Mikä sää näistä oot?

Roolileikit on nyt pop. Pihlalla siis. Ei tämä sentään sellainen blogi ole...

Joka päivä tyttö ottaa roolin jos toisen, milloin prinsessa, milloin äiti/sisko, opettaja, kokki ja tarjoilija. Hauskaa, mutta haastavaa sinänsä, ettei aina välttämättä tiedä miksi tyttöä kutsua. Onneksi roolivaatteet auttavat, kun miettii miksi tyttöä sanoisi.

Ja sitten on tämä kysymys: Mikä sää näistä oot?
Se tulee esille usein ja aina. Katsoessa jotakin ohjelmaa tai elokuvaa, kirjan hahmoista, värityskuvista... Oikeastaan ihan mistä vaan. Ja sitä kysytään paljon. Joka päivä. Monta kertaa.

Siispä minä olen Maija Poppanen tai sen perheen äiti, Prinsessa Anne, värityskuvan kala, tarhantäti, kissa, kissanhoitaja ja vaikka mikä. Tämä kaikki aina tietenkin jälkeen, kun Pihla on ensin valinnut mikä hän itse on. Ja tietenkin joukkoon kuuluu veli, isä ja usein serkkupoikakin, joka saa sen vauvan tai muun pienen hahmon osan.

Lennokasta ja mielikuvitusrikasta elämää täällä siis.

Pieni suuri fani

Antti Tuisku, Robin ja Tau-nalle. Siinä 5-vuotiaan kolme suurinta idolia. Hieno kolmikko, joiden musiikkia kuunnellaan sulavasti yhdessä ja erikseen. Ja keikoillakin on käyty, moneen kertaan.

Miten Pihlasta sitten tuli fani? Kaverikin ihmetteli, miten Pihla "osaa" fanittaa esimerkiksi Robinia. Siitä voi "syyttää" sekä päiväkotikavereiden Puuttuva palanen-lurituksia pari vuotta sitten että siskoni tehokasta lobbausta. Ja onhan Robin ihana. Niinkuin on Tuiskukin, minkä fanituksen taustalla on jälleen siskoni ja myös minä, ensimmäinen Tuiskun keikka Pihlalle tuli jo mahassa ja unilauluina on vakiona "Läpi jään" ja "Yksinäinen".

Mitä fanitus Pihlan kohdalla tarkoittaa? Se on musiikin kuuntelua, laulamista intohimoisesti kovaan ääneen, julisteita seinällä ja idolien bongausta televisiosta ja lehdistä. Ja sitä ihailua.

Onko fanituksesta haittaa? Itse en näe tässä fanitusinnostuksessa mitään huonoa, mitä nyt Ti-ti nallejen kanssa tulee mitta täyteen välillä. Tiedän, että toisten mielestä näin pienen ei "tarvitse" käydä keikoilla ja fanittaa "isompien" juttuja. Mutta tiedän senkin miten paljon Pihla siitä tykkää. Tämä lienee niitä kuuluisia kukin tuntee oman lapsensa-juttuja.

Fanitetaanko teillä?

Jäiset juhlat

Pihlan syntymäpäiviä juhlittiin jäisissä tunnelmissa. Frozen on hallinnut meidän elämää viime syksystä; elokuva on katsottu liki 10 kertaa ja kaikki laulut osataan ulkoa. Koko perhe, Peetukin tunnistaa ne ja alkaa tanssia. Ei ollut siis lainkaan vaikea päättää teemaa tytön 5-vuotissyntymäpäiville.

Sinisen eri sävyt, kimalteet ja kimmellykset ladattiin täyteen loistoonsa ja juhlat olivat valmiit alkamaan. Tervetuloa Frozenin maailmaan!

Aina ei voi olla tietenkään ihan superhauskaa. Se siitä hienosta kuvasta serkuksista Elsana, Olafina ja Sveninä.

Kokonaisuudessaan varsin onnistuneet juhlat. Pieni juhlamasis kyllä on, kun taas viikkoja sai näitä suunnitella ja tehdä ja nyt ei oo mitään. Pitää keksiä uutta juhlan aihetta ennen heinäkuisia Peetun synttäreitä. Koska minä [sydän] juhlasuunnittelu.

Etsi viisi eroa

Viisi vuotta. Siinäpä eroja riittämiin. Meidän iso tyttö.

Pienoiselämää

"Syömään!" "Istukaa nyt siinä nätisti." "Reippaasti nyt!" "Äidin täytyy nyt laittaa pyykit koneeseen." "Hyvää yötä, kauniita unia, oman kullan kuvia. Lav juu!"

Pieniä lauseita elämästä. Ja minielämästä.

Pihla sai kaksi vuotta sitten jouluna ukilta, isältäni, upean nukkekodin. Isäni teki talon nukkekotikurssilla ja se on erinomainen leikkipaikka pienelle kotileikkejä rakastavalle tytölle.

Siellä sulassa sovussa elää Sylvanian families-sarjan kissat, koalat ja puput. On äiti, isä, sisko ja veli. On mummi ja vierailijoita. Ja niillä sitten on hyvä näytellä läpi oma elämä. En tiedä itkeäkö vai nauraako, kun Pihla ihan tosissaan toistaa minun puheita ja kuolemattomia lausahduksia. Hyvää reflektointia...

Vielä kun olisi aikaa/inspiraatiota/viitseliäisyyttä viedä nukkekodin sisustus loppuun asti; tapetit, verhot, matot ja muut. Onpa sähköjäkin lupailtu. Onni on ukki, joka on näin taitava. Ja lapsi, joka oi uppoutua pitkäksikin aikaa leikin lumoihin.

(Pahoitteluni kuvien kamalasta väristä, kun ei ole luonnonvaloa niin maailmakin muuttuu kummallisen keltaiseksi.  Onneksi nyt jo välillä paistaa taas. Jaksaa pupuherrakin olla jalkeilla kauemmin...)

Mennään ulos!

Jos joku on varmaa ja toistuvaa, niin se on ulkoilu. Aamupäivällä. Joka päivä. Lisäksi iltaisinkin. Ei ihan joka päivä. Mutta siellä ollaan. Puistossa, omassa pihassa, kävelyllä, kentällä, metsässä.  Onneksi seuraakin on, naapurin äiti-lapsi-kombon kanssa on parhainta jakaa tämä ulkoiluarki. Ja onhan meillä ihan hauskaakin. 

Tästä kesä voi alkaa

No mikseipä mekin, kun kaikki muutkin? Kesä kun kerta on.

Viime päivät, ehkä pari viikkoakin, on nautittu täysin rinnoin elämästä. Paikalla ei olla juurikaan pysytty, on koluttu naapureiden pihat, puistot, Helsinki ja Tallinna. On nähty kavereita, sukulaisia, eläimiä ja vielä pari ihanaakin, JT ja RW nimittäin <3 .="" p="">

On syöty ekat mansikat ja herneet ulkona, kuljettu pienellä ja isolla laivalla, hurviteltu ja hytkytty, juostu ja tanssittu. On ihailtu kasvua niin kukkapenkissä, kuin rusketusrajoissa. Vaatekerrokset ovat päivien myötä vähentyneet, kunnes jäljellä oli enää pikkarit. Pihlalla sentään vaan.

On syksy vielä kaukana, ei syytä huoleen, niinkuin lauletaan. Nyt nautitaan näistä hetkistä. Kun koko luomakunta laittaa parastaan. Pahoittelen mahdollista korvamatotartuntaa.

Sirkusvartti

Tehtiin muutama viikko sitten pikainen visiitti Lempäälään, missä touhuntäyteinen 15 minuuttinen tuotti mainion lopputuloksen. Tai useammankin. Kiitos ihana Piritta Lipiäinen, ei voi olla ihailematta hänen ammattitaitoaan ja kuvien upeutta. Siinä on nainen oikeassa työssä.

Näihin sirkustunnelmiin on hyvä päättää talvi ja kevät, jotka ovat olleet sirkusta niin synttäreillä, kuin tavallisessa arjessakin. Tai no, hyvä näissä sirkustunnelmissa on myös aloittaa kesä, sama meno kun taatusti jatkuu.

Luetuimmat lastenkirjamme

Sinisen keskitien bleue on loistavalla asialla ja järjestää blogien lastenkirjaviikon. Tähän ei voi olla osallistumatta!

Meillä on aina luettu paljon. Vauvakirjasta juuri hetki sitten luin, miten Pihlalle aloitettiin iltasatujen lukeminen 7-kuisena. Sitä ennen oli jo selattu monet kirjat, mutta tuolloin alkoi systemaattinen lukeminen. Ja sen jälkeen ei ole päivääkään jäänyt väliin. Monta kirjaa on mahtunut matkalle ja monet kirjat on jo jääneetkin matkalle, eittämättä 1-vuotias tykkää erilaisista kirjoista kuin 4-vuotias.

Tällä hetkellä nämä on pop.

Pitkät satukirjat. Tällä hetkellä Pihlan kummitädiltänsä saama Peppi Pitkätossu, aiemmin on luettu Katto Kassista ja Eemelin metkuja. Ihan mahtavaa, kun Pihla jaksaa kuunnella jo pitkiä pätkiä kirjaa ja ennenkaikkea on kiinnostunut tällaisista jatkotarinoistakin. Pekka Töpöhännän seikkailut odottaa hyllyssä sitä hetkeä, kun minustakin on taas iltasatujen lukijaksi.

Miina ja Manu-kirjat. Näitä on kertynyt aika pino, kissasisarukset seikkailee jos minkälaisissa tarinoissa. Moni näistä on tullut meille eräänlaisina "valmennuskirjoina" tai "oppaina" silloin, kun jotain uutta on luvassa. On päiväkotitarina, pyöräilemään opettelua ja sirkuskoulua, asioita, joita Pihlakin on kokenut  ja niiden avulla on hyvin pystynyt valmistautumaan asiaan.

Prinsessakirjat. Mikä tahansa kirja, jossa on Tuhkimo, Ariel, Lumikki tai Ruusunen. Itse en niinkään näiden kirjojen fani ole, koska tarinasisältö on näissä usein varsin köyhää. Mutta koska lapsi tykkää, niin mikäs minä olen kieltämään. Onneksi kirjastosta löytyy näiltä paljon, tällaisia lyhyen kiinnostuksen kirjoja en viitsi omaksi hankkia.

Tällainen minä olen, tai luukirja, niinkuin Pihla sitä kutsuu. Tämä kirpputorilöytö on Pihlan ehdottomia suosikkeja. Varsin perusteellinen ja laaja kirja, jossa kerrotaan hyvinkin tarkkaan ihmisen kehityksestä ja kehosta. Vaatii lukijalta nopeaa reagointia, koska ihan kaikkea ei viitsi 4-vuotiaalle vielä ääneen lukea ja opettaa vaikka se kuinka tiedonjanoinen olisikin.

Pihlan omat valinnat; Mainio Manu ja Barbababan sokkelot. Kuvatessani näitä kirjoja Pihla valkkasi  vielä kaksi suosikkiaan ja halusi ne kuvattavan. Hassu tyttö, koska näitä kirjoja meillä ei kyllä montaa kertaa olla luettu. Kuvaa hyvin Pihlan suhdetta kirjoihin, yksi ei ole ylitse muiden. On kausia, kun jotain kirjaa täytyy lukea melkein joka ilta, mutta useimmiten kirja kuin kirja käy.

Peetu-parka on jäänyt tässä(kin?) siskoansa huonompaan asemaan, eikä toiselle vielä lueta iltasatuja. Nukkumaanmenoaika on molemmilla sama, joten siskonkaan satuhetkiin ei Peetu pääse matkaan, kun toistaiseksi uni tulee nopeasti ja rinnalla. Pitäisi aktivoitua, siksipä vauvakirjat on kaivettu jemmoista ja niiden lukemista opetellaan taas puolin ja toisin.

Onneksi sisko opettaa veljeä tavoille.

4x4 4-vuotiaasta

Pihla pienoinen, rakas Riisi-vauvamme, Pihlamiina, Pihleri, Pihlastiina, on nyt 4 vuotta. Tuo mahtava persoona, joka täyttää huoneen läsnäolollaan, milloin naurulla, milloin itkulla, milloin leluilla, milloin paperisilpulla.

Tyttö, josta riittää helposti kerrottavaksi 4x4 omalaatuista seikkaa ja piirrettä, jotka tekevät Pihlasta Pihlan.

Nokkela neiti, joka on aina kielellisesti ollut vauhdikkaampi kehittymään kuin fyysisesti. Varsin teräväsanainen ja nokkela kommunikoija, tarkkaavainen tyttö.



Muistinero. Muistaa niin paljon ja niin pieniltäkin tuntuvia asioita, että ei voi kun ihmetellä. Valokuvamuisti sanan varsinaisessa merkityksessä, muistelee vauva-aikojaan kertoilemalla mitä kuvissa tapahtuu.




Rauhallinen harkitsija. Suin päin ei tämä tyttö syöksy mihinkään. Kaikkea punnitaan ja pohditaan pitkään ja hartaasti.



Maailman paras isosisko. Ei yhtään mustasukkaisuuskohtausta, vaan satoja suloisia hetkiä ihanan pikkuveljen kanssa. Suukottelu, halailu ja helliminen on pop. Ja voi sitä ylpeyttä, kun äiti pyytää "hoitamaan" Peetua vaikka roskien viemisen ajan. Olisipa näin aina...



Hongankolistajien sukua, 4-vuotisneuvolassa mittaa 115,5cm ja vaatteissakin siirrytään hiljalleen 122 senttisiin.




Papupata, joka pankolla porisee joka päivä aamu seiskasta ilta kasiin. Hiljaisuus laskeutuu pisimmäksi aikaa viidestä kuuteen välillä, mutta silloinkin on toki kommentoitava jännittäviä Pikku Kakkosen käänteitä.




Tunteellinen siili. Erityisesti itku on herkässä. Loukkaantuu helposti, mutta leppyy nopeasti. Pienikin vastoinkäyminen saa kyyneleet helposti kihoamaan silmiin. Toisaalla nauraa ja ilkamoi niin, että seinät raikaa. Ääripäiden tyttö.




Saksiniekka. Rakastaa leikkaamista. Leikkaisi varmasti tunteja putkeen. Toistaiseksi on onneksi pysynyt vain paperissa ja muissa sallituissa materiaaleissa. Uhkaavan paljon viime aikoina on ollut puheissa hiusten tielle tuleminen...



Runosielu ja laulun lurittaja. Osa päivän puheista tulee Pihlan suusta laulun sävelin. Tyttö on kova keksimään omia lauluja ja lallattelee milloin mitäkin. Viimeisimpänä on keksinyt räppäyksen hienouden. Runoja "kirjoittaa" myös ja lausuu niitä maireana.




Tarkka. Niin hirvittävän tarkka. Omassa huoneessa kaikella on oma paikkansa, eikä niistä jousteta. Jos jokin asia on kerran opittu yhdellä tavalla, tehdään se aina niin. Tarkkuus kulkee käsi kädessä hyvän muistin kanssa, sillä tyttö muistaa mitä pienimpiä yksityiskohtia ja pitää niistä tarkasti kiinni.




Perfektionisti. Niin huolellinen ja perusteellinen. 4-vuotias ja perfektionismi ei ihan ole se paras mahdollinen yhdistelmä, kun taidot ei ihan vielä kaikkeen riitä. Kärsivällisyysharjoitukset on siis käynnissä...




Rutiinien rakastaja. Joku voisi kai sanoa kaavoihin kangistunut. Päivät sujuu parhaiten silloin, kun edetään tutulla kaavalla. Varsinkin illat, sillä ilman iltapalaa ei voi mennä nukkumaan, vaikka iltaruoka olisikin syöty poikkeuksellisen myöhään. No, tämä lienee sitä turvallisuutta, jota lapsi kaipaa.

Hyvä syömään. Lempiruokia tacot, sushi ja pinaattilätyt. Paras paahtoleipäpala on päätypala. Kaikista leivistä syö aina ensin reunat, kuulemma paras osa.




Osiensa summa; isänsä näköinen, äitinsä oloinen. Terveydenhoitaja totesi hyvin, kun
kerroin tytön perineen temperamenttinsa ja kipakkuuttensa multa: No, säähän tiedät sitten miltä Pihlasta tuntuu. Niinpä. Valitettavan hyvin. (Voin myös allekirjoittaa monet näistäkin asioista omalta kohdaltani...)



Taivaanrannan maalari. Meidän ihana haaveilijatyttö, jolle maailma on auki.



Maailman ihanin, valoittavin ja hurmaavin 4-vuotias tyttö. Meidän oma Pihla, jota ilman en osaa maailmaa ajatella.