Helppoa hyvää

Pari ystävää oli eilen askartelemassa meillä.
Mikä mahtava syy tämä olikaan leipoa pitkästä aikaa!
Vaikka tykkään leipomisesta paljon, en todellakaan jaksa aina vääntää ison työn juttuja. Siispä tällaisiin tilanteisiin olen etsinyt hyviä ja helppoja ohjeita.

Jälleen osoittautui Kinuskikissa loistopaikaksi tässä etsinnässä.

Parmesan-keksit onkin jo ennestään tuttuja, niistä on tullut ehdottomasti oma suosikkijuttu. Tykkään suolaisista kekseistä tms. enemmän kuin makeista ja näitä on tosi helppo tehdä!

Makeaksi kaveriksi parmesan-kekseille löytyi kaurakakkuset. Ei tarvetta vatkaimelle tai muille härveleille, vaan kaikki aineet vain sekoitettiin keskenään ja tehtiin kasoja uunipellille. Siitäkin osasta mä tykkään, ahdistun, jos pitää saada jotain tietyn kokoista ja näköistä. Tässä sai olla luova :)

Ebony and ivory.... :)

Onni onnettomuudessa

Mainostinkin jo osaamattomuuttani kakkutehtailussa, sitä kuinka tein ensimmäistä kertaa elämässäni sokerikakkupohjan Pihlan synttäreille. Tai siis oikeastaan kaksi :)

Olin sen verran täpinöissäni ja paniikissa kakun tekemisestä, että kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Olin päättänyt, että värjään kakkupohjan vaaleanpunaiseksi, jotta sisällä odottaisi kiva yllätys kun kakun leikkaa. Noh, kakun oltua uunissa noin viisi minuttia muistin, että väri jäi laittamatta. Harmitti. Ärsytti. Otti päähän sen verran paljon, että pakko oli tehdä toinen. Ensimmäisen kohtaloa pohdin, olin jo harmistuneena valmis heittämään sen roskikseen. Äitini kuitenkin valisti, että kakkupohjan voi enemmän kuin hyvin pakastaa. Ja olihan ne omat synttärit kulman takana.... :)

Onneksi on äiti ja onneksi äiti on viisas nainen. Kakku säilyi täydellisessä muodossaan pakkasessa ja koostumus oli mitä mainioin viikon pakkasessa olon jälkeen. Väittäisin jopa paremmaksi kuin tuoreen kakun.

Täytekakkurintamalla olen aikamoinen untuvikko, oon perinteisesti laittanut valmispohjien väliin mansikkahilloa ja banaania. Mutta nyt halusin jotain muuta. Onneksi on olemassa kakkuraamattuni, Kinuskikissa.
Sieltä löytyi aivan ihana mansikkatäytteen ohje. Nam, nam ja nam. Hurjan hyvää!
Mansikkaisen lisäksi sivelin kerroksiin Lemon curd-tahnaa, tämäkin Kinuskikissan ohjeiden mukaan. En oo varma tykkäsinkö siitä itse mitenkään hurjasti, mutta Mikko ainakin kehui maasta taivaisiin.

Päälle tuli hento kermavaahto (mä ällöön runsasta kermavaahtoa, yäk.) ja tosi kauniisti kermavaahdolla pursotettu teksti :D Jätin sitten tästä kakusta kynttilät pois ;)

Taitaapi olla, että mansikkahillo-banaanitäyte jää historiaan ja tästä tulee uusi suosikki...

Makeaa mahan täydeltä

Tarjottavaa syntymäpäiväjuhlilla todella riitti. Ensimmäistä kertaa elämässäni järjestin ihan yksin tällaiset juhlat ja tein ihan itse kaikki tarjottavat. Huhhuh. Tekeminen oli kivaa, ainoaksi haasteeksi osoittautui aikatauluttaminen. En onnistunut siinä järin hyvin, aika myöhään perjantaina oli uuni kuumana :)

Niin kuin synttäreillä kuuluu, kunniapaikalla keskellä pöytää oli kakku. Koska tarjolla oli paljon makeita juttuja, päädyin kakussa vähän keveämpään vaihtoehtoon. Toisaalta vaa'assa painoi myös oma mieltymys, kermakakut kun ei ole niin mun mieleen. Tämä ihana hyydykekakku, Kinuskikissan Juhlapöydän raitakakku, maistui vaniljalle, mansikalle ja vadelmalle. Nam.

Kermaisen osuuden pöydässä hoiti Red Velvet Cupcakes. Aiemmin tekemäni red velvet- kakku (itseasiassa Pihlan puolivuotis-juhliin :) ) hurmasi ja halusin kokeilla muffiniversiota. Toimi yhtä hyvin, jopa paremmin kun nyt väriksi tuli kauniin punainen. Ja ensimmäistä kertaa onnistuin kuorrutteenkin kanssa täydellisesti. Juuri oikea koostumus, kauniisti pursottuva ja hyvä makukin. Koristeena pitsireunus ja tuunattu cocktailtikku :)

Todellisen haasteen juhlavalmisteluihin toi macaronit. Aiemminhan kerroin koeannoksesta. No, ei mennyt ihan putkeen leipomukset. Ensimmäinen satsi meni ihan pilalle, uuniosuudessa mokasin taas. Onneksi toinen satsi onnistui, vähän tummumista havaittavissa näissäkin, mutta muuten oikein kelpo yksilöitä. Ja hyviäkin olivat.

Suloisen kaksikerroksisen keksitarjottimen alaosassa oli Martha Stewartilta bongattuja glitter pallo-keksejä. Suhtauduin hieman epäillen väliin tulevaan inkiväärivoitahnaan, mutta voi että miten hyviä ne olikaan. Teen toistekin. Harmi, että näistä ei ole kunnon kuvaa, mutta näkyyhän ne tuolla vähän :)

Jotta maha ei todella olisi täynnä vain makeaa, oli vastapainona kaksi suolaista piirakkaa, lihansyöjille ja kasvissyöjille :) Tykkään itse suolaisista piirakoista ja oon aina ihan toheissani, jos jossain kahvipöydässä sellaista on tarjolla, mutta silti leivon sellaisia itse hirveän harvoin. Nämä kaksi oli ehkä elämäni neljäs ja viides itse leivottu suolainen piirakka. Kinuskissasta löytyi näidenkin ohje, Poropiirakka ja Mustapekan tomaatti-sipulipiirakka.

Sellainen vaaleanpunainen juhlapöytä :) Onnistui kyllä hyvin, äidiltä lainatut kahvikupit ja hopeat toi mahtavan vintagefiiliksen.

Rotinat

Kävin viikolla katsomassa kaverini ihanaa pientä poikaa. Uskomatonta, miten sitä voi näyttää ihminen pieneltä ja miten nopeasti sen unohtaa, miten pieniä ne on. Paljon unohtuu seitsemässä kuukaudessa :)

Silloin, kun Pihlaa kävi ihmiset ihastelemassa, oli mun mielestä varsin mukavaa, että ihmiset toi tullessaan syömistä, pullaa, kakkua, tms., eli rotinoita. Koska eipä sitä itse jaksanut/ehtinyt mitään silloin alkuun laittaa. Tämän rotinasanan opinkin silloin, kun isäni tuliaisiaan esitteli. Karjalainen perinne tuo, mutta varsin käyttökelpoinen meille manselaisillekin :)
Siispä pyöräytin vikkelän muffinsisatsin ja menin kera muffinsien ja pienen lahjan kanssa kylään.
(Tämä kyseinen äiti oli kylläkin niin viitseliäs ja reipas, että siellä oli pöytä komeana omista tekeleistä, piirakoista ja muffinseista. Nam.)

Muffinssit olivat Kinuskikissan minttusuklaamuffinsien inspiroimia, kiireisen äidin versio :) Taikina on nimittäin Sunnuntai Suklaanmakuinen kakku- ja muffinsimix, sitten vaan sekaan hienonnettuja Pätkis Minibiteseja ja jokaisen muffinssin keskelle yksi pala. Nam. Sairaan hyviä! Ja sairaan helppo tehdä!

Tuplahyvää

(Hah, leivonpas :D)

Eikös se ole niin, että oli se sitten mitä tahansa, niin tupla-etuliite on aikas mainio asia.
Tuplaonni, tuplapotti, Tupla, tuplajuusto... Ja tuplanougat.

Kinuskissasta bongasin ohjeen, joka houkutteli helppoudella ja herkullisuudella :) Joten ollos hyvä, nougatpalat. Pähkinäsuklaalevitettä ja tuplanougat-patukoita, aikas kiva...

NAM.

Arkistojen kätköistä, osa 2

Tietenkin silloin, kun pakastin niitä ihania Salsa-mansikoita, piti niistä saada tehdä jotain herkkua. Ja koska tykkään itse enemmän raikkaista kakuista, houkutteli tämä ohje. Ja vähän pelotti, mutta onneksi turhaan.

Ohje on siis Kinuskissalta ja kakku on mansikkakeikaus. Vekkulin näköinen, haasteellinen, mutta ei liian ja ah, niin herkullinen! Täytyykin sitten odottaa jälleen ensi kesään, että tätä saa :(