perjantai 11. maaliskuuta 2011

Onni onnettomuudessa

Mainostinkin jo osaamattomuuttani kakkutehtailussa, sitä kuinka tein ensimmäistä kertaa elämässäni sokerikakkupohjan Pihlan synttäreille. Tai siis oikeastaan kaksi :)

Olin sen verran täpinöissäni ja paniikissa kakun tekemisestä, että kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Olin päättänyt, että värjään kakkupohjan vaaleanpunaiseksi, jotta sisällä odottaisi kiva yllätys kun kakun leikkaa. Noh, kakun oltua uunissa noin viisi minuttia muistin, että väri jäi laittamatta. Harmitti. Ärsytti. Otti päähän sen verran paljon, että pakko oli tehdä toinen. Ensimmäisen kohtaloa pohdin, olin jo harmistuneena valmis heittämään sen roskikseen. Äitini kuitenkin valisti, että kakkupohjan voi enemmän kuin hyvin pakastaa. Ja olihan ne omat synttärit kulman takana.... :)

Onneksi on äiti ja onneksi äiti on viisas nainen. Kakku säilyi täydellisessä muodossaan pakkasessa ja koostumus oli mitä mainioin viikon pakkasessa olon jälkeen. Väittäisin jopa paremmaksi kuin tuoreen kakun.

Täytekakkurintamalla olen aikamoinen untuvikko, oon perinteisesti laittanut valmispohjien väliin mansikkahilloa ja banaania. Mutta nyt halusin jotain muuta. Onneksi on olemassa kakkuraamattuni, Kinuskikissa.
Sieltä löytyi aivan ihana mansikkatäytteen ohje. Nam, nam ja nam. Hurjan hyvää!
Mansikkaisen lisäksi sivelin kerroksiin Lemon curd-tahnaa, tämäkin Kinuskikissan ohjeiden mukaan. En oo varma tykkäsinkö siitä itse mitenkään hurjasti, mutta Mikko ainakin kehui maasta taivaisiin.



Päälle tuli hento kermavaahto (mä ällöön runsasta kermavaahtoa, yäk.) ja tosi kauniisti kermavaahdolla pursotettu teksti :D Jätin sitten tästä kakusta kynttilät pois ;)


Taitaapi olla, että mansikkahillo-banaanitäyte jää historiaan ja tästä tulee uusi suosikki...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihanaa, kun kommentoit. Mai tykkää.