Heti kun asunnonvaihtoasia tuli ajankohtaiseksi oli yksi kriteeri selvä: huoneita pitää olla niin monta, että yhden voi pyhittää minun unelmille.
Sellainen koti löytyi ja nyt mulla on ikioma huone.
Mun ikioma askarteluhuone. Askartelijan taivas. Luovuuden tyyssija.
Tapetista tämä kaikki lähti liikkeelle. Pip Studion iki-ihanasta mallistosta löytyi täydellinen ruusuinen tapetti, jonka mukaisesti värejä huoneessa sitten on. Muut seinät ovat valkoiset, samoin kuin lattia. Ja mattokin on valkoinen. Ja verhot. Pääsee tapetti oikeuksiinsa.
Pöydän vieressä jää seinän ja kaapin väliin nurkka, jossa on pieni tila hyvin tehokkaassa käytössä. Hyllyssä alaosa on "gift wrapping station", niin kuin sen ideoinut ystäväni nimesi, ja vihdoin askartelu- ja käsityökirjoillani on oma paikka. Seinälle kiinnitin jo vanhasta askartelukomerostani tutun reikälevyn, missä kauniit nauhat pääsee oikeuksiinsa. Leimasettinikin saivat kunnolliset säilytyspaikat, kun cd-koteiloissa olevat pääsivät maalattuun telineeseen ja muovipaketeissa olevat roikkumaan verhovaijeriin. Tästäkin kunnian ansaitsee jo edellä mainittu ystäväni, hänen ideansa!
Lipaston päällä nojailee ilmoitustaulu, joka vielä kaipaa tuunausta, mutta sisältöä siinä on senkin edestä. Tähän taltioin Pihlan taideteoksia, kortteja, maalauksia yms, joita syntyy kovaa vauhtia. Kasvamassa taitaa olla aikamoinen askartelija.
Työpöydän vastakkaisella seinällä on senkki, joka pursuaa niitä ihania yksityiskohtia. Vihdoinkin on paikka, johon saan kerätä kaikkea söpöä ilman, että näyttävät lapsellisilta tai muuhun sisustukseen sopimattomilta. Bambiseinäkalenteri on yksi tällainen, ei tuo ihan olohuoneeseemme olisi sopinut.
Senkin vierestä, ikkunan alta löysi paikkansa tuoli, johon voi istahtaa neulomaan tai virkkaamaan. Voisi, jos ehtisi. Enpä ole vielä sitä toteuttanut. Tuoli on äitini anopin vanha, joka sai päällensä raitakankaan ja puuosatkin maalasin tumman pinkiksi. Ikeasta löysin pienet jakkarat, jotka on söpöjä kuin nappi ja sopivat huoneeseen loistavasti. Niillä pääsevät vierailevat askartelijat istumaan.
Kun muu huone oli sisustettu oli intoa ja inspiraatiota jäljellä vielä sen verran, että myös huoneessa oleva tuplakaappi pääsi käsittelyyn. Jokaiselle tavaralle on oma paikkansa; koruille puinen lokerikko, isoille papereille samanlaisen lokerikon runko ja kangaspaloille housuhenkarit. Ja jälleen oli ystävän hyvät neuvot kalliit, kun langat löysivät paikkansa kenkätelineestä.
Tässä huoneessa silmä ja sielu lepää.
Ja jottei totuus unohtuisi....
