perjantai 5. huhtikuuta 2013

Tervemenoa Tukholmaan

Yllättävän pitkä vapaaputki sai mut innostumaan pienen reissun mahdollisuudesta. Onni on mies, jonka työantaja joustaa lomissa ja päästiin lyhyellä suunnitteluajalla Itämeren laineille ja Tukholman kaduille.

Alkuperäinen tarkoitus oli käyttää laatikossa pyörinyt Vikingin bonuskortti, mutta kas, löysimme itsemme normaalihintaiselta Siljan risteilyltä. Turhamaisuus se perimmäinen syy oli, Vikingillä kun tulee yleensä seilattua ja se ei enää jaksanut kiinnostaa. Mutta löytyipä turhamaisuudelle varsin hyvät perusteet, sillä uskallan väittää Siljan tarjoavan hivenen enemmän tutkittavaa ja touhuttavaa kuin kilpailija, kun tällä reissulla siellä laivalla piti tehdä muutakin kuin istua ravintolassa/baarissa/hytissä.

Risteily oli Pihlalle oikeasti toinen, ensimmäisellä oltiin kun tyttö oli 8 kk, mutta ymmärrettävästi ensimmäinen josta tyttö jotain tajusi. Täten reissu oli myös meille ensimmäinen kokemus todellisesta lapsiperheristeilystä ja laivalla aukesikin ihan uusi maailma ;)

Jo laivalle matkustaminen osoittautui hienoksi kokemukseksi Pihlalle, kun matkustettiin Helsinkiin Onnibusin huokealla kyydillä. Eväät oli pakattuna mukaan ja taidettiin olla jossakin Lempäälän kohdalla moottoritiellä kun ne oli jo syöty...


Kunnon reissuilaisella oli tietty vetolaukku mukana ja ylpeydestä pakahtuen se kärrättiin laivaan.




Ja voi sitä mahtavuutta kun laivan kyljestä bongattiin Muumipeikko! Ja joulupukki! Sinänsä harhaanjohtavaa kun moisia tyyppejä ei sitten laivalla ollut ja sekös harmitti.

Mutta onneksi harmituksen korvauksesi laivalla riitti muuta ihmeteltävää, äidillekin. Koska tämä todella oli ensimmäinen lapsiperhematka, olin ihmeissäni miten paljon touhua laivalla pienille riitti. Leikkitilat oli isot ja siellä kaikenaikaa henkilökuntaa paikalla, jotka järjesti milloin mitäkin ohjelmaa. Oli mm. bingoa, piirrustuskilpailua, rintamerkkien askartelua ja kasvomaalausta. Ja tietty pallomeri. Aikamonta hetkeä vierähti sen meren laidalla istuen.



Tukholmassakin päätettiin edetä ensisijaisesti Pihlan ehdoilla, jotta kaikilla olisi kivaa. Siispä otettiin heti ensimmäiseksi suunta Djurgårdenin alueelle ja siellä Junibackenille. Kyseessähän on pääasiassa Astrid Lindgrenin satuhahmoihin perustuva "lastenmuseo". Siellä me seikkailtiin Katto Kassisen kanssa katoilla ja leikittiin Peppi Pitkätossun talossa. Pihlalle oltiin kerrottu, että mennään katsomaan Peppi Pitkätossua ja taas saatiin karvas pettymys, kun Peppi ei ollutkaan paikalla. Onneksi selitys Pepin olemisesta reissussa lievensi murhetta. Ja se, että Pepin talon katolta sai laskea liukumäkeä ja hevosella sai ratsastaa.
Aikuisillekin riitti ihailtavaa, sillä satujuna tarjosi mielettömän matkan läpi pienoismallisatujen; oli Iida lipputangossa ja Veljeni Leijonamielen porukka täydessä touhussa.



Loppupäivä kulutettiin Tukholman keskustassa, pääasiassa kauppoja kierrellen. Isä ja Pihla kulki aika monessa lelukaupassa sillä välin kun äiti kahlasi parit vaatekaupat ja sisustusliikkeet. Lagerhaus osoittautui jälleen kerran vierailun arvoiseksi.
Jännitysmomentteja tarjottiin vielä matkalla laivalle, kun satamaan mentiin metrolla. Vaikea oli 3-vuotiaan ymmärtää, että junalla voi sillä tavalla maan alla mennä.

Kaikenkaikkiaan onnistunut reissu, etukäteen pelkäsin, että laivalla käy aika pitkäksi, mutta vielä mitä. Kun sitä päivän oli touhunnut niin johan uni alkoi itsellekin maistua siinä kohtaa kun pienimmäinen simahti yläsänkyyn (mikä taisi olla kuitenkin sitten Pihlan mielestä koko reissun paras juttu).

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Pysähdys

Suunnitelmista poiketen pääsiäinen tuli vietettyä sittenkin melko hartaissa tunnelmissa. Keskiraskauden hehkussani sain muistutuksen siitä, miten pienestä kaikki voi olla kiinni. Joutui "hyvä äiti"- tittelin tavoittelu koville, kun lapsen parasta ajatellen tehty innokas lumipenkassa kiipeily päätyi päistikkaa pärställe kovalle asfaltille.



Seurannassa vietettyjen tuntien aikana kasvoi ahdistus siitä, miten kallis hinta voisi tulla muutamalle pajunkissalle, joita lumipenkassa kiipeilin hakemassa.

Onneksi huolet osoittautuivat turhiksi, suurempia vaurioita ei tullut. Muistona vain komeat mustelmat ja ruvet. Pienikin on toipunut, kun äidin stressihormonit laskevat ja siellä se potkii aivan erityisellä innolla. Tämä viikko levätään ja nautitaan vieläkin suuremmalla innolla siitä hehkusta. Toivottavasti kontrollinkin jälkeen saa jatkaa samalla hehkulla.

Haverin jälkeen mies kysyi varovaisesti sairaalassa: heitänkö ne pajunkissat roskiin ennen kuin tulet kotiin?
Ja vielä mitä! Nehän koristeltiin niin hienoiksi ettei moisia ole nähty!

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pääsiäinen kimmeltää

Kilpaa kevätauringon kanssa meidän pääsiäisessä kimmeltää glittermunat.


Viimeinkin sain toteutettua nämä pitkään haaveilemani koristeet. Taisi olla tekovaihe se kivoin osuus koko jutussa.





Varsinkin pienemmän mielestä.






torstai 14. maaliskuuta 2013

Minne katosivat päivät

Kuukausien hiljaiselo on aika jättää taakse ja tämä tyttö (tai tämän hiljaisuuden jälkeen jo nainen(?!) kiitos lisävuosien) palaa aalloille.

Mutta minne katosivat päivät?
Kaikessa karuudessaan suurin osa viimekuukausin päivistä katosivat täysin varkain ja ikävällä tavalla vessanpönttöön.

Mutta onneksi syy on kaikkea muuta kuin ikävä.




Loppukesästä meitä on neljä.

Paikoin kurjaakin kurjempi alkuraskaus pahoinvointeineen on ohitettu ja se kuuluisa keskiraskauden hehku on täällä.
Elämä maistuu taas makoisalta ja kerrottavaakin on enemmän kuin "tänään makasin sohvalla ja söin yhden näkkileivän".

Toivottavasti joku on vielä matkassa mukana. Taas mennään.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

"Kun se on paras isä"

Tänään se viimein on, isän päivä. Isän oma päivä. Pitkään on meillä tätä päivää odotettu, Pihla on ollut aivan innoissaan.
Harhautuksilla sain Pihlan ajan kulumaan aamulla niin, ettei isää herätetty heti kukonlaulun aikaan. Voi sitä riemua, kun lupa viimein annettiin. "Hyvää isänpäivää" kaikui samantien kun makuuhuoneen ovi aukaistiin.

Lahjapuolesta vastasi Pihla, päiväkodissa tehdyn lahjapaketin sisältö paljastettiin kyllä jo ruokapöydässä  sinä päivänä kun lahja kotiutui. Isä onneksi osasi näytellä yllättynyttä.


Oman korteni kannoin kekoon haastattelijan ominaisuudessa, kun Pihla sai vastailla isäaiheisiin kysymyksiin.


Tytön taitelijan lahjat pääsivät tässäkin käyttöön, kun Pihla piirsi isän kuvan.


Onko tämä sitten avopääjalkainen?


perjantai 19. lokakuuta 2012

Luovuuden lähteillä

Heti kun asunnonvaihtoasia tuli ajankohtaiseksi oli yksi kriteeri selvä: huoneita pitää olla niin monta, että yhden voi pyhittää minun unelmille.
Sellainen koti löytyi ja nyt mulla on ikioma huone.

Mun ikioma askarteluhuone. Askartelijan taivas. Luovuuden tyyssija.



Muuten niin pelkistetyn ja melko monokromisen kodin sisällä on huone, joka on kaikkea muuta. Halusin, että tässä huoneessa värejä riittää ja sieltä löytyy mitä ihanimpia romanttisia ja söpöjä yksityiskohtia. Sellainen ihana hallittu tavaroiden ja värien sekamelska.



Tapetista tämä kaikki lähti liikkeelle. Pip Studion iki-ihanasta mallistosta löytyi täydellinen ruusuinen tapetti, jonka mukaisesti värejä huoneessa sitten on. Muut seinät ovat valkoiset, samoin kuin lattia. Ja mattokin on valkoinen. Ja verhot. Pääsee tapetti oikeuksiinsa.

Pöydän vieressä jää seinän ja kaapin väliin nurkka, jossa on pieni tila hyvin tehokkaassa käytössä. Hyllyssä alaosa on "gift wrapping station", niin kuin sen ideoinut ystäväni nimesi, ja vihdoin askartelu- ja käsityökirjoillani on oma paikka. Seinälle kiinnitin jo vanhasta askartelukomerostani tutun reikälevyn, missä kauniit nauhat pääsee oikeuksiinsa. Leimasettinikin saivat kunnolliset säilytyspaikat, kun cd-koteiloissa olevat pääsivät maalattuun telineeseen ja muovipaketeissa olevat roikkumaan verhovaijeriin. Tästäkin kunnian ansaitsee jo edellä mainittu ystäväni, hänen ideansa!
Lipaston päällä nojailee ilmoitustaulu, joka vielä kaipaa tuunausta, mutta sisältöä siinä on senkin edestä. Tähän taltioin Pihlan taideteoksia, kortteja, maalauksia yms, joita syntyy kovaa vauhtia. Kasvamassa taitaa olla aikamoinen askartelija.




Työpöydän vastakkaisella seinällä on senkki, joka pursuaa niitä ihania yksityiskohtia. Vihdoinkin on paikka, johon saan kerätä kaikkea söpöä ilman, että näyttävät lapsellisilta tai muuhun sisustukseen sopimattomilta. Bambiseinäkalenteri on yksi tällainen, ei tuo ihan olohuoneeseemme olisi sopinut.



Senkin vierestä, ikkunan alta löysi paikkansa tuoli, johon voi istahtaa neulomaan tai virkkaamaan. Voisi, jos ehtisi. Enpä ole vielä sitä toteuttanut. Tuoli on äitini anopin vanha, joka sai päällensä raitakankaan ja puuosatkin maalasin tumman pinkiksi. Ikeasta löysin pienet jakkarat, jotka on söpöjä kuin nappi ja sopivat huoneeseen loistavasti. Niillä pääsevät vierailevat askartelijat istumaan.


Kun muu huone oli sisustettu oli intoa ja inspiraatiota jäljellä vielä sen verran, että myös huoneessa oleva tuplakaappi pääsi käsittelyyn. Jokaiselle tavaralle on oma paikkansa; koruille puinen lokerikko, isoille papereille samanlaisen lokerikon runko ja kangaspaloille housuhenkarit. Ja jälleen oli ystävän hyvät neuvot kalliit, kun langat löysivät paikkansa kenkätelineestä.





Tässä huoneessa silmä ja sielu lepää.
Ja jottei totuus unohtuisi....


tiistai 16. lokakuuta 2012

Lapin luonto luo outoa taikaa..


Minilomalla ehdittiin tunturiin.
Pallas tarjosi lumihiutaleitakin jo.