Jäiset juhlat

Pihlan syntymäpäiviä juhlittiin jäisissä tunnelmissa. Frozen on hallinnut meidän elämää viime syksystä; elokuva on katsottu liki 10 kertaa ja kaikki laulut osataan ulkoa. Koko perhe, Peetukin tunnistaa ne ja alkaa tanssia. Ei ollut siis lainkaan vaikea päättää teemaa tytön 5-vuotissyntymäpäiville.

Sinisen eri sävyt, kimalteet ja kimmellykset ladattiin täyteen loistoonsa ja juhlat olivat valmiit alkamaan. Tervetuloa Frozenin maailmaan!

Aina ei voi olla tietenkään ihan superhauskaa. Se siitä hienosta kuvasta serkuksista Elsana, Olafina ja Sveninä.

Kokonaisuudessaan varsin onnistuneet juhlat. Pieni juhlamasis kyllä on, kun taas viikkoja sai näitä suunnitella ja tehdä ja nyt ei oo mitään. Pitää keksiä uutta juhlan aihetta ennen heinäkuisia Peetun synttäreitä. Koska minä [sydän] juhlasuunnittelu.

Giddy up cowboy!

Kun päätettiin, että toinen lapsi "saa tulla", laskin tuona lokakuisena päivänä, että jos heti ekasta kierrosta tulisin raskaaksi saisin paitsi ihanan vauvan, myös kauan haaveilemani mahdollisuuden viettää kesäisiä synttäreitä. Ja niinhän siinä kävi, juhlafanaatikon hormonit oli kohdillaan ja poikasen laskettuaika asettui loppukesän suloisiin päiviin. Ja kun poikanen vielä otti pienen varaslähdön, oli syntymäpäivän ajankohta mitä parhain.

Siispä tuota heinäkuista päivää päästiin juhlimaan oikein todenteolla ja todellakin ulkona. Luontoäiti palkitsi poikasen ekan vuoden upealla aurinkoisella kelillä ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.

Ja juhlafanaatikko kun olen, oli tietenkin teema. Oli tietenkin teemaan sopivat koristeet, tarjoilut ja tilpehöörit. Saanko esitellä: Buffalo-Peetu 1 vuotta!

Sirkus saapui kaupunkiin

4-vuotiasta juhlittiin sirkustunnelmissa.

Aika sirkusta se olikin, varsinkin Pihlan elämän ensimmäisillä kaverisynttäreillä. Onneksi aikuisten juhlat oli hillityt ja siellä ehti jopa kuvatakin eikä vain paimentaa kirkuvia tyttöjä.

Odotettu odottamaton tapahtuma

Vielä viikko sitten kannoin ylpeänä vatsaani, jossa pieni potki ja mylläsi innokkaasti.

Sitten alkoi tapahtumien sarja, joka eteni päiväunien yllätysloppumisesta yön pikkutunneille ja jossa yllättävän merkittävässä roolissa oli vesi, niin meidän lämminvesivaraaja kuin sairaalan allas.

Ja lopputuloksena jotain, minkä odotin ja tiesin tulevan, mutta en vielä osannut kuvitellakaan sen olevan näin lähellä. 25.7. ei enää ole vain päivä muiden joukossa.

Nappijuttu

Pihlan 2-vuotissynttäreitä valmisteltiin asiaankuuluvalla innolla ja veikeydellä ja juhlittiin sitäkin suuremmalla innolla ja lystillä.

Koska juhlasuunnittelu on yksi paljon pitämistäni asioista, oli näilläkin juhlilla teema.
Viimevuotinen "shabby chic" jätettiin historiaan ja uudeksi teemaksi suloisen kaksi vuotiaan synttäreille valikoitui napit. Söpö kuin nappi, tiäksä? :)

Perinteiset paperikutsut (klik!) pistettiin matkaan ja sitten alkoi juhlavalmistelut.

Juhlapöytä pistettiin koreaksi. Inspiraationa siihen tietenkin napit.

Oli Väinämöisen palttoonnappeja lohitäytteellä. Oli isompi valkosuklaajuustokakkunappi(kakku).

Ja olivat nämä ylpeydenaiheeni:

Nappikeksejä!

Nappikoristeluja kuppikakkuja!

Napit jäi ruokapöytään, koristelussa menin taaperoystävällisellä linjalla: ilmapalloja ja lippuja. Ilmapalloja oli iso määrä myös vapaana ja niistäkös riemu repesi.

Ei ehkä yllätä ketään, että lahjoja kertyi iso määrä. Kaikkien mielestä lapsille lahjojen ostaminen taitaa olla aika kivaa :)

Ykkössuosikeiksi näistä lahjoista on nousseet Fortuna-peli, Brion punainen hella, sateenvarjo, nuken rattaat ja Ti-ti Nalle-lelut. Niillä, ja miljoonilla muilla leluilla, kelpaa leikkiä.

Kivat oli juhlat, ihana 2-vuotias lapsi.

Ensi vuonna uudestaan!

Onni onnettomuudessa

Mainostinkin jo osaamattomuuttani kakkutehtailussa, sitä kuinka tein ensimmäistä kertaa elämässäni sokerikakkupohjan Pihlan synttäreille. Tai siis oikeastaan kaksi :)

Olin sen verran täpinöissäni ja paniikissa kakun tekemisestä, että kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Olin päättänyt, että värjään kakkupohjan vaaleanpunaiseksi, jotta sisällä odottaisi kiva yllätys kun kakun leikkaa. Noh, kakun oltua uunissa noin viisi minuttia muistin, että väri jäi laittamatta. Harmitti. Ärsytti. Otti päähän sen verran paljon, että pakko oli tehdä toinen. Ensimmäisen kohtaloa pohdin, olin jo harmistuneena valmis heittämään sen roskikseen. Äitini kuitenkin valisti, että kakkupohjan voi enemmän kuin hyvin pakastaa. Ja olihan ne omat synttärit kulman takana.... :)

Onneksi on äiti ja onneksi äiti on viisas nainen. Kakku säilyi täydellisessä muodossaan pakkasessa ja koostumus oli mitä mainioin viikon pakkasessa olon jälkeen. Väittäisin jopa paremmaksi kuin tuoreen kakun.

Täytekakkurintamalla olen aikamoinen untuvikko, oon perinteisesti laittanut valmispohjien väliin mansikkahilloa ja banaania. Mutta nyt halusin jotain muuta. Onneksi on olemassa kakkuraamattuni, Kinuskikissa.
Sieltä löytyi aivan ihana mansikkatäytteen ohje. Nam, nam ja nam. Hurjan hyvää!
Mansikkaisen lisäksi sivelin kerroksiin Lemon curd-tahnaa, tämäkin Kinuskikissan ohjeiden mukaan. En oo varma tykkäsinkö siitä itse mitenkään hurjasti, mutta Mikko ainakin kehui maasta taivaisiin.

Päälle tuli hento kermavaahto (mä ällöön runsasta kermavaahtoa, yäk.) ja tosi kauniisti kermavaahdolla pursotettu teksti :D Jätin sitten tästä kakusta kynttilät pois ;)

Taitaapi olla, että mansikkahillo-banaanitäyte jää historiaan ja tästä tulee uusi suosikki...

Maaliskuun naiset

Tänään on mun vuoro olla sankari. Täytän 28 vuotta (joo, mun syntymäaika on 8.3.83 ;) ). O-ou. Miten tässä näin kävi? :)

Maaliskuun syntymäpäivä siirtyy meillä äidiltä tyttärelle, oma äitini juhlii syntymäpäiväänsä 16.3 :)

Siinä ollaan, minä kutakuinkin 1-vuotiaana ja Pihla minuutilleen 1-vuotiaana, 2.3.2011 kello 08.53 :)

Koska omia synttäreitäni en liiemmin juhli (kakku on kiitos surkeiden sattumusten sarjan, palaan siihen myöhemmin..), palataan ajassa taaksepäin. Pihlan virallisena synttärinä 2.3. juhlittiin kavereiden kanssa, Pihlan ensimmäiset lastenkutsut :)

Tarjottavat koostuivat pääasiassa samoista asioista kuin ensimmäisissä juhlissa, ainoastaan kakku oli erilainen ja lisänä olivat hedelmäcocktailit pienimmille kakutta juhlineille. Tein elämäni ensimmäistä kertaa ihan itse sokerikakkupohja ja kas, se onnistui. Vähän kyllä jännitti. Kuorrutus ei sen sijaan onnistunut, suunnitelmat oli jotain ihan muuta, mutta tämä tuli hätäratkaisuna.

Kakussa koristeena lippunauha, jossa lukee Pihla. Idea täältä.

Vintage-teema jatkui näissäkin juhlissa, samat koristeet olivat käytössä. Oman lisänsä toivat tuunaamani hatut, jokaiselle lapselle oma. Pihla antoi omansa olla päässä juuri tämän kuvan oton ajan :)

Ystäväni poika, juhlien junnu, oli myös pukeutunut teemaan sopien, "kraka" ja kaikki :)

Lahjoja tuli näissäkin kemuissa hurjat määrät. Ihana ja äärimmäisen taitava ystäväni Lau oli tehnyt Pihlalle käsittämättömän hienon kalastussetin, magneetilla varustettu onki sekä kaloja ja simpukoita. Käykääpä kurkkimassa Laun blogia, sinne ilmestyy asiaa kyseisestä setistä piakkoin... Mikko tykkäsi erityisesti tästä lahjasta, heittäytyi vallan leikkimään. Pihlan suosikkeja taisi olla nuppipalapelit, itse ihastuin vaatteisiin :)

Tänään on myös muiden vuoro olla sankari. On naistenpäivä.

Syntymäpäivä ja vuosipäivä

Ai kenen syntymäpäivä? No Pihlan tietenkin.

Meidän ihanan tyttären ensimmäinen syntymäpäivä. Meidän vauva ei ole enää vauva. Toinen siirtyy ikäluokkaan 1-3, taaperoksi. Villiä. Miten paljon pienen ihmisen elämässä tapahtuukaan yhden vuoden aikana! Lähtökohtana on pieni avuton rääpäle, joka vain olla möllöttää ja huutaa. Ja vuoden päästä se on jo iso tyttö, touhuaa jo omiaan ja ei vain huuda vaan jopa puhuu. Ehdottomasti parhainta on ollut seurata Pihlan luonteen ja persoonallisuuden kehitystä. Miten hiljalleen se pieni rääpäle alkoi osoittaa omanlaisiaan piirteitä ja miten nyt niitä on jo vaikka millä mitalla. Miten tyttö on yhtenä hetkenä kuin isänsä, rauhaa rakastava haaveilija, ja toisena taas kuin äitinsä, temperamenttinen, nollasta sataan sekunnissa. Ja miten tytössä on jotain ihan "vieraitakin" piirteitä, jotain mitä meissä ole. Kehittymässä on ihan oma yksilönsä, ihan uusi persoona. Ihana uusi persoona. Meidän rakas tytär. Snif.

Ai mikä vuosipäivä? No synnytyksen tietenkin.

Ennakkoon paljon mietityttänyt tapahtuma oli nopeasti ohi, mutta mieleen ne tunnit on syöpyneet paremmin kuin moni muu päivä tai viikko elämässä. Synnytys oli hyvää alkusoittoa vauva-arkeen, "kun mikään ei mene niin kuin ajattelit". Olin niin asennoitunut synnyttämään reippaasti yli lasketunajan, mutta pirullinen raskausmyrkytys iski päälle. Jouduin makaamaan sairaalaan, juuri se mitä en missään nimessä olisi halunnut, ja rv 38+1 ryhdyttiin käynnistelemään synnytystä. En ollut sen enempää synnytystä suunnitellut, lähinnä ajatellut, etten epiduraalia välttämättä haluaisi. No, kiitos toksemian löysin itseni makaamasta synnytyssalissa epiduraalikatetri selässä :) Hyvä ja perusteltu vaihtoehto, ei siinä mitään, jos se olis vaan auttanut kunnolla. Hetken autuus ja sitten taas kivut takaisin. Ihmeen hyvin oon tän seikan pystynyt unohtaan, sen järkyttävän kivun... Mutta onneksi mut "palkittiin" nopealla 8 minuutin ponnistusvaiheella ja homma oli nopeasti ohi. Ja sylissä pieni avuton rääpäle, runsaan kinan peitossa. Ja mun synnytyshuuruinen ensimmäinen kokonainen lause, kun näin, että tyttö tuli: "Jes, pääsen ostaan niitä kaikkia ihania vaatteita." Juuh :) Se tunne on jäänyt vahvasti mieleen, ei mitään ylitsevuotavaa äidin rakkautta, vaan tunne, että o-ou, tässä se nyt on, pyrkimys ymmärtää, että joku, joka oli juuri hetki sitten mahassa, onkin siinä mahan päällä, että se on oikea ihminen. Ja että se on meidän. Siinä unohtui synnytys ja synnyttäminen nopeasti, kun sitä pientä katseli. Oli se vaan ihmeellistä. Ja on edelleen.

Hyvää syntymäpäivää meidän ihanalle lapselle, rakkaalle kullanmurulle, pääskysenpojalle, nupullemme, Pihlalle. Äiti ja isä rakastaa sua eniten maailmassa.

Ensimmäiset synttärit

Nyt on ensimmäiset synttärit juhlittu! Oli aivan hurjan kivat juhlat. Sankari oli edukseen, pienen ujostelun ja epäilyn jälkeen tyttö oli vauhdissa ja niin suloisena! :)

Täytyy kyllä taas lisätä yksi merkki listaan asioista, jotka saa mua arvostaan omaa äitiä enemmän. Sen verran paljon oli hommaa 15 hengen juhlien järjestämisessä. Ajatella, että äiti on järjestänyt ja juhlinut kymmenet syntymäpäivät meidän kunniaksi.
Stressiä ja kiirettä pukkasi, mutta kello 15 lauantaina oltiin kaikki kuosissa ja juhlat sai alkaa.
Ja se oli kaiken vaivan arvoista, kun vieraat ihaili koristeita ja pöydän antimia ja kehuivat vielä hyvän makusiksikin :) (Tarjottavista luvassa tarkempaa tietoa ;) )

Pihla sai kamalasti lahjoja, tuli kirjaa, palapeliä ja vaatetta. Myös mielettömän hienot ja suloiset Pihlan ensimmäiset lenkkarit :) Myös ensimmäinen pieni Aalto-maljakko, ehkä tyttö aloittaa keräilyn kun äiti ei omista yhtään :) Mummu ja isotäti olivat yhdessä hankkineet tytölle oman keinutuolinkin, aitoa vintagee vintage juhlissa :)

Kun lapsellinen osuus juhlasta oli ohi, pääsi äiti ja isä pitkästä aikaa irroittelemaan, kun mummi tuli vahtimaan tyttöä. Shamppanjaa ja Singstaria ja tanssia, siitä on hyvät 1-vuotissynttäreiden jatkot tehty :)

Nyt sitten odotetaan sitä oikeaa syntymäpäivää, joka on keskiviikkona ja toisia juhlia!