Jouluaatto oli herttainen

Meidän joulu maistui perinteisten herkkujen lisäksi vähän luksukseltakin, kun jouluruokia jopa hieman inhoava mieheni sai tuoda oman osansa ruokalistaan.

Aamu alkoi kuitenkin herkullisen perinteisissä merkeissä riisipuurolla. Perinne, joka ei jatku jos äitistä aika jättää, koska ei mulla ole riitä kärsivällisyys hämmentää puuroa tuntia. Nautitaan siis nyt.

Sopivasti päivän siniseen hetkeen osui kahvi-/glögihetki.

Herkkuruokaa tarjosi kunnon väki. Alkuun perinteiset herkut rosolleineen ja kinkkuineen. Ja pääruoaksi miehen taidonnäyte: prässättyä ylikypsää karitsanpotkaa ja rucolasalaattia.

Sitten olikin vuorossa herkkua ja jännitystä mielelle, kun pukki ovehen kolkutti ja jakoi tonttulapsille lahjat. Kilttejä olivat olleet, luulisi jopa, että liian kilttejä, jos lahjamäärää katsoi. Ensi vuonna saavat luvan olla vähemmän kilttejä. Pihla pelkäsi taataa pukkia alkuun hivenen hysteerisesti, mutta rohkea Peetu mursi jään menemällä syliin. Ja jo irtosi hymy siskonkin huulilta.

Meiltä teille

Voi joulu minkä teet

Milloinkaan muulloin meillä ei ole tällaista määrää karkkia. Ja esillä vielä. Hullujen hommaa. Jouluhullujen. Jouluherkkuhullujen.

Alkuvuoden herkuttomuus alkaa tuntua jo aika houkuttelevalta.

Joulupuu on rakennettu

Olin lapsena aivan tavattoman ihastunut jouluun ja joulun touhuihin. Silloin aloin kuunnella joululauluja hyvissä ajoin marraskuussa ja odotin joulua kuin, no, pieni lapsi. Silloin myös surin sitä, miten lyhyen aikaa kuusi on esillä. Au pair-vuotena Chicagossa sain amerikkalaisen joulutartunnan ja innostuin kuusen aikaisemmin esillepanosta. Siispä ensimmäisestä omassa kodissa vietetystä joulusta asti meillä on kuusi koristeltu 1-2 viikkoa ennen joulua. Nyt siitä saa oikeasti iloita paljon enemmän. Ja onpa vähemmän touhua ja stressiä siihen aaton touhuihin.

Viime viikonloppuna kasattiin tämän vuoden komeus. Pihla oli innokas koristelija, yllättävän yhteistyökykyinenkin. Saatiin äitiä ja lasta miellyttävä kuusi.

Hopeisella linjalla on menty jo vuosia, hyväksi havaittu väri. Varsinkin kun lisänä on erilaisia ja erivärisiä "vuosipalloja". Tämän vuoden koriste on jossakin Atlantin yllä tulossa, juhlistamaan Peetun ensimmäistä joulua.

Koiramaisia touhuja

Takinkääntäjä tässä hei. Koko kesän manasin Särkänniemen ja Koiramäen alimpaan kastiin, kun menivät hinnoittelemaan sen niin poskettoman kalliiksi. Ei todellakaan käyty siellä ja päätin etten mene ollenkaan. Mutta sitten tuli joulu. Ja Koiramäen joulu. Lapsi innostui ja taidettiin me aikuisetkin innostua. Tällä kertaa hintaakaan ei niin paljoa manailtu, kuuluisihan siihen vaahtokarkkeja ja pipareitakin (ihmiset on niin helposti ostettavissa).

Kuva lainattu täältä.

Siispä eilen Pihlan pitkä odotus palkittiin ja suunnattiin Koiramäkeen. Yhdessä satojen muiden kanssa. Se olikin ainoa miinus reissussa, sillä tungosta oli välillä vähän liikaakiin. Mutta muuten Koiramäki oli oikein positiivinen kokemus. Paikka oli hieno, talot puisia ja kauniita, sisältä ja ulkoa. Niinkuin veljeni totesikin: ei tartte hävetä.

Tunnelmaa ja touhua mäellä riitti yllin kyllin. Eläimiä, askartelua, pipareiden koristelua, joululauluja, vaahtokarkkien paahtoa (epäilemättä Koiramäkeläisetkin teki sitä jouluna?! ;) ), Joulupukki, lumipallojen heittelyä, himmeleitä ja tietenkin tuttuja Koiramäkeläisiä.

Tätä suosittelen. Toivon niin, että ensi kesänä Särkänniemi tekee Koiramäkeen menon vähän helpommaksi ja halvemmaksi.

Hupsis

Päätettiin ekaa kertaa ottaa joulukorttikuvia. Johan oli rupeama. Eikä ihan priimaa pukannut koko aikaa.

Onneksi joukkoon mahtui onnistuneitakin ja ekaa kertaa päästään myös lähettämään joulukortteja lasten kuvilla.

Oppia ikä kaikki

Minkä eron vuosi tuokaan. Vuosi lisää itsenäiselle Suomelle ja piirun verran enemmän tolkkua lapsen puheisiin.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Pieni huonemuutos

Kun on yli vuoden päivät ollut ilman verhoja, saa sellaisten ripustaminen huoneen taatusti näyttämään erilaiselta. Halpa makeover makuuhuoneelle siis. Olin jo luouvuttanut koko verhojen hankkimisen kanssa, kunnes juuri oikeanlainen kangas löytyi. Kerrankin lykästi.

Ennen.

Jälkeen.