Grillikausi avattu

Tarjolla oli pekoniin käärittyjä herkkusieniä.

Kysy pois

4-vuotiaalla, jos kellä on sana hallussa. Puhetta piisaa, eikä minkäänlaisista puheen suodattamisista ja nolosteluista ole vielä tietoakaan. Tätä pitää siis tietenkin hyödyntää!

Alkuvuodesta hankin oivan opuksen, jolla saa hulvattomia keskusteluja aikaiseksi Pihlan kanssa. Q&A a day for kids sisältää nimensä mukaisesti kysymyksen jokaiselle päivälle. Ok, ihan joka päivä en ehdi/jaksa/viitsi/muista kysymyksiä esittää, mutta pari kertaa viikossa kyllä. Parempikin niin, koska Pihlalle yksi kysymys ei riitä, aina pitää saada lisää.

Aloitettiin kysymysten kysyminen Pihlan 4-vuotispäivänä ja siten kyselyikämme jatkuu aina vuoteen 2017, kun Pihla täyttää 7. Hauskaa nähdä vastausten kehittyminen iän myötä. Ja joukkoon mahtuu taatusti lukuisia tämänkaltaisia kultakimpaleita pienen ajatusmaailmasta.

Jos sinä hallitsisit maailmaa, mitä muuttaisit?

Mun leikintäasiaa pikkusen erilaiseksi. Koska se vaan olis kivaa. Ja vois tehdä mitä vaan haluais.

Oppia ikä kaikki

Minkä eron vuosi tuokaan. Vuosi lisää itsenäiselle Suomelle ja piirun verran enemmän tolkkua lapsen puheisiin.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Mielikuvitus laukkaa

Ei käy  nykyään meillä elämä hiljaiseksi ja tylsäksi, kun yksi papupata on äännessä 95% valveillaoloajasta. Jutut on välillä vähintäänkin mielenkiintoisia...

Ihana tyttö

Pysyisipä tyttö aina yhtä itsevarmana ja tietäisi oman arvonsa maailmassa.

Sisko ja sen veli

Joko uskaltaa huokaista, että tulipa murehdittuanturhaan toisen lapsen syntymää? Sen verran mukavasti on tämä reilu kaksiviikkoinen mennyt, että kovasti tekisi mieli. Ennakkoajatukset mustasukkaisesta siskosta, joka hermostuu, kun a) äiti on koko ajan vauvan kanssa b) vauva ei tee mitään ja on tylsä tai

c) kukaan ei ehdi leikkiä, ovat toistaiseksi osoittautuneet vääriksi.

Pihla on vastaanottanut pikkuveljen enemmän kuin hyvin. Suukkoja, haleja, silityksiä ja ihailevia katseita jaetaan meillä tiheästi. Pikkuveli on kuulemma ihana, suloinen ja kiva. Suurimman osan ajasta Pihla kuitenkin antaa vauvan olla. Pienin saa nukkua rauhassa ilman tökkiviä sormia. Eikä vauvan syömiset juurikaan kiinnosta, Pihla keksii tekemistä siksi aikaa. Meille liki 3,5 vuoden ikäero on osoittautunut mainioksi asiaksi, Pihla on jo oikeasti aika ISOsisko.

Vähän kuitenkin harmittaa se, että pikkuveli ei olekaan ihan niin taitava ja osaava kun Pihla haluaisi. Ei voi keinua puistossa edes vauvakeinussa, ei voi puhallella saippuakuplia, ei voi leikkiä tai pelata. Ja miksi sen pitää syödä niin usein ja nukkua niin paljon? Taisi 3-vuotias odottaa itsensäkaltaista kaveria heti samantien.

Onneksi vauvat on kuitenkin Pihlan mielestä sellaisenaankin kivoja. Vaippojen vaihtaminen on äärimmäisen hienoa ja vauvan edesottamuksia on kiva seurata. Itse odotan innolla sitä kun pikkuveli alkaa ymmärtää enemmän maailmasta ympärillään ja alkaa ottaa kontaktia. Luulisi Pihlan touhujen ja juttujen viihdyttävän pienintä hetken jos toisen.

Kovin somaa siis, eikö? 

Mutta kas, todellisuus voi olla jo kulman takana, kun isyysloman ensimmäinen osa on nyt ohi ja kolmenkeskinen aika lisääntyy. Maanantaina ei ole toista viihdyttämässä isompaa kun pienellä on tissimaratoni kesken.

Vähän jännittää ja virittelen uudestaan niitä ennakkoajatuksia. Miten jaksan aamulla herätä? Kuka antaa Pihlalle ruoan, kun vauva tietenkin syö samaan aikaan kun me? Missä välissä me ulkoillaan? Miten tehdään samaan aikaan jotain muuta, kun imettää?

Toivottavasti muutaman viikon päästä voin kirjoittaa yhtä ylistävän kirjoituksen kolmenkeskisen arjen ihanuudesta. Ja onneksi on kerho. Ja multitasking-taidotkin varmasti kehittyy. Ja vauvakin taitaa koko ajan kasvaa ja kehittyä.

Ja onhan mulla Pihla, joka on mahtava tyttö, maailman paras ja reippain isosisko.

Tapahtui 5 päivää ennen 3-vuotissyntymäpäiviä

"Kun se on paras isä"

Tänään se viimein on, isän päivä. Isän oma päivä. Pitkään on meillä tätä päivää odotettu, Pihla on ollut aivan innoissaan.

Harhautuksilla sain Pihlan ajan kulumaan aamulla niin, ettei isää herätetty heti kukonlaulun aikaan. Voi sitä riemua, kun lupa viimein annettiin. "Hyvää isänpäivää" kaikui samantien kun makuuhuoneen ovi aukaistiin.

Lahjapuolesta vastasi Pihla, päiväkodissa tehdyn lahjapaketin sisältö paljastettiin kyllä jo ruokapöydässä  sinä päivänä kun lahja kotiutui. Isä onneksi osasi näytellä yllättynyttä.

Oman korteni kannoin kekoon haastattelijan ominaisuudessa, kun Pihla sai vastailla isäaiheisiin kysymyksiin.

Tytön taitelijan lahjat pääsivät tässäkin käyttöön, kun Pihla piirsi isän kuvan.

Onko tämä sitten avopääjalkainen?