Havaiji sanon minä. Pappani oli sieltä kotoisin ja olin itse 3 kuukautta kun mut sinne ensi kerran vietiin. Mikkokin on jo 6 kertaa käynyt siellä, itselläni on vain yksi kesä jäänyt välistä! Nyt Pihlakin menetti Hailuoto-neitsyyden ja kivaa oli.

Koska olen viettänyt niin monta kesää Hailuodossa ja seudut on hyvin tuttuja, on välillä vaikeeta nähdä muuta kun mökki ja sen ympyrät. Silloin kun Mikko ekan kerran kävi Hailudossa aukesi mullekin pitkästä aikaa uusi näkökulma Luotoon, kun Mikko ihasteli näkemäänsä. Kaunista siellä kyllä on, uimarannat kilpailee todellakin Havaijin rantojen kanssa! Onpa Hailuoto kokonaisuudessaan nimetty yhdeksi Suomen Kansallismaisemista.

Oikeasti parasta Hailuodossa on kyllä mökki ja touhut siellä. Mustikat kuuluu ehdottomasti ruokavalioon, samoin savusiika ja kaurapuuro. Ja pikkuiltanen! :)

Siinä meidän ensikertalainen :) Keskellä suvun vanha ja varsa, Pihla 5kk ja mummo 86 vee. Mummo oli paras lapsenvahti, Pihla tykkäsi kovasti mummon leikityksistä, "Vinksin vonksin"-loru ja vaaksanmitta tuli tutuiksi :) Lauttamatkasta Pihla selkeästi nautti kovin :D

Rufus nautti suunnattomasti kesälomastaan Hailudossa. Sehän meni sinne jo juhannuksena mummin ja taatan kanssa ja sopeutui mökkielämään oitis. Siellä se oleili pääasiassa ulkona ja nautti kun sai jolkotella milloin pellonlaidalla milloin metsässä. Uimassakin sitä käytettiin :) Onneksi Rufus tuli harjoittelemaan kaupunkielämää ensin äitini omakotitaloon, ettei suoraan tuolta luonnonhelmasta riistetty sitä kerrostalokaksioon.

Kaikenkaikkiaan Hailudon osuus lomasta oli menestys, juuri sitä toivottua joutenoloa enimmäkseen.

Yksi henkilökohtainen loman kohokohta oli ehdottomasti: 

Yatzy!