Kylläpä voikin olla vaikeaa löytää tauon jälkeen opiskelumotivaatio! Tuntuu kuin pää olisi kohmeessa ja lukemisen taito unohtunut.
Töihin paluu toi tullessaan myös pakko-opintoja, kun lääkehoidon täydennys-/kertauskoulutus osui kohdalleni.
Ajattelin, että pikku juttu, nopsasti luen materiaalin ja menen tyytyväisenä tenttiin.
Pyh ja pah. On ollut yllättävän vaikeaa löytää hyvä tapa lukea. Ja ennenkaikkea hyvä aika lukea. Materiaali kun on netissä oli lukeminen teknisestikin hankalaa, klikkailua eteenpäin ja huono asento. Ja kuin tilauksesta Pihla lyhensi päiväuniaan hetkellisesti puoleentoista tuntiin ja lukuaika jäi vähemmäksi.
Ja yllättävän vaikeaa on myös unohtaa oma perfektionismi ja ajatella, että tämä ei ole niin iso asia kuitenkaan...
Hetken luettuani huomasin palaavani tuttuun pänttämistyyliin opiskeluajoilta. Luen ja kirjoitan samaan aikaan. Eräänlainen sisälukutekniikka tämäkin lienee. Ja hyväksi havaittu, sillä tentit tuppasivat menemään melkoisen hyvin.
Millaisia tekniikoita teillä muilla on? Olisiko parempia kuin tämä?
Mutta hitsi että on raskasta tämä opiskelu! Täytyy vaan todeta, että onneksi se on väliaikaista, en millään jaksaisi tällaista elämää. Oon ajatellut jatko-opintoja, maisteriksi ja sitten opettajaksi, ja nyt tiedän sen varmaksi, mitä olin aiemmin ajatellut: haluan odottaa, että ei ole pieniä lapsia opiskeluaikoina. Ei millään riittäis energia.
Nostan hattuni erittäin korkealle äideille, jotka saavat ajan, energian ja järjen riittämään opiskeluun ja äitiyteen. On se vaan niin erilaista, kun opiskelujuttuja pitää tehdä kotonakin, mahdollisen pitkän lähiopetuksen päälle vielä. Töissä käydessä sentään saa jättää hommat sinne ja keskittyä vapaa-aikaan kotona.
Sitä tulee niin mukavuuden haluiseksi nopeasti :)
