Terassi uusiksi

Se kuuluisa omakoti-/rivitalo-/paritaloasumisen klisee taitaa olla, että on niin mukavaa kun on oma piha.

Piha on kiva, mutta terassi se vasta mukava onkin. Lisää mahdollisuuksia sisustaa! Postimerkin kokoinen parveke vaihtui meillä terassiin, johon mahtuu paitsi ihmisiä myös tavaroita.

Viime vuonna kun koti oli vasta hankittu ihan ensimmäisiä hankintoja, siis tyyliin kaksi päivää kauppojen jälkeen, oli terassisohva. Sellaisesta olin jo ehtinyt tovin haaveilla.

Mutta kas, piheydessäni en saanut ostettua suoraan mustilla tyynyillä varustettua, kun beige (plaah) versio oli alennuksessa.

Yritin tehdä sohvasta persoonallisemman, mutta pyh, ei onnistunut, tuli vielä vähän enemmän hempeä kokonaisuus.

No viime kesä niillä mentiin ja tämäkin kesä melko pitkälle.

Kunnes ensin meille tuli tumman harmaa varjo pöydälle.

Seuraavaksi kattoon eksyi killumaan kaksi lyhtyä. Mustia.

Ja sitten vielä tämä ihanaakin ihanampi kuin terassillemme luotu musta matto Granitista.

Niin eihän sohva ollut enää mistään kotoisin. Siispä se piti tuunata.

Mustaa kangasta ei siihen kiireeseen löytynyt, koska heti kun keksin tuunauksen niin pakkohan kangas oli samantien saada. Mutta tummanharmaa ajaa asiansa varsin hyvin.

Jotain väriäkin piti keksiä.

Sellainen terassi. Nyt kun saisi vielä maalata talon harmaaksi ;)

Ja mopsikin voisi saada mustan kaverin. Onneksi vaunut on mustat, sopivat tänne sitten kivasti.

Hiljaa hyvä tulee ja hyllyt irtoaa

Johan tässä kohta on vuoden verran oltu uudessa kodissa ja viimein hissukseen asiat löytävät oikeat paikkansa.

Esitellessäni viime syksynä kotimme alakertaa purin ahdistusta oudoista pikkuhyllyistä, joista toisille ei vaan löytynyt järkevää käyttöä. Vieläkin mietin mihin tarkoitukseen moiset on tehty, mitä ne keittiövalmistajat niille haluaisi laitettavan?!

No, läpi talven niiden kanssa tuskailtiin, kunnes pari viikkoa sitten miehellä syttyi lamppu: niiden irti saamiseen on kuin onkin näppärä työkalu. Pelkkä uuden työkalun osto olisi lienee ollut miehelle riittävästi, mutta minä nautin lopputuloksesta.

Alkuperäinen haave hyllyjen käytöstä toteutui, kun vain muutama jätettiin paikalleen ja keittokirjat pääsi nätisti riviin.

Nyt kun löytyisi vielä työkalu ja inspiraatio miehelle tehdä alimmalle hyllylle veitsille teline... Ensi keväänä sitten esittelen sen ;)

Olotila

Alakerta on kotimme sydän. Meidän oma olotila, avokeittiö ja olohuone.

Tila, joka mahdollistaa mahtavan olotilan. Siellä on hyvä olla, kun viimein on ympärillä sellaista, mitä on aina haaveillut. Vaaleaa, hillittyä, samalla uskaliasta, vähän väriä ja mahdollisimman vähän tavaraa.

Alkuperäiset suunnitelmat värimaailmasta ja sisustuksesta ylipäätään toteutuivat hyvin pitkälti.

Lattia on se paljon puhuttu valkoinen, joka päivä päivältä näyttää paremmalta, kun maali on kunnolla valunut parketin lankkujen väleihin. Näyttää niinkuin meillä olisi ihka oikea lankkulattia!

Seinillä on pääasiassa vaaleaa harmaata, mutta suurin ja ainoa yhtenäinen seinä on tumman harmaa. Siihen maalasin tehokeinoksi kirkkaalla kalustelakalla paksuja vaakaraitoja, joka on erityisen kiva, kun aurinko osuu ikkunoista siihen. Jotain piristettä tasaisiin seiniin siis. Epäilin tätä toteutusvaiheessa, mutta  nyt ei voi kun ihailla lopputulosta, vaiva kannatti tässäkin.

Seiniä tärkeämpää on kuitenkin pienet yksityiskohdat. Osan laitoin heti muuton jälkeen, tuomaan kodikkuutta ja omaa ilmettä. Toiset on hiljalleen löytäneet paikkansa ja aina on uusiakin juttuja mielessä. Pääsipä seinille Star Warsiakin, kun löytyi noin hieno ja erinomaisesti värimaailman sopiva juliste. Jotain molemmille meille.

Erilaisin ja ihmeellisin yksityiskohta lienee "kahvipöytämme". Moinen kapistus aiheutti harmaita hiuksia alkuun, meillä kun ei koskaan sohva-/kahvipöytää ole ollut. Erilaisia vaihtoehtoja pyöriteltiin, kunnes siskoni mökkivaraston siivous tuotti tulosta. Nyt meillä nököttää sohvan edustalla vanha puinen työkalupakki, jonka uumeniin saa kätevästi tavaraa piiloon. Ja onhan se juomalasi kiva siihen laskea.

Sohvan takana on se kuuluisa kodin sydän, keittiö. Joudun ehkä jopa allekirjoittamaan tuon kliseisen lausahduksen nyt, kun tässä kodissa keittiö on melkoisen keskeisessä asemassa. Mikä on kyllä äärimmäisen hyvä asia. Hyvin paljonhan siellä tulee aikaa vietettyä ja on kiva, että ei tarvitse yksin touhuta, vaan muut voi touhuta olkkarissa omiaan ja ollaan silti yhdessä tilassa.

Keittiössä hallitsevimmissa osissa on jo aiemmin esitellyt tuolit sekä ihana massiivipuinen mustaksi käsitelty työtaso. Eipä siinä paljon muuta tarvita. Keittiön kaapit ovat alkuperäiset, vaihdoimme vetimet graafisemmiksi ja johan muuttui koko keittiön ilme. Tiskiallas vaihdettiin niin ikään, viimein sain haaveilemani posliinisen altaan. Pientä romantiikkaa modernin keskelle.

Yksityiskohtia riittää keittiössäkin, taitavat olla se "mun juttu". Vähän väripilkkuja, kauniita kodinkoneita ja epätoivoisia yrityksiä saada ruma kelmupaketti piiloon. Oudot pikkuhyllyt tuottavat suurta päänvaivaa, niitä kun on kahdessa kohdassa; hellan vieressä ja liesituulettimen korkeudella. Äärimmäisen epäkäytännöllisiä ja rumia. Alemmalle keksin kuitenkin käyttöä, kun keittiöpyyhkeet sopivat sinne kuin valettu. Ylempi odottaakin vielä lopullista tuomiota. Kunpa olisi olemassa joku näppärä purkukeino...

Sellainen tila. Ihana oma tila, ihana olotila.

Puu piiloon

Mää en tykkää puusta sisällä. Metsässä ne on jees sellaisenaan, mutta sisälle puu saa tulla vain piilossa meille.

Ensimmäinen remonttipäätös uudessa kodissa olikin siis helppo: portaat maalataan.

Kyllä siinä silmä lepää, oi tätä onnea.

Ensimmäistä päätöstä seurasi toinen ja kaikista suurin päätös: parketti maalataan. Aikamme mietittiin uusien lattien asentamista, mutta pihiys/laiskuus/uhkarohkeus vei voiton ja päätettiin maalata olemassaoleva parketti. Lattia oli hyväkuntoinen koivuparketti, josta loihdittiin yllättävänkin helposti ehkä upein lattia ikinä, jos multa kysytään.

Kun nämä isot projektit valmistui, oli maalikärpänen purrut todellisesti ja suti heilui urakalla.

Uuden värin sai pinnatuolit, jotka jo edelliseen kotiin maalattiin valkoisiksi. Nyt tuoleja tuli kahdessa värissä, tummaa ja vaaleaa.

Suureksi ja mahtavaksi kasvanut lapsikin tarvitsi tuolin uuteen keittiöön, sillä syöttötuoli alkoi käydä ahtaaksi ja hankalaksi. Uusi tuoli meinasi kehittyä ongelmaksi, kunnes täysin odottamatta isäni työkaverilta löytyi käyttökelpoinen Stokken trip trap. Käyttökelpoinen, ei käyttövalmis, sillä tämäkin pirulainen oli puun värinen. Ei muuta kuin sutimaan siis.

Ei kahta ilman kolmatta, joten oli pakko maalata vielä yksi turkoosi asia. Seuraavana vuorossa oli Ikean leipälaatikko, joka onnistui niin hyvin, olen kaikista pikkuprojekteista kaikkein tyytyväisin tähän.

Turkoosiähkyn jälkeen oli pakko vaihtaa väriä. Pihlan huone toi tähän hyvän mahdollisuuden, sinne kun haluan monia värejä. Kuten esimerkiksi valkoista ;)

Ikean nukensänky sai valkoisen maalin ja uudet petivaatteet.

Ihan oikeaakin väriä Pihlan huoneeseen tuo 1-vuotissynttärinä saatu keinutuoli.

Ja pahnan pohjimmaisena kova kilpailija kivoimmasta ja hienoimmasta projektista; vaaleanpunainen jakkara!

Tämä oli vanhassa kodissa maalamattomana ja pinta alkoi olla ruma. Ja olipa tuo täysin puutakin vaan :)

Siispä pintaan maali, posliinikukka nimeltään. Tämä majailee avokeittiössämme, tuomassa vähän kontrastia ja vaihtelua turkooseille.

Varsinainen tee-se-itse-kesä tämä onkin ollut näiden ja monen muun projektin parissa. On hetkeksi munkin maalausinto tyynnytetty. Voi vaan keskittyä ihailemaan lopputulosta ja lasta, joka hoitaa kehumisen muille. Vieraiden saapuessa Pihla nimittäin hyvin näppärästi esittelee näitä projekteja "Kato miten hieno, äiti maalasi!".

Ne pienet asiat...

Paljoa ei tarvita, että hymy tulee huulille ja hyvä mieli.

Viime aikoina sitä on muiden muassa aiheuttanut tämä suloisuus.

Miten ihana voikaan olla ihan tavallinen valkoinen purkki satiininauhalla koristettuna.

Joku tässä kolahtaa mussa juuri oikeaan kohtaan ja ihan hykerryttää kun siitä tuli niin kiva :)

Kasvikin on kiva. Ja jopa toistaiseksi hengissä.

Rusetti sopii kuin nenä päähän kaveriksi uusille tyynyille. (klik!)

Saa talven pimeät tulla, meillä paistaa keltaiset asiat! (Liekö Onialla jotain tekemistä tämän uuden keltaisen himon kanssa? Oon tainnut imeä vaikutteita ;) )

Kokeilkaa tekin jotain ihan pientä uutta, ei isoja muutoksia aina tarvitse/jaksa tehdä.

Todella pientä pintaremonttia

Taannoisella Hailuodon reissulla vietin suurimman osan "lomasta" maalisuti kädessä kirjaimellisesti pienen pintaremontin parissa.
Laitoin nimittäin mökin vanhan leikkimökin uuteen uskoon. Tuo ihana mökki on uskollisesti palvellut jokakesäisenä tukikohtana kaikenmaailman leikeille jo 28 vuoden ajan. Mökki ja minä ollaan siis lähes samaa vuosimallia :)

Koska ikä tätäkin kaunotarta (mökkiä tässä tapauksessa) on jo hieman koetellut, oli aika laittaa paikka uuteen uskoon seuraavalle sukupolvelle.
Pappani, joka aikanaan mökin rakensi, oli tarkoitus laittaa vielä sisälle paneelit ja maalata mökki, mutta myrskytuhojen karsiminen vei ajan ja inspiraation. Hienosti siellä kyllä ilman maaliakin pystyi leikkimään, mutta nyt tuli asiaan muutos.

Suurimman muutoksen teki siis ehdottomasti maali. Valkoista seinään ja vaalean ruskeaa lattiaan. Tuo lattia oli yllätysbonus, sillä sitä ei alunalkaen suunniteltu maalattavan. Mutta kun kätköistä löytyi juuri sopivan väristä maalia, täytyi käydä tuumasta toimeen. Ja merkittävä muutos on toki tuo pirttikalusto, pappani tekemä, joka sai ylleen kauniin punaisen maalin.

Oman lisänsä tuo tekstiilit, joita ei aikaisemmin juurikaan mökissä ollut. Euronkankaasta löydetty ihana ruskea pallokangas sai helmaansa virkkaamani pitsin ja pääsivät yhdessä ikkunaan.

Lattialle löytyi vanha matto, jonka värit sopi täydellisesti leikkimökkiin. Nurkkaan on tehty lepopaikka tyynyistä :)

Näiden lisäksi tekstiiliä löytyy ihan katonrajastakin, nimittäin lippunauhat. Tällaisia olen kauan halunnut tehdä, mutta kun omaan kotiin ne ei sovi ja lastenhuonetta ei vielä ole, pääsi ensimmäiset tekeleeni leikkimökkiin.

Sisustuksessa ja pikkutilpehöörissä on sulassa sovussa uutta ja vanhaa...

Vanhoja mökin kätköistä löytyneitä postikortteja uusissa maalatuissa kehyksissä.

Uudeksi maalatulla vanhalla pirttipöydällä pappani sorvaamat "kynttilänjalat", valkoisiksi maalattuna, vanha teepannu ja uusi posliiniastiasto.

En tiedä mitä muut tapaavat leikkimökissä leikkiä, mutta itselleni ensimmäisenä tulee aina mieleen kotileikit ja erityisesti ruoanlaitto. Siispä mökkisestä löytyy "keittiönurkka" :D Mielikuvituksen avulla tämä uudeksi maalattu laatikosto voi olla vaikka jääkaappi, hella, uuni tai ihan mitä vaan. Onpa siinä leikitty kauppaakin.

Ja kaiken kruununa katosta roikkuu tietenkin lamppu! Koska sähköä ei tule, saa mielikuvitus laittaa loistamaan tämän virkkamaani ja tärkkäämäni pitsipallon :)

Sellainen leikkimökki meillä. Harmi vaan, että se on niin kaukana. Olisi kyllä kiva saada joskus leikkimökki omaan pihaan. Mutta siihen on vielä aikaa. Kun ei edelleenkään ole sitä pihaakaan :)

Lopuksi vielä, jottei totuus unohtuisi... Leikkimökkihän on kuitenkin leikkimistä varten... :)

Heihei perhepeti!

Kun Pihla nyt lähestyy yhden vuoden ikää, hiipuu samaa tahtia mun innostus perhepetiin.
Pihlahan on nukkunut meidän välissä oikeastaan koko ikänsä, pinnasänky on ollut käytössä harvakseltaan.
Nyt alkaa kuitenkin tila loppua kesken, nenä parkani on kohta vino ja reiteen ei mahdu enää mustelmia.

Tässä joutuu vaan viitseliäisyys testiin, sillä onhan viereen nukuttaminen paljon helpompaa kuin omaan sänkyyn. Sinnikkäästi sitä kuitenkin reenataan, niin äiti ja isä, kuin Pihlakin. Ja ihan hyvin se on mennyt, toisina iltoina jopa helpommin kuin viereen nukuttaessa.
Ja ah autuutta, saadaan nukkua leveästi! Ja saan kyhnätä Mikon kainalossa, aiemmin kun ollaan nukuttu sängyn eri laidoilla :)

Tämän siirtymävaiheen kunniaksi pinnasänky sai uutta lookia.
Itse pinnasänky on Sievän Pikkupuu. Sängyn valintaan vaikutti paljon se, että avonaisia reunoja oli vain yksi. Silloin ajattelin, että ei tarvittaisi mitään reunasuojaa. Noh, toisin kävi. Pihla ehti yhden yön nukkua siinä ja sen yön aikana autoin tytön jalan/jalat/käden pois pinnojen välistä aika monta kertaa...
Joten piti tuunata pinnasuoja.

Reunus on Ikeasta, eikä se sopinut malliltaan pinnasänkyyn eikä kelvannut tyyliltään mulle. Siispä valkoinen kangas peittää nyt suojuksen ja sen saa kiinni pinnoihin satiininauhoilla.

Tähän asti pinnasänky oli vailla päiväpeittoa, näkyvillä milloin mikäkin pussilakana. Jo kesällä sain idean päiväpeittoon, jonka toteutin näinkin nopealla aikataululla :)

Peitto on yksinkertainen, lakanakangasta vanulla pehmustettuna, ei mikään mestariluomus :) Mutta ei se mitään, koska koko peiton idea on tuo pitsiliina. Se on siskoni kirpparilöytö, ostaessa ihan eri värinen. Sisko poisti monista liinoista värit, tavoitteena haaleat sävyt ja tämä ei sopinut muihin liinoihin joten sain sen. Juuri mun väri, tykkään hurjasti!

Että on sitten ainakin puitteet kunnossa. Vielä kun saisi sen nukkumispuolen kuntoon. Ennenkaikkea tytön nukkumaan koko yön putkeen. Pihla syö edelleen muutaman kerran yössä ja aina välillä kukkuu muutenkin hereillä. Miten sen saa nukkumaan?!?

8 yötä jouluun on...

Niin kivoja, kuin monet perinteiset jouluasiat on, ei kaikki sovi jokaiseen kotiin ja tyyliin.

Olkipukit on yksi tällainen. Perinteinen olkipukki on melkoisen, no, ruma. Siispä sellaisia meillä ei ole koskaan ollut. Näin kuitenkin Kotiliedessä hauskan idean: olkipukin maalaus!

Siispä alkoi projekti: Pimp my olkipukki :)

Kun olin lapsi, meillä oli pukkeja, mutta äiti on ne joko hävittänyt tai vienyt mökille, joten ensimmäinen vaihe oli pukkien metsästys. Luulin, että niitä olisi vaikea löytää, mutta kas, niitä olikin jokaisessa kaupassa! Nämä löysin Löytötexistä todella halvalla, 1,50€ maksoivat.

Samasta kaupasta lähti matkaan valkoinen mattamaalisuihke. Nauhat löytyivät omista varastoista.

Maalaaminen oli melkoinen operaatio, kun en voinut tehdä sitä ulkona runsaan lumisateen vuoksi. Siispä vuorasin suihkunurkan vessassa ja henkeä pidätellen suihkuttelin :) Mikko ja Pihla oli piilossa makuuhuoneessa suljettujen ovien takana.

Maalaamista isompi operaatio oli uusien nauhojen laittaminen. Siksipä kuvasin videolle sen, kun purin yhden pukin narut :) Luovaa vaupautta käytin, en tehnyt ihan tismalleen samanlaisia.

Lopputuloksen näette tässä. Äitini ihastui ideaan ja halusi myös omat pukit, siispä turkoosit pukit laukkasivat äidin luokse, ruskea ja pinkki koristaa meidän kirjahyllyä. Joku muu paikka voisi olla niille kivempi, täytyy ensi jouluksi miettiä :)

Itse tykkään näistä kovin, perinteistä modernilla twistillä :)

Onko teillä perinnekoristeita?

Pienen oma paikka

Meidän pieni ei kyllä ole enää niin pieni, tänään 8 kuukautta! Kyllä voi kahdeksaan kuukauteen mahtua paljon elämää, muutoksia, naurua, kyyneliä, ihmetystä ja niin paljon kaikkea. Ihmeellistä. Ihanaa.

Niinkuin mainitsin, Pihlalla on pinnaselkäinen syöttötuoli, Pihlan oma paikka keittiössä. Haaveilin sellaisesta pitkään, samaan tyyliin kuin keittiön pinnatuoleista :)
Niinkuin varmasti monessa muussakin perheessä 70- ja 80-luvuilla, meillä oli mahtava punainen pinnasyöttötuoli. Tiettekö sellainen, joka taittuu kahtia pikkutuoliksi ja pikkupöydäksi.
No, sitä me lähdettiin sitten metsästään ja löydettiin! Kirpparilöytö tämäkin, hyväkuntoinen, kotimainen ja hieno!

Alkuun ajateltiin, että se saisi jäädä tuon väriseksi, mutta ei ajatella enää :) Tästäkin tulee valkoinen, pohjamaalit on jo laitettu ja siitä tulee kyllä hieno. Tämän haluaisin mahdollisimman pian valmiiksi, sillä nyt Pihla istuu mummilta lainatussa syöttötuolissa, joka ei oo yhtään näin hieno :D

Makupalana kuva allekirjoittaneessa siinä ihanassa syöttötuolissa :)

Tuoliprojekti

Alkusyksystä meille tuli hirveä into saada uudet tuolit keittiöön. Pihlalle hankittiin tuolloin syöttötuoli (josta myöhemmin lisää) ja vanhat tuolit eivät sopineet yhtään syöttikseen :) Ja koska mitään ei voi tehdä helposti, lyötiin heti lukkoon millaiset tuolit halutaan ja vasta sitten alettiin tutustua tarjontaan...
Koska syöttötuolin selkänojassa on pinnat, haluttiin että tuolit olisi samaa henkeä. Pohjimmaisena innostajana toimi Tapiovaaran Fanett-tuolit, perinteinen, tyylikäs pinnatuoli.

Eli pinnatuolien metsästys alkoi.

Ja aikamoinen homma siinä olikin. Uudistuotantona melkein jokainen kauppa tarjoaa jonkinlaista pinnatuolia, mutta ei juuri sitä oikeanlaista. Ja yllättävän kalliiksi osoittautui kaikki tuolit. Piheinä ja pirun tarkkoina ei siis uusia ostettu vaan päätettiin kaivaa vaikka kiven alta vanhat tuolit. Hommaan valjastettiin Mikon isäkin, joka työssään tv-projektien järjestelijänä koluaa kaikenlaisia kauppoja ja myyntipaikkoja.

Sitten, tittididii, yhtenä sunnuntaina monen sattumuksen jälkeen tuolit löytyi kirpputorilta! Juuri sellaiset kun haluttiin. Jee. Tai no, 3/4 jee, koska tuoleja on vain kolme. Neljännen metsästys siis jatkuu, mutta ilman sitä pärjätään kyllä jonkin aikaa, korvike tuoli löytyy onneksi.
Nyt jälkikäteen harmittaa hirveästi, etten tarttunut tilaisuuteen joka tarjottiin, sillä yksi nainen tuli kyselemään mitä maksettiin tuoleista, kun niitä kirpparin pihassa autoon pakattiin. Nainen kertoi kuinka hänellä lojuu työpaikalla turhan panttina seitsemän(!) samankaltaista tuolia. Olin niin onnellinen löydöstäni, etten älynnyt enempää kysellä... Täytynee käydä siellä kirpparilla kurkkimassa olisiko se tuonut ne myyntiin :)

Vaikka tuo musta-ruskea väritys on Fanett-tuoleissakin se alkuperäinen ja perinteisin, ei nämä meidän tuolit jää tällaisiksi. Hionta- ja maalausprojekti on jo päällä ja tuoleista tulee valkoiset. Nyt vaan tuskastellaan aikatauluongelmien kanssa, koska kotona meillä ei ole tuoleja mahdollista tuunata. Tuolit on siis mun äidin luona, joten ihan yhtäkkiä niitä ei vaan lähde tekemään. Onneksi nyt viikonloppuna päästään puuhasteleen niiden pariin, jos vaikka jo jouluna istuttais uusilla tuoleilla :)

Helpommalla olis päässyt jos olis ostanut uutena.. :D

Kauneutta elämään - Life Made Lovely #3

Jos säätiedotuksiin on uskomista, vietetään viimeisiä syksyn päiviä. Huomiseksi ennustettiin nimittäin ensilumen tuloa! Jaiks, ei vaan pysty ymmärtään, että vuosi on jo niin pitkällä ja talvi tulee. No, onneksi se lumi tuskin jää pysyväksi :) Tai sit jää ja tänä talvena kinokset on vielä korkeammat kuin viime talvena.

If you are to believe the weather forecasts the last days of autumn are right now. They say that we might get our first snow tomorrow! Yikes, it is so hard to believe that this year is already coming to an end and winter is here. Well, luckily this snow is very unlikely to stay in the ground :) Or then it does and this winter we will have even more snow than last winter. (Last winter was phenomenal, we had like 3 feet of snow and the temperature was mostly around -10 degrees Fahrenheit!)

No, tänäänpä siis nautittiin Pihlan kanssa täysin rinnoin syksystä meidän jokapäiväisellä kävelyllä. Ihanat värit lehdissä, kaunis auringonpaiste ja kirpsakka ilma. On ihanaa, että vaikka asutaan ihan keskustan tuntumassa, on meillä silti heti vieressä monta puistoa ja Sorsapuisto lampineenkin ihan lähellä. Eikä lähimpään metsäänkään oo kuin 10 minuutin kävelymatka!
Sillä tavalla me saatiin kaunetta tähän päivään.

So today I enjoyed of an autumn day to the fullest with my daughter Pihla on our daily walk. All the lovely colors of the leaves, beautiful sunshine and frisky air. I love the fact that even though we live really close to the city center we still have plenty of parks, like this lovely park called Sorsapuisto (Duckpark in Finnish :) ) with it's pond really close by. And we're only a 10-minute walk away from a forest!
That's the way we got a little loveliness in to this day.

Lisäihanuus tähän päivään on mahtava kuvien tuunausohjelma, Poladroid, jolla saa kuvista polaroidien näköisiä. Kuvia saa jopa ravistella :D

A little extra loveliness to this day is offered by an awesome photo makeover program, Poladroid , which allows you to turn any photo into a polaroid. And you can even shake them :D

Pihla ei välttämättä joka hetkestä nauttinut niin paljon kuin äiti :)

Pihla didn't necessarily enjoy every moment as much as mummy did.

Toivottavasti päiväsi on kaunis ja ihana.

I hope your day is lovely too.

Sisustusinspiroitumista

Mulla on päällä ihan mieletön sisustusvimma. Tekisi mieli kamalasti laittaa kämppä ihan uusiksi. Ehkä sillä on jotain tekemistä asian kanssa, että vietän nyt melkoisen paljon aikaa kotona. Alkaa pienet jutut pistään silmään ja isommatkin asiat kyllästyttään :)
Siispä haaveilen, suunnittelen ja toivottavasti toteutankin sisustusjuttuja.

Rakastan syksyä siksi, että iltaisin tarvitsee sytyttää valot. Epäekologista joo, mutta musta se on kivaa. Kattolampuista vaan tuppaa tuleen niin tyhmä valo, että haaveilen hieno(i)sta pöytälampuista.

Jokin aika sitten törmäsin Ruffles and Stuff-blogia läpi kahlatessani ihanaan ideaan lampun tuunaukseksi.
Se olikin inspiraationa ja taka-ajatuksena kun metsästelin hienoja lamppuja.

Lampan / Ikea - tämä meillä jo on ja se kaipaisi nyt jotain tuunausta

Markslöjd Natal pöytävalaisin / Kodin Ykkönen - tässä on ihana jalka, kamala varjostin. Mutta onneksi tilalle voisi ostaa uuden varjostimen

Oval musta varjostin / Lamppukauppa - perusvarjostin, tuunaamalla hienoksi?!

House Doctor lamppu / Nordhjem - tälle menetin sydämeni. Huoh. Se olisi ihanan näyttävä, korkeutta kaikkineen 75cm.

The Shabby Chic Pleated Shade / Ruffles and Stuff - tahtoo! Ja Mikkokin tahtoo, which is nice :) En kyllä tuon värisenä... Mutta tuon varjostimen tahtoisin, tuo neliömäinen malli on kiva. Ja onnistuukohan rimpsun kiinnitys edes ovaaliin?!

Ekarp lampun jalka / Ikea - ihan ok tämäkin, joskin mustana hienompi. Mutta eipä tarttisi heittää hukkaan varjostinta

Åsele / Ikea - selkeästi näistä muista eroava, mutta toisaalta aika kiva. 

Umbra musta verkkovarjostin / Lamppukauppa - tää on kiva. Ei tarttis tuunata. Mut sit voiskin tuunata rimpsuilla tuon Lampanin ja tää vois olla ihan tällänen. Eri huoneissa olisivat...

Ljusås Uvås / Ikea - myös omassa luokassaan, mutta en tiedä onko se muita parempi luokka :) Varjostin viehättää.