Onneksi on lapsi...

... se voi pelastaa peli-illan.

Eipä tarvinnut jouluna jättää Trivial Pursuitia pelaamatta nopan puuttumisen vuoksi, koska Pihlan lahjojen joukosta löytyi jättiläismäinen noppa. Onneksi on lapsi ja lapsen tavarat.

Hei, se on kasvanut!

On Pihlan elämän toinen joulu.
Viimeisen parin kuukauden aikana on tullut  erittäin selväksi, että meillä ei ole enää vauvaa. Meillä asuu iso tyttö. Taapero, joka mennä viipottaa ja ennen kaikkea puhua pälpättää.

Ei ole enää vauvajoulu, niin kuin viime vuonna.

Vaan taaperojoulu.

Suosikkijoulukoriste on silti sama, tänä vuonna se sai vain aivan uusia ulottuvuuksia, kun Pihla löysi sieltä yhtä jos toista ihmeellistä ja mahtavaa.

Oikein ihanaa ja rauhaisaa Joulu ihan jokaiselle, vauvalle, taaperolle ja aikuiselle.

Ai mikä joulu?

Joulu on päässyt hiipimään ihan salaa nurkan taakse.

Syitä on monta, enemmän tai vähemmän perusteltuja.

Syksy meni vauhdilla, päivät viipotti ohi kun jaoin aikaani töiden ja kodin välillä.

Ajankulua ei ehtinyt ajatella, kun tavallisen arjen pyörittäminen vaati ihan uusia taitoja ja ajankäytönhallintaa.

Ja on niin syksyistä ja pimeääkin :( Juuri nyt on vaikea muistella, miten viime jouluna oli hanget korkeat nietokset. Ihan pienikin määrä riittäisi mulle, joten olisin tyytyväinen tämän hetkiseenkin tilanteeseen. Onneksi mennään joulun viettoon "maalle" (10 km Tampereen keskustasta ;) ) ja siellä on enemmän lunta kun meillä!

Mutta toisaalta, onko sillä merkitystä, että en ole valmistautunut pitkään ja hartaasti?

Haikeudella ja toisaalta hyväntahtoisen huvittuneesti selailin taaksepäin viime joulukuun postauksia, kun olin jaksanut oikein kalenterin pistää pystyyn. Silloin oli aikaa. Silloin oli energiaa. Silloin oli ihana joulu.

Mutta uskon kyllä, että tästäkin joulusta tulee oikein ihana. Osaan ehkä vielä enemmän arvostaa sitä hiljentymistä ja rauhoittumista, kun on koko syksy menty tukka putkella ja vielä tämäkin viikko menee töissä aina perjantai-iltaan asti.

Joulu tulee kuitenkin, oli siihen valmistautunut tai ei, ja se on mukavaa kaikesta huolimatta.
Ihania viimeisiä joulun odotuksia kaikille!

Kuvituksena pienoinen Pihla viime joulun juhlimisen tuoksinnassa.

Sillä välin lasten pöydässä...

Elämä on ollut melkoista hullun myllyä viime aikoina. Töitä piisaa ja vapaa-aikana on menty tukka putkella, kotiaikaa tuntuu olevan hurjan vähän.
Onneksi itsenäisyyspäivänä oltiin koko porukalla kotona ja saatiin vielä Pihlan kummitätikin kylään.

Pysähdyttiin hetkeksi ja laitettiin kystä kyllä. Ja syötiin hienoilta lautasilta.

Kaikki muut paitsi Pihla.

Lapsi pienoinen saa tyytyä vielä pitkän aikaa muoviastiastoon :) Ruoka sentään oli samaa, ei ole vielä tarvinnut turvautua nauraviin nakkeihin ja ranskalaisiin.

Mitä voin oppia lapseltani?

Pihlalla on menossa valtava oppimisen kausi. Tai siis uuden oppiminen on todenteolla alkanut ja loppua sille ei varmasti näy.

Tässä lapsen uusien sanojen ja taitojen viidakossa oon välillä pysähtynyt miettimään mitä tuo pieni tytön tyllerö voisi mulle opettaa ja on jo opettanut.
Eilen yksi oppitunti tarjottiin puistoreissulla.

Opetusvälineenä oli kaivo.

Enpä ole aikoihin pysähtynyt katselemaan mitä kaivonkannen alla on ja miten ihmeellinen hökötys se onkaan.
Pihla oli niin innoissaan kun huomasi, että rei'istä näkee alas, missä oli vettä! "Että, että, äiti tattoo!"

Eikä innostus ollut laantua, kun näytin kuinka kaivoon voi pudottaa kiven.
Siinä me sitten kykittiin ja Pihla heitti kiviä kaivoon.

Ja mä mietin, miten ihanaa olisi, jos pystyisi itsekin keskittymään yksinkertaisiin asioihin ja iloihin.
Tässä kiireisessä elämäntyylissä töiden ja kodin välissä sitä tuppaa asettamaan liian suuret tavoitteet vapaa-ajalle ja etenkin sille kuuluisalle "omalle ajalle". Tuntuu, että pitäisi tehdä jotain suurta ja ihmeellistä, jotta "aika ei menisi hukkaan".
Vaikka voisi keskittyä niihin pieniin asioihin, jotka tekee onnelliseksi.

Kaivonkansia en aio kuitenkaan lähteä ihailemaan, vaan taidan mennä sohvannurkkaan kutomaan villasukkaa. Ihan itselleni.

Pitsistä tuiketta

Sunnuntain joulumyyjäisiin vien muiden muassa myytäväksi jotain, mistä oon todella ylpeä. Jotain minkä haluan esitellä täälläkin.

Jo yli vuoden kiinteää ruokaa syöneen taaperon vanhempana olen kauhistellut kotiin kertyvien pilttipurkkien määrää. Vaikka Pihla ei koskaan syönyt muuta kuin valmiita hedelmäsoseita, kertyi pienessäkin ajassa tolkuttomat määrät purkkeja. Siitä tuli kova hinku keksiä purkeille jotain hyötykäyttöä. (Koska pelkkä lasikierrätykseen vieminen on niin, no, tylsää :) )

Kauan sitä tulikin mietittyä ja ideoita metsästettyä. Mutta viimein tänä syksynä kolahti: pitsireunus purkille ja tuikku sisään!

Saa nähdä innostuuko kukaan purkeista yhtä paljon kuin minä, jopa niin paljon, että ostaisi sellaisen.

Jos ei, niin onpa ainakin moni oma joululahjapulma ratkaistu ;)

Joulumyyjäisiin

Joulu ja käsityöt, jos mitkä, kuuluu yhteen.

Nyt sunnuntaina Tampereen seudulla asuvilla on mahdollisuus päästä mahtaviin käsityömyyjäisiin virittelemään joulufiilistä. Ja katsomaan mua ;)

Itse myyn kortteja ja joitakin virkkaustöitäni. Voit käydä kurkkimassa niitä mai makingsin puolella.

Ei muuta kuin sankoin joukoin paikalle!