Esikoisen useat juhlat

Näin kun ollaan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä (mistähän tuokin sanonta tulee?!) riittää energiaa, intoa ja ennen kaikkea aikaa järjestellä juhlia vähän pienemmistäkin aiheista.
Tai isohan aihe tämä meidän elämässä on, Pihla nimittäin täytti viime viikolla puoli vuotta! Kamalaa vauhtia aika menee, ei ole Pihla enää mikään pieni vauva. Vaikka vauva onneksi vielä :)

Kutsuttiin mummot ja papat tätä merkkipaalua juhlistamaan. Ja minä pistin parastani leipomuksissa :) Olin jo kauan haaveillut red velvet-kakun tekemisestä, se kun vilahtelee yhdessä jos toisessa amerikkalaisohjelmassa. No tässäpä oli sitten hyvä syy sitä kokeilla. Ekaa kertaa tein myös lusikkaleivän tyylisiä keksejä ja suolaisia pikkuleipiä. Nameja kaikki. Ja pöytäkin oli nättinä ja lapsi somassa mekossa. Ja mitä sitten kävikään? Kamerassa ei ollut muistikortti sisässä ja kaikki kuvat meni hukkaan!!!!! Nyyh. Meidän tyhmä digijärkkäri sallii kuvien ottamisen vaikka muistikortti ei ole sisällä. Ja se supertyhmä digijärkkäri vielä näyttää esikatselun kuvan oton jälkeen! Nyyh. Mä siis napsin onnellisena monta kuvaa ja yksikään ei jäänyt talteen :( Aina ei mee niinkun Strömsössä :) No, seuraavana päivänä napsin jämistä kuvat :)

Red velvet cake. Nam. Ihan erilaista kuin suomalaiset kakut ja juuri siksi mun makuun sopivaa. Ei makeaa kermavaahtounelmaa, vaan jämäkkä kakku ja hennosti makea kuorrute. Tuo kuorrute on kermavaahto-Philadelphia-Mascarpone-sekoitetta. Päällä kookoshiutaleita. Itse kakkuhan on suklainen.

Sydänpikkuleipä on lusikkaleipätyylinen shortbread, jonka sisällä on vadelmahilloa ja hieman valkosuklaata. Ihania! Mä rakastan lusikkaleipiä enkä voinut uskoa, että osaisin itse tehdä jotain sen tyylistä. Seuraavalla kerralla kokeilen kyllä jotain kotimaista reseptiä, jos maistuisi vielä paremmalta :)

Suolainen keksi on Kinuskissan Parmesan-keksit. Äärimmäisen helppo tehdä ja todella hyvää.

Olin siis todellakin laittanut pöydänkin nätiksi, mutta enpä sitä viitsinyt enää seuravaana lavastaa :) Koristeena oli kehyksissä kaksi kuvaa Pihlasta, kapalokuvassa tytöllä on ikää pari tuntia, toisessa kolme päivää :) Mummoni on ihana juhla vieras, koska se tuo aina tullessaan kukkia. Rakastan tuoreita kukkia, mutta jotenkin niiden ostaminen aina unohtuu. Onneksi mummo toi nytkin ruusuja tytölle.

Ja tässäpä sankari syömässä, omia "herkkujaan". Bataatti on neidin suussa, joskaan siitä ei tainnut mitään mahaan asti mennä :) Syömisharjoitukset siis käynnissä, ollaan päästy perunaan :)

Mitähän muita juhlia sitä tässä vielä keksii? :)