Surku.

Niin se elämä osaa yllättää.

Täysin odottamatta, perjantaina meidän koira kuoli. Siinäpä alku viikonlopulle, joka on pitänyt sisällään paljon kyyneleitä, kurkun kuristusta, vatsan solmuja ja pahaa mieltä.

Ehkä pian on luvassa hyvien muistojen muistelun aika.

Lepää rauhassa Rufus.

Kesä '12

Remonttipuuhien, muuton ja sisustusprojektien vastapainoksi ehdittiin nauttia kesästäkin ja tehdä isompia ja pienempiä retkiä.

Retkillämme tapasimme tuttuja ja tuntemattomia ja koettiin monenlaisia elämyksiä.

Särkänniemessä, miehen työpaikan kesäpäivillä, tavattiin ääsi pöösit. Ei kai olleet kivoja. Possujunassa Pihla sen sijaan ilakoi nauraen. Itse uskaltauduin monen vuoden jälkeen Tornadon pyöritykseen. Vielä illallakin huimasi. Onneksi ei maksanut mitään.

Muumimaailmassa ensijännityksen jälkeen muumit osoittautui kivoimmiksi ikinä, kaikkia piti halata monta kertaa.

Ti-Ti Nallen konsertissa lapsi nautti, äiti ja isä selviytyi. Salillinen ilkamoivia alle kouluikäisiä ei ole ehkä se kaikkein leppoisin lomanviettopaikka. Ti-ti Nallen talolla lapsen toiveet toteutuivat, kun pääsi laulamaan nallejen kanssa bussilaulun ja maalaamaan Äiti-nallen taitelijahuoneeseen.

Pisin reissu tehtiin pohjoisempaan, Hailuotoon mökille, missä päästiin jopa nauttimaan rantalomailusta, Suomen Havaijilla kun oltiin. Käsitöitä tuli tehtyä samalla kun sisko maalasi ovea, Mikko ja lankomies kävivät valokuvausretkillä, koira haukkui tyhjyyteen ja mummo istui Pihlan kanssa leikkimökissä. Ja Oulussakin käytiin Toripolliisia ihmettelemässä. Ja ostosretkellä vankilassa :O siitä myöhemmin lisää.

Pieniä kohtaamisia ja isoja ilonhetkiä koettiin omassa puistossa, ystävien kanssa kotieläinpihalla, siskoni mökillä ja niinkin odottamattomassa paikassa kuin Tuurin kyläkaupan pihalla, Miljoonativolissa. Eikä pidä unohtaa matkoja näihin paikkoihin. Rakastan road tripeja ja matka on mulle iso osa määränpäästä nauttimista.

Näin lueteltuna kuulostaa kyllä hurjalta aktiivikesältä ja jatkuvalta reissaamiselta. Kuitenkin koko kesän mitalle leviteltynä ei näitä retkiä ja kohtaamisia niin montaa ollut. Ja kerrankos sitä kesällä.
Itse nautin ehkä kuitenkin eniten siitä, että sain istua omalla terassilla ja lapsi sai kirmata pihalla, miten vaivatonta ja mukavaa. Varsinkin jos grillistä leijaili hyvät tuoksut.
Ja tulihan niitä remppahommiakin tehtyä.

Kaikenkaikkiaan loistokesä, eikä pelkästään siksi, että vietin siitä 3 viikkoa elämäni ensimmäisellä palkallisella lomalla. Ei paha.

Taakse jäi

Viime viikonloppuna oli aika hyvästellä koti.

Koti, jossa meidän oli hyvä olla. Ihana asunto, mahtava sijainti.
Koti, johon muutettaessa ovessa vielä luki kaksi nimeä.
Koti, johon tuotiin ensin pieni koiranpentu.

Sitten pieni vauva.

Paljon tapahtui niiden seinien sisällä ja siellä asumisen aikana. Voisi jopa sentimentaalisesti todeta, että siellä kasvettiin aikuisiksi. Bilettävistä opiskelijoista työssäkäyviksi vanhemmiksi.

En ikinä unohda kotia, jossa pieni koki kaiken ensimmäistä kertaa. Ja kasvoihan se lapsikin.

Meidän oma koti.

Day 6: Dinner

Joku haluaa todella paljon syödä! Vaikka ruokana onkin raakaa kanaa...

---------------

Someone really wants to eat their dinner! Even if it is raw chicken...

Kuumaa paossa

Helle ulkona, helle sisällä. Viime päivinä meillä on ollut sisällä lähes yhtä kuuma kuin ulkona. Parhaimpiin lukemiin päästiin tänään, kun ulkona oli +31 ja sisällä +30. Eikä niitä ikkunoita saa edelleenkään aukaista. Huh hellettä on vähättelyä. Tuskaista hellettä.

Tämä uusi hattu on ollut melkeinpä ainoa vaate Pihlan päällä joka päivä. (Älkää huoliko, ollaan oltu varjossa! :) )

Siispä ollaan kaikkina päivinä pakattu kimpsut ja kampsut ja kipitetty äitini pihamaasta nauttimaan. Kotona on oltu vain nukkumassa ja aamupalalla. Koira muutti jopa öiksi mummin luo, se raukka meinasi saada lämpöhalvauksen tässä saunassa. Onneksi olo helpotti heti äitini luona, niillä kun on ilmaistointikin. Pihlalle hankittu puhallettava uima-allas oli myös koiran mieleen.

Jos aiemmin harmitti, että ei ole omaa pihaa, niin nyt se vasta harmittaakin! Miten ihania päiviä ollaankaan vietetty, kun sisätiloissa ei olla käyty muuta kun kylmää juomaa ja jäätelöä hakemassa.
Ulkona on uitu, pelattu sulkapalloa, tutkittu pihapuiden lintuja (tästä ohjelmanumerosta vastasi taata), leikitty pallolla, ihmetelty milloin risuja, milloin kiviä, ja nautittu olosta.

Ne on kai niitä onnen hetkiä, joita nämä äidin pihalta löydetyt neliapilat povasivat :)

Olen kyllä valmis hetkeksi luopumaan tästä kuumuudesta, sillä ensi viikolla on pakko olla kotona... Luvassa pakkaamista ja matkakuumeilua, jipii!!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

It's been super hot here and we have been suffering more or less. Since we aren't able to open any windows in our flat and it's almost as warm inside as it is outside (around 90 degrees), we decided to escape from the misery to my mum's backyard. And oh how fun it has been! Swimming, relaxing, exploring the yard and just enjoying ourselves. I even found two four leafed clovers! True moments of happiness :) That's what I like!

Mopsin kissanpäivät

Makuuhuoneen järjestyksen muututtua Rufukselle avautui uusi maailma: ikkunalauta. Sängyltä poitsu pomppii ketterästi ikkunalaudalle ja viihtyy siellä tuntitolkulla.

Hassua, että tuollainen pötkylä menee niin ketterästi kaposalle ikkunalaudalle ja töröttää siellä kuin mikäkin maailman valtias. Tai kissa :) Näkymätkin on mitä parhaimmat, naapuritalon parkkipaikka. Siinä riittää ihmeteltävää niin autoissa kun ihmisissä.

Ja tietty, mitä "isot" edellä, sitä pienet perässä...

Nyt kun Pihla jo seisoo, on kai vain ajan kysymys, koska se oppii miten tuonne Rufuksen viereen kiivetään. Sitten jää historiaan yhdessä meidän sängyssä kölliminen, kun ikkunalauta on paljon kiinnostavampi.

Vuonna 2010...

Tässä sitä ollaan. Vuosi 2010 on sinettiä vaille valmis. Ja mikä vuosi se onkaan ollut. Eipä ole koskaan aiemmin elämään mahtunut yhtä paljon asioita. Enkä koskaan aikaisemmin ole huomannut miten nopeasti aika menee.

On kivaa muistella mitä kaikkea tänä vuonna on tapahtunut, mihin elämä on meitä kuljettanut. Jokaiseen kuukauteen on mahtunut paljon asioita, mutta tässä kohokohdat. Kuten arvata saattaa, monet kohokohdat liittyvät Pihlaan :)

Juhlittiin hyvän ystäväni häitä (sieltä nämä kuvatkin) heti vuoden alkuun, 

oli ihanat talvihäät.

Odotettiin ja jännitettiin. 

Olin vihdoin hyvävointinen odottaja, ei pahoinvointia,

ei supistuksia, vain mukavaa odotusta.

Pesänrakennusvietti oli kovassa vauhdissa, neuloin, virkkasin,

ompelin ja järjestelin kotia.

Jäin äitiyslomalle 5. helmikuuta, pystyin olemaan loppuun asti töissä,

mikä oli positiivinen yllätys.

Odotettiin ja jännitettiin.

Tehtiin viimeinen reissu kaksin, Tukholmaan.

Siltä reissulta Mikko osti Laphroak-viskiä vauvan syntymän

juhlintaa odottamaan.

Kasattiin vaunut ja laitettiin kaikki kuntoon vauvaa varten,

viimetipassa.

Kuun lopussa jouduin sairaalaan pre-eklampsian vuoksi,

ehdin olla 3 viikkoa äitiyslomalla. Harmitti kamalasti,

sairaalaan joutuminen oli yllättävän kova paikka.

Paniikki iski, vauva tulisi ja paljon aikaisemmin kun oltiin ajateltu!

Olin psyykannut itseni siihen, että ainakin 41 viikolle mennään.

2.3.2010 kello 08.53 elämä muuttui.

"Riisi" syntyi,

raskausviikolla 38+3.

Se tunne säilyy ikuisesti mun mielessä, kun katsoin sitä pientä

juuri syntynyttä rääpälettä. Se oli niin outoa, jännittävää,

hämmentävää, ihmeellistä. Siinä se oli ja siitä se alkaisi.

Koko maaliskuun meillä kävi paljon ihmisiä "Riisiä" ihailemassa

ja me vanhemmat ylpeinä esiteltiin aikaansaannosta.

Paitsi tunnetasolla, myös käytännössä elämä muuttui.

Ei pitkiä yöunia, ei rauhallisia iltoja, ei merkitystä omalla nälällä.

Jos vauva oli tyytyväinen, äiti oli tyytyväinen. 

Todellista symbioosia.

"Lapsen rakastamisen mukana tulee järjetön pelko", sanoi Elsa Saisio jossain haastattelussa.

Allekirjoitan tuon täysin, se kuvasi alkuaikojen tunteita hyvin.

Nykyisiä tunteita myös.

Päätettiin tytön nimi, "Riisistä" tuli

Pihla Ella Ilona.

Meitä on nyt kolme.

(Ai niin, oli mulla omatkin synttärit :) )

Alettiin oppia elämää Pihlan kanssa, elämään tuli jonkinlaista 

säännöllisyyttä ja rytmiä.

Mikon paluu töihin isyysloman jälkeen oli outoa, siinä me oltiin

sitten kaksin tytön kanssa kotona.

Pihlan kehitystä oli huima seurata, enää se ei ollutkaan

mikään pieni makaava rääpäle. 

Ensimmäiset hymyt saatiin ja talletettiin lukuisiin kuviin

ja videoihin.

Yhtä juhlaa!

Pihlan 1. vappu :) Hauskaa, miten tällaiset vuosittaiset tapahtumat saa ihan

uuden puolen, kun ne viettää ensimmäistä kertaa lapsen kanssa.

Pihla sai hymynaama-kaasupallon :)

Pikavisiitti Helsinkiin, kävin katsomassa Adam Lambertia 

X-factorin tuloslähetyksessä.

8.5. juhlittiin nimiäisiä, suku oli koolla tyttö ihailemassa.

Pihla sai kolme ihanaa kummia, siskoni, tämän mies ja rakas ystäväni.

Heti perään 9.5 juhlittiin ensimmäistä äitienpäivää.

Outo tunne olla itse sen päivän sankaritar.

Aloin tottua kotona oloon, päiviin tuli omat touhunsa, ajatus töistä

tuntui (ja tuntuu edelleen) kaukaiselta.

Pihla alkoi varsinaiseksi papupadaksi. Oli hauskaa, kun tyttö alkoi

äännellä yhä enemmän. Murinaa ja örinää lähinnä :)

Pieniltä vaikuttavat asiat toi suurta riemua, kuten mahallaan 

ollessa pään kannattaminen jatavaroihin tarttuminen.

Nautittiin alkukesästä täysin rinnoin,

ulkoiltiin paljon ja vaan köllittiin viltillä ulkona.

Pihlan ensimmäinen nimipäivä!

Sain vimman laittaa parveketta kesäkuntoon, vihdoista viimein.

Pienestä parvekkeesta tuli oikein soma, erityisesti Rufus viihtyi siellä.

Vietettiin maalaisjuhannus siskoni mökillä.

Rufus lähti "kesäsiirtolaan" mummin ja taatan matkassa.

Kesä ja loma, mitkä ihanat sanat!

Paitsi Pihlan eka kesä, myös Mikon eka pitkä kesäloma.

Ajettiin yli 3000 kilometriä ja käytiin paikassa jos toisessa näyttämässä 

Pihlaa ja paikkoja Pihlalle.

Kuumat paikat, hirvittävä helle ja jopa tuskainen olo.

Pihla kääntyi 4-kuukautispäivänä selältä vatsalle, jipii :)

Elettiin koiratonta elämää ja Mikko nautti kun ei tarvinnut aamuvarhain ja

iltamyöhään lähteä lenkille.

Mikon loman loppu paluu arkeen :(

Reissu siskoni suloiselle mökille.

Rufuksen 2-vuotissyntymäpäivä.

Säilöntähulluus iski, pakkanen pullollaan mansikoita ja raparperia,

mikälie pesänrakennusvietin sivuoire :)

Tasaista eloa ja oloa, mitä nyt vähän stressattiin mitä uintiharrastuksesta tulee, 

kun tyttö ei niin nauttinut kylpemisestä tuolloin 

(tuo kolmas kuva ja ilme siinä paljastaa paljon :D )

Puolikas vuosi Pihlalla elämää takana!

1.9. puhkesi ensimmäinen hammas, samana päivänä

tyttö sai ensimmäistä kertaa kiinteää ruokaa, bataattia.

Minisynttäritkin juhlittiin 2.9., kenraaliharjoituksena ekoille synttäreille.

Nauruhanat aukesi, kunnon hekotus löytyi ja siitä riitti riemua monelle :)

Uusien harrastuksien aika, vauvajumppa, -muskari ja -uinti.

Oma paluu harrastamisen pariin, zumban muodossa.

Ensimmäinen kunnollinen ulkomaanreissu koko porukalla,

päivä Tukholmassa. Kivaa oli, mennään toistekin.

Lisää hampaita, huonoa syömistä.

Harrastuksia ja kadonneen päivärytmin metsästystä...

Mikon juhlakuukausi, ensin isänpäivä, sitten syntymäpäivä. 

Kakkua oli siis tarjolla useampaan otteeseen :)

Pihlan ensimmäinen kunnon nuhatauti,

taisi olla pahempi paikka äidille kun tytölle.

Pihlalla 10 kiloa rikki :D

Tyttö lähti liikkelle, ryömien.

Olohuoneen muodonmuutos (joka on kyllä vieläkin kesken...)

Vilinää, vilskettä!

Meidän perheen ensimmäinen joulu, sen parissa tämä kuukausi

vierähti nopeaan. Askartelua, leivontaa, ruoanlaittoa ja väkerrystä.

Pihlalla on jo 5 hammasta, ryömii, melkein konttaa, nousee istumaan,

syö sormin kuin mestari, osaa vähän syödä lusikalla, juttelee sen kun kerkiää, 

sanoo heippa, äiti ja oho,

vilkuttaa, taputtaa, nauraa ja on suloinen.

Summa summarum, mahtava vuosi!

Kiitos kaikille tänä vuonna blogini matkassa kulkeneille, blogin tuottaman ilon olisi voinut lisätä joka kuukauden kohdalle. Kiitoskiitoskiitos lukijoille!

Hauskoja uuden vuoden juhlia kaikille, me vietetään tämä juhla kotilinjalla, muiden ilotulituksia vakoillen.

Joulu meni jo

Siinä se sitten meni se joulu. Onnistuneesti tuli vietettyä pyhät, Pihlan ensimmäinen joulu oli mitä mainioin.

Vietettiin aatto omassa kodissa, puitteet oli  kauniit, Mikko laittoi kystä kyllä ja kaikkien mahat tuli enemmän kuin täyteen. Pihla oli hurjan reipas ja viihdytti porukkaa koko ruokailun ajan :) Syötiin oikein pitkän kaavan mukaan, mikä oli varsin mukavaa, yleensä kun tulee syötyä niin hirveällä tohinalla.

Ruokaillessa ja seurustellessa menikin sen verran aikaa, että tohinalla jaettiin ja avattiin Pihlan lahjat ennen tytön nukkumaan menoa. Ja niitä lahjoja kyllä riitti! Toivotuista lahjoista saatiin suurin osa ja vielä niiden päälle yllätyksiä. Huh huh sanon minä, saattoi olla muutama lahja liikaa, mutta minkäs teet... :) Pihla ainakin tykkäsi, välillä näytti niin kuin se olisi jotain tajunnutkin tilanteesta. Ainakin paperit ja narut oli kivoja :)

Yksi Pihlan suosikkilahjoista oli kummitädiltä saatu kurkkaava kettu-lelu. Meidän muskarinopella on sellainen nukke, joka aina muskarin alussa kurkkii vauvoja. Pihla tykkää siitä ihan hirveästi, joten kummitäti sai hienovaraisen vihjeen lahjanhankintaan :)

Saatiin me aikuisetkin lahjoja, niitäkin ehkä hieman liikaa... Mikon suosikkilahja oli ehdottomasti iPad, mun ehkä kauneushoito- ja kynsilahjakortit sekä Bind it All-kone. Niin ja Mikolta saatu "Seuraava maksaa-luottokortti" alennusmyyntiostoksille :)

Joulupäivänä otettiin sitten suunta Kausalaan, jossa juhlittiin uusi kierros isäni, siskoni ja tämän miehen kanssa. Ja lahjoja tuli lisää :) Oli ihana käydä maallakin joulua fiilistelemässä, siskoni mökki oli mitä suloisin.

Vielä Tapaninpäivänäkin juhlittiin, joskaan ei enää niin perinteisellä kaavalla, tilattiin pizzaa :) Siskoni ja veljeni puolisoineen tuli vielä Tamperelle äitini luokse ja jaettiin loput lahjat. Lahjat oli kuin 80-luvulta konsanaan, siskolle mikroaaltouuni ja veljelle limsakone :)

Oikein ihana joulu oli siis. Kyllä näillä fiiliksillä ensi vuoteen jaksaa :)

Muistakaa osallistua arvontaan!!

2 vuotta elämää koiran kanssa

Eilen tuli 2 vuotta siitä, kun Rufus muutti meille.
Ihana mopsipoikamme, joka on maailman suloisin ja kaunein koira. Eikö teidänkin mielestä? :) Ehkä tähän voisi todeta klassisen lausahduksen, jonka niin usein Rufuksen kohdalla kuulee sanottavan: Se on niin ruma, että se on nätti.

Pihlan syntymän jälkeen oon potenut välillä huonoa omaatuntoa, kun Rufus on jäänyt vähemmälle huomiolle. Mutta sitten järki sanoo, että on ehkä ihan OK, että koira on koira, eikä perheen ainoa lapsi ja kaiken huomion keskipiste :) Onneksi Rufus on niin lunkki, että se ei välitä Pihlan touhuista, antaa tytön vetää hännästä ja "silittää hellästi" :)

Ja vaikka on hetkiä, jolloin mua niin ärsyttää Rufuksen tohootus ja vielä pentumainen hyörinä ja pyörinä, rakastan mä tätä koiraa hurjasti paljon. Meidän ihana Rufus, Rumppus, Pumppus, Rupsu, Ruttu, Punkero ja niin edelleen :)

Pienet juhlat

Tänään juhlii meidän ihana Rufus-mopsi.

Rufus täytti 2 vuotta, iso poika jo! :)

Tietenkin sankari sai kakun; maksalaatikkoa sydämenmuotoisina paloina, nakkikynttilät ja kermaviilikuorrute.

Kuvien saaminen oli jokseenkin vaikeaa, kun toinen oli niin innoissaan :D

Hyvää oli!

Piknikille mars

Ihastuin niin Ikeassa tähän kankaaseen, että oli pakko keksiä sille joku tarkoitus :)
Ja niinpä tein piknikviltin! Kuvioitu kangas, siis Ikean Annamoa-kangas, on tikattu kiinni vanuun ja sitten takana on musta kangas.

Testattiin viltti eilen ja hyvin toimi.
Rufuskin tykkäsi ja sai olla mallina kuvassa.