Luetuimmat lastenkirjamme

Sinisen keskitien bleue on loistavalla asialla ja järjestää blogien lastenkirjaviikon. Tähän ei voi olla osallistumatta!

Meillä on aina luettu paljon. Vauvakirjasta juuri hetki sitten luin, miten Pihlalle aloitettiin iltasatujen lukeminen 7-kuisena. Sitä ennen oli jo selattu monet kirjat, mutta tuolloin alkoi systemaattinen lukeminen. Ja sen jälkeen ei ole päivääkään jäänyt väliin. Monta kirjaa on mahtunut matkalle ja monet kirjat on jo jääneetkin matkalle, eittämättä 1-vuotias tykkää erilaisista kirjoista kuin 4-vuotias.

Tällä hetkellä nämä on pop.

Pitkät satukirjat. Tällä hetkellä Pihlan kummitädiltänsä saama Peppi Pitkätossu, aiemmin on luettu Katto Kassista ja Eemelin metkuja. Ihan mahtavaa, kun Pihla jaksaa kuunnella jo pitkiä pätkiä kirjaa ja ennenkaikkea on kiinnostunut tällaisista jatkotarinoistakin. Pekka Töpöhännän seikkailut odottaa hyllyssä sitä hetkeä, kun minustakin on taas iltasatujen lukijaksi.

Miina ja Manu-kirjat. Näitä on kertynyt aika pino, kissasisarukset seikkailee jos minkälaisissa tarinoissa. Moni näistä on tullut meille eräänlaisina "valmennuskirjoina" tai "oppaina" silloin, kun jotain uutta on luvassa. On päiväkotitarina, pyöräilemään opettelua ja sirkuskoulua, asioita, joita Pihlakin on kokenut  ja niiden avulla on hyvin pystynyt valmistautumaan asiaan.

Prinsessakirjat. Mikä tahansa kirja, jossa on Tuhkimo, Ariel, Lumikki tai Ruusunen. Itse en niinkään näiden kirjojen fani ole, koska tarinasisältö on näissä usein varsin köyhää. Mutta koska lapsi tykkää, niin mikäs minä olen kieltämään. Onneksi kirjastosta löytyy näiltä paljon, tällaisia lyhyen kiinnostuksen kirjoja en viitsi omaksi hankkia.

Tällainen minä olen, tai luukirja, niinkuin Pihla sitä kutsuu. Tämä kirpputorilöytö on Pihlan ehdottomia suosikkeja. Varsin perusteellinen ja laaja kirja, jossa kerrotaan hyvinkin tarkkaan ihmisen kehityksestä ja kehosta. Vaatii lukijalta nopeaa reagointia, koska ihan kaikkea ei viitsi 4-vuotiaalle vielä ääneen lukea ja opettaa vaikka se kuinka tiedonjanoinen olisikin.

Pihlan omat valinnat; Mainio Manu ja Barbababan sokkelot. Kuvatessani näitä kirjoja Pihla valkkasi  vielä kaksi suosikkiaan ja halusi ne kuvattavan. Hassu tyttö, koska näitä kirjoja meillä ei kyllä montaa kertaa olla luettu. Kuvaa hyvin Pihlan suhdetta kirjoihin, yksi ei ole ylitse muiden. On kausia, kun jotain kirjaa täytyy lukea melkein joka ilta, mutta useimmiten kirja kuin kirja käy.

Peetu-parka on jäänyt tässä(kin?) siskoansa huonompaan asemaan, eikä toiselle vielä lueta iltasatuja. Nukkumaanmenoaika on molemmilla sama, joten siskonkaan satuhetkiin ei Peetu pääse matkaan, kun toistaiseksi uni tulee nopeasti ja rinnalla. Pitäisi aktivoitua, siksipä vauvakirjat on kaivettu jemmoista ja niiden lukemista opetellaan taas puolin ja toisin.

Onneksi sisko opettaa veljeä tavoille.