Näytetään tekstit, joissa on tunniste leikit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leikit. Näytä kaikki tekstit

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Mikä sää näistä oot?

Roolileikit on nyt pop. Pihlalla siis. Ei tämä sentään sellainen blogi ole...
Joka päivä tyttö ottaa roolin jos toisen, milloin prinsessa, milloin äiti/sisko, opettaja, kokki ja tarjoilija. Hauskaa, mutta haastavaa sinänsä, ettei aina välttämättä tiedä miksi tyttöä kutsua. Onneksi roolivaatteet auttavat, kun miettii miksi tyttöä sanoisi.


Ja sitten on tämä kysymys: Mikä sää näistä oot?
Se tulee esille usein ja aina. Katsoessa jotakin ohjelmaa tai elokuvaa, kirjan hahmoista, värityskuvista... Oikeastaan ihan mistä vaan. Ja sitä kysytään paljon. Joka päivä. Monta kertaa.


Siispä minä olen Maija Poppanen tai sen perheen äiti, Prinsessa Anne, värityskuvan kala, tarhantäti, kissa, kissanhoitaja ja vaikka mikä. Tämä kaikki aina tietenkin jälkeen, kun Pihla on ensin valinnut mikä hän itse on. Ja tietenkin joukkoon kuuluu veli, isä ja usein serkkupoikakin, joka saa sen vauvan tai muun pienen hahmon osan.

Lennokasta ja mielikuvitusrikasta elämää täällä siis.

torstai 4. joulukuuta 2014

Pienoiselämää

"Syömään!" "Istukaa nyt siinä nätisti." "Reippaasti nyt!" "Äidin täytyy nyt laittaa pyykit koneeseen." "Hyvää yötä, kauniita unia, oman kullan kuvia. Lav juu!"
Pieniä lauseita elämästä. Ja minielämästä.


Pihla sai kaksi vuotta sitten jouluna ukilta, isältäni, upean nukkekodin. Isäni teki talon nukkekotikurssilla ja se on erinomainen leikkipaikka pienelle kotileikkejä rakastavalle tytölle.

Siellä sulassa sovussa elää Sylvanian families-sarjan kissat, koalat ja puput. On äiti, isä, sisko ja veli. On mummi ja vierailijoita. Ja niillä sitten on hyvä näytellä läpi oma elämä. En tiedä itkeäkö vai nauraako, kun Pihla ihan tosissaan toistaa minun puheita ja kuolemattomia lausahduksia. Hyvää reflektointia...



Vielä kun olisi aikaa/inspiraatiota/viitseliäisyyttä viedä nukkekodin sisustus loppuun asti; tapetit, verhot, matot ja muut. Onpa sähköjäkin lupailtu. Onni on ukki, joka on näin taitava. Ja lapsi, joka oi uppoutua pitkäksikin aikaa leikin lumoihin.




(Pahoitteluni kuvien kamalasta väristä, kun ei ole luonnonvaloa niin maailmakin muuttuu kummallisen keltaiseksi.  Onneksi nyt jo välillä paistaa taas. Jaksaa pupuherrakin olla jalkeilla kauemmin...)

torstai 27. syyskuuta 2012

Minusta tulee isona...

...ihan oikea..


... taitelija.


... kauppias.

                                

... prinsessa.


... rakennusmestari.


... äiti.


... lintubongari.


... koirakouluttaja.


... valokuvaaja.


... ralliautoilija.


.. leipuri.


... koruntekijä.

Onneksi maailmassa on paljon vaihtoehtoja pienelle ja isolle ihmiselle.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Sukupuolineutraali(ton) kasvatus

Sukupuolineutraali kasvatus on noussut viime vuosina hirvittävän paljon esille. Se mietitytti mua jo ennen oman lapsen syntymää ja sen jälkeen vielä enemmän. Varsinkin nyt, kun Pihla yhä enemmän alkaa selkeästi osoittaa merkkejä sukupuolisuudesta.

Jos ihan rehellinen oon, niin mun mielestä koko kohkaus asiasta ja jälleen yhden kasvatussuuntauksen keksiminen on liioiteltua ja enemmänkin ongelmia aiheuttavaa.



Itse olen nainen, joka kasvoi pienenä tyttönä hyvin tyttömäisesti, rimpsumekoissa, vaaleanpunaista rakastaen, nukkeleikkien ja barbien keskellä. Enkä koe asiasta minkäänlaista ahdistusta. Leikin myös autoilla kun sille päälle satuin ja rakensin majoja. Puukäsitöistäkin tykkäsin. Ja kalan perkaamisesta erityisesti :) Ja oikeastaan koko ala-asteen mulla oli lyhyt tukka ja monesti mua luultiin pojaksi.
Tämän takia/tästä huolimatta kasvoin mielestäni aivan tavalliseksi, terveellä itsetunnolla ja seksuaalisuudella varustetuksi aikuiseksi.



Ja samalla tavalla haluaisin Pihlan kasvavan. En henkilökohtaisesti näe siinä mitään väärää tai toista alistavaa, että puen lapselleni pinkkiä ja mekkoja. En ymmärrä mitä hallaa teen lapselleni, jos se leikkii nukeilla.
Toisaalta myös autoleikit ovat myös tervetulleita ja varmasti se majakin joskus rakennetaan yhdessä.
Hassusti sukupuolineutraaliuden keskustelu jämähtääkin helposti näihin leikkeihin, joissa kuitenkin suurin osa on täysin sukupuolineutraaleja. Palapelit, piiloleikit, soittimet ja muovailuvahat lienee yhtä "salittuja" molemmille.



Vaatteista vääntäminen menee välillä jopa hulluuden puolelle. Mitä ihmeen merkitystä sillä on, mitä lapsella on päällä? Mitä vastaan me vanhemmat taistellaan kun solvataan tyttöjen pinkkejä vaatekertoja? Samalla kuitenkin aika monet äiditkin pukeutuu siihen :) Itse puen Pihlalle oikein mielelläni vaaleanpunaista, mutta vastapainoksi myös paljon mustaa, mistä monet tuntuvat kohahtavan. Syyskengätkin on poikien malli kun en halunnut niitä värikkäinä.


Tekemisiä merkittävämmässä asemassa on mielestäni asenteet. Haluaisin, että lapsestani kasvaa ihminen, joka luottaa itseensä ja kykyihinsä, uskaltaa yrittää ja epäonnistua.
Usein sukupuolineutraaliuden yhteydessä puhutaan erityisesti "kiltti tyttö"- ja "reipas poika"-ilmiöistä. Tyttöjä kehutaan kilteiksi ja suloisiksi, poikia reippaiksi rasavilleiksi. Tässä kohtaa huomaankin kyllä olevani himpun verran kallellaan sukupuolineutraaliin suuntaan. Haluaisin omalla esimerkillä näyttää Pihlalle, että tyttö voi/saa olla reipas ja rohkea. Se, millainen luonne ja käytös ihmisellä on ei saisi olla sidonnainen sukupuoleen.



Haluaisinkin antaa Pihlalle mahdollisuuden muokata oma sukupuoli-identiteettinsä sellaiseksi kun se itse haluaa. Biologiaa vastaan mun on turha taistella, sillä jostain sisältä sen on kummuttava, että tyttö hoitaa vauvanukkeja kovalla innolla ilman, että olen yhtään mallia näyttänyt.
Onhan mallioppimisellakin osansa kyllä, tuskin Pihla ihailisi meikkisiveltimiä ja sutisi niillä nassuaan, ilman että olisi niitä mun nähnyt käyttävän.
Toisaalla tyttö kulkee sitten isän perässä "remonttihommissa" ja nakuttaa nauloja ja kokoaa huonekaluja.
Valitkoon näistä sitten sen, mistä tykkää enemmän. Tai vaikka molemmat.


Toisaalta tämä kaikki on hieman vajanaista pohdintaa, sillä nythän kasvatan "kaltaistani", toista tyttöä.
Mietityttää, että onko asiat toisin, jos joskus saan pojan? Miten silloin suhtaudun lapsen sukupuoleen ja sukupuolisuuteen? Vai eroaako se tästä yhtään? Ja seuraako poika esimerkkiä samalla tavalla ja sutii meikit naamaan ja laittaa äidin korut kaulaan?


Kaiken kaikkiaan mua mietittyyää koko sukupuolineutraalissa kasvatuksessa se mistä se kumpuaa? Miksi pitää ottaa niinkin radikaali linja, että ei kerro lapselle ja muille tämän sukupuolta? Miksi pitää saada tyttö leikkimään autoilla ja poika hoivaamaan nukkea?
Ja olenko sittenkin itsekin sukupuolineutraali kasvattaja?


Ajatuksia? Kertokaa mitä mielessä ja muistakaa, että eri mieltäkin saa olla te kaikki reippaat ja rohkeat naiset sekä kiltit, kuuliaiset miehet :)

maanantai 5. syyskuuta 2011

Mitä leikittäis?

Mä olen vähän hukassa Pihlan leikkien kanssa. On nimittäin hankalaa siirtyä omissa ajatuksissa ja toiminassa pois niistä vauvamaisista leikeistä, joissa vaan pällistellään ja syödään tavaroita.
Mitä 1,5-vuotiaan kanssa pitäisi leikkiä? Mitä ne osaa ja mistä ne tykkää? Millaisia leluja pitäisi olla?


Selkeästi tytön mielenkiinto on siirtynyt "oikeaan" leikkimiseen. Esimerkiksi vauvanuket ovat nyt suuri juttu. Pieni vauvanukke, Simba nimeltään (kiitos valmistajansa :) ), on niin kovassa käytössä välillä, että sen vaatettakin on pitänyt pestä kun vauva luuhaa milloin missäkin. Tänään Pihla yritti opettaa Simbaa kävelemään ulkona.


Myös ruokaleikit näyttää olevan kivoja, taannoisella Ikean reissulla tyttö piti väkisin viedä pois leikkikeittiöstä. Siispä matkaan tarttui kattila- ja kauhasetit.


Mun leikkifilosofiani lasten suhteen on kyllä pitkälti se, että mielikuvitus olkoon rajana ja valmiita leikkejä on turha kehitellä. Äidin rahapussi riittää välillä enemmän kuin hyvin pitkäksikin aikaa. Mutta jotain virikkeitä olisi kiva tarjota. Nuo vauvalelut kun ei selkeästi enää kiinnosta ja ne nakataan heti syrjään. Ja toiset leikit on Pihlalle ehkä vielä turhan haasteellisia, kärsivällisyys ei oikein riitä palikkojen pinoamiseen, ainoastaan äidin tornien kaatamiseen, mikä onkin kyllä hauskinta ikinä.


Jotain ideoita olisi siis kiva kuulla.

Toisaalta tääkin on jälleen niitä asioita, joista saa itsellensä aivan turhan suuret paineet ja stressin aikaiseksi. Toisten mielestä "hyvä äiti" leikittää lapsiaan, kulkee puistoissa päivät pitkät, tarjoaa erilaisia leikkejä ja askartelee. Toisten mielestä sitä kaikkea ei tarvitse. Sukulaisnainen totesi joskus "Minä en ole lasteni leikkitäti vaan äiti." Totta sekin. "There's something every child knows. Daddies are fun but mummies mean businness." Onko näin? Olisi sitä kai kiva itsekin olla hauska :)
Varsinkin nyt, kun työt vievät ison osan yhteisestä ajasta, on kiva tehdä siitä yhdessä vietetystä ajasta mukavaa ja oikeasti yhdessä tehdä jotain. Enkä nyt tarkoita jumppia, muskareita ja muita harrastuksia. (Ne on asia erikseen ja niihin palataan ;) )


Miten teillä leikitään?

Kuvituksena Pihlan leikin tiimellyksessä puhelimen, Simban, isän ja repun, pillin sekä palikoiden kanssa.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Todella pientä pintaremonttia

Taannoisella Hailuodon reissulla vietin suurimman osan "lomasta" maalisuti kädessä kirjaimellisesti pienen pintaremontin parissa.
Laitoin nimittäin mökin vanhan leikkimökin uuteen uskoon. Tuo ihana mökki on uskollisesti palvellut jokakesäisenä tukikohtana kaikenmaailman leikeille jo 28 vuoden ajan. Mökki ja minä ollaan siis lähes samaa vuosimallia :)



Koska ikä tätäkin kaunotarta (mökkiä tässä tapauksessa) on jo hieman koetellut, oli aika laittaa paikka uuteen uskoon seuraavalle sukupolvelle.
Pappani, joka aikanaan mökin rakensi, oli tarkoitus laittaa vielä sisälle paneelit ja maalata mökki, mutta myrskytuhojen karsiminen vei ajan ja inspiraation. Hienosti siellä kyllä ilman maaliakin pystyi leikkimään, mutta nyt tuli asiaan muutos.


Suurimman muutoksen teki siis ehdottomasti maali. Valkoista seinään ja vaalean ruskeaa lattiaan. Tuo lattia oli yllätysbonus, sillä sitä ei alunalkaen suunniteltu maalattavan. Mutta kun kätköistä löytyi juuri sopivan väristä maalia, täytyi käydä tuumasta toimeen. Ja merkittävä muutos on toki tuo pirttikalusto, pappani tekemä, joka sai ylleen kauniin punaisen maalin.


Oman lisänsä tuo tekstiilit, joita ei aikaisemmin juurikaan mökissä ollut. Euronkankaasta löydetty ihana ruskea pallokangas sai helmaansa virkkaamani pitsin ja pääsivät yhdessä ikkunaan.
Lattialle löytyi vanha matto, jonka värit sopi täydellisesti leikkimökkiin. Nurkkaan on tehty lepopaikka tyynyistä :)
Näiden lisäksi tekstiiliä löytyy ihan katonrajastakin, nimittäin lippunauhat. Tällaisia olen kauan halunnut tehdä, mutta kun omaan kotiin ne ei sovi ja lastenhuonetta ei vielä ole, pääsi ensimmäiset tekeleeni leikkimökkiin.


Sisustuksessa ja pikkutilpehöörissä on sulassa sovussa uutta ja vanhaa...


Vanhoja mökin kätköistä löytyneitä postikortteja uusissa maalatuissa kehyksissä.


Uudeksi maalatulla vanhalla pirttipöydällä pappani sorvaamat "kynttilänjalat", valkoisiksi maalattuna, vanha teepannu ja uusi posliiniastiasto.

En tiedä mitä muut tapaavat leikkimökissä leikkiä, mutta itselleni ensimmäisenä tulee aina mieleen kotileikit ja erityisesti ruoanlaitto. Siispä mökkisestä löytyy "keittiönurkka" :D Mielikuvituksen avulla tämä uudeksi maalattu laatikosto voi olla vaikka jääkaappi, hella, uuni tai ihan mitä vaan. Onpa siinä leikitty kauppaakin.


Ja kaiken kruununa katosta roikkuu tietenkin lamppu! Koska sähköä ei tule, saa mielikuvitus laittaa loistamaan tämän virkkamaani ja tärkkäämäni pitsipallon :)


Sellainen leikkimökki meillä. Harmi vaan, että se on niin kaukana. Olisi kyllä kiva saada joskus leikkimökki omaan pihaan. Mutta siihen on vielä aikaa. Kun ei edelleenkään ole sitä pihaakaan :)

Lopuksi vielä, jottei totuus unohtuisi... Leikkimökkihän on kuitenkin leikkimistä varten... :)