Pieni huonemuutos

Kun on yli vuoden päivät ollut ilman verhoja, saa sellaisten ripustaminen huoneen taatusti näyttämään erilaiselta. Halpa makeover makuuhuoneelle siis. Olin jo luouvuttanut koko verhojen hankkimisen kanssa, kunnes juuri oikeanlainen kangas löytyi. Kerrankin lykästi.

Ennen.

Jälkeen.

Wall of Fame

Uskokaa tai älkää, mulla ja blogilla näyttäisi olevan muutakin ajateltavaa ja tarjottavaa kun vauva...

Meillä on hyvin harvakseltaan kuvia tai tauluja seinällä eri huoneissa. Sen kuitenkin korvaa yksi kuvaseinä.

Tämänkaltainen kuvakollaasi, joka voi kasvaa vaikka kuinka suureksi oli yksi selkeimmistä haaveistani ja suunnitelmistani kun aloin kotimme sisustusta miettiä. Paikkakin on mitä mainioin, muuten niin tyhjä ja mitäänsanomaton portaikko on nyt ladattu tutuilla ja tunteilla. Joukossa on kuvia meistä ja muista, tärkeitä otoksia elämän varrelta.

Jotain vanhaakin mahtuu joukkoon.

Myös muuttuvaa taidetta, kun liitutauluun tähän voi vaihtaa rakkauden kohteita.

Ja pienen taiteilijankin näyte taidoista.

Tykkään tästä niin paljon. Ja mikä parasta, seinä ei ole läheskään valmis, vaan koko ajan sinne voi lisätä kuvia. Erilaisten kehystenkin bongailu on mitä hauskin harrastus.

Tämän inspiroimana taidankin klikkailla itseni uusia kuvia tilaamaan, kehykset odottaa jo. Ja kaksi seinääkin on ihan tyhjiä vielä.

Shhh... vauva nukkuu

Hah, olisikin joskus shhh... Päin vastoin, riehukaa, vauva nukkuu!

Pihlan vauva-aikana meillä oli yksi yllättävä turhake: pinnasänky. Tyttö nukkui yöt meidän välissä ja päivällä vaunuissa sekä meidän sängyllä. Pinnasänkyä käytettiin hyvin harvakseltaan, vasta kun suurempi liikkuminen alkoi, siirtyi päiväunet sänkyyn ja yöunet vasta yli vuoden vanhana.

Siispä ajattelin, että moinen kapistus olisi nytkin turha.

Mutta enemmän ajateltuna ei homma olekaan tällä kerralla niin yksinkertaista. Yöt tämäkin pieni nukkuu vieressä, mutta päivällä nukkuminen on ongelmallisempaa. Ihan missä vaan ei voi toisen antaa nukkua ja meidän sänkykin on yläkerrassa, missä ei aktiiviaikaa niin paljon päivän aikana vietetä. Koska kahden kerroksen välillä ravaaminen ei innostanut edes ajatuksen tasolla, oli edessä haaste: vanha pinnasänky on valtava eikä mahdu alakertaan.

Onneksi on puskaradio, sairaalan seinämainokset ja blogipropaganda, sillä nyt meillä on Vaavi-sänky. Eikä kyllä parempaa voisi olla ja syitäkin on monia. Liityn siis propagandajoukkoihin.

Käytännöllisyys.

Pieni ja näppärästi liikkuva yksikkö, johon lapsi on helppo laittaa. Lapsen myös näkee hyvin kun se siellä köllöttää. Isosisko erityisesti tykkää tästä ominaisuudesta, pinnojen välistä on kiva kutitella veljeä. Pitkänä tyttönä Pihla myös ylttää yläpuoleltakin paijaamaan vauvaa, vauvan ollessa kuitenkin kivasti turvassa liian rajulta rakkaudelta. Ja poikanen itsekin näkee sieltä ulos, mikä propagandapuheiden/-kirjoitusten mukaan on isomman vauvan kohdalla loisto juttu.

Helppous.

Näpyttelin tilauksen jo hyvissä ajoin kesäkuussa ja laitoin toimituspäiväksi elokuun 1. Sinä aamuna postipoika soitti ja kysyi sopivaa toimitusaikaa ja sovittuna aikana ovikello soi. Sänky oli pakattuna näppärään pahvilaatikkoon, jossa se myös palautetaan (siitä ainoa minimaalinen miinus, että pahvilaatikkoa pitää säästää 4kk...). Ja palautusta varten oli oikein pakkausohjeet ;)

Kierrätettävyys.

Ihanaa, että on olemassa yritys, joka ymmärtää kierrättämisen ja uusiokäytön päälle. Vauvaperheisiin mahtuu niin paljon tavaraa ja ennenkaikkea kertakäyttökulttuuria, että mikäs sen parempaa kuin sänky, jossa on jo moni ennen meidän poikasta nukkunut ja moni tulee vielä nukkumaan. Patja toki on jokaiselle henkilökohtainen, mutta senkin voi uusiokäyttää monella tapaa. Meillä patjan suojana on vedenpitävä lakana, joten sitä voi hyvinkin käyttää. Itse ajattelin ehkä pelastaa Pihlan nukkejen selät ja tehdä patjan niiden sänkyyn. Ja loput menee askartelutarpeiksi.

Kauneus.

Onhan se nätti. Itäeurooppalaisen orpokodin sänky, sanoi mies. Kaikella rakkaudella. Sänky sopii meille ja meidän tyyliin kuin nakutettu ja aiemmin suunniteltu paikka työhuoneessa vaihtuu paraatipaikaksi olohuoneessa. Söpöisä peitto tekee sängystä vielä kivemman ja sisustukseen sopivamman.

Yksi huono puoli tässä kaikessa kyllä on: mihin me laitetaan poikanen 3 kuukauden päästä? Mikä on isomman vauvan vastaava, yhtä hieno ja käytännöllinen nukkumapaikka? No, onneksi on aikaa miettiä. Siihen asti nautitaan Vaavin ihanuudesta.

Terassi uusiksi

Se kuuluisa omakoti-/rivitalo-/paritaloasumisen klisee taitaa olla, että on niin mukavaa kun on oma piha.

Piha on kiva, mutta terassi se vasta mukava onkin. Lisää mahdollisuuksia sisustaa! Postimerkin kokoinen parveke vaihtui meillä terassiin, johon mahtuu paitsi ihmisiä myös tavaroita.

Viime vuonna kun koti oli vasta hankittu ihan ensimmäisiä hankintoja, siis tyyliin kaksi päivää kauppojen jälkeen, oli terassisohva. Sellaisesta olin jo ehtinyt tovin haaveilla.

Mutta kas, piheydessäni en saanut ostettua suoraan mustilla tyynyillä varustettua, kun beige (plaah) versio oli alennuksessa.

Yritin tehdä sohvasta persoonallisemman, mutta pyh, ei onnistunut, tuli vielä vähän enemmän hempeä kokonaisuus.

No viime kesä niillä mentiin ja tämäkin kesä melko pitkälle.

Kunnes ensin meille tuli tumman harmaa varjo pöydälle.

Seuraavaksi kattoon eksyi killumaan kaksi lyhtyä. Mustia.

Ja sitten vielä tämä ihanaakin ihanampi kuin terassillemme luotu musta matto Granitista.

Niin eihän sohva ollut enää mistään kotoisin. Siispä se piti tuunata.

Mustaa kangasta ei siihen kiireeseen löytynyt, koska heti kun keksin tuunauksen niin pakkohan kangas oli samantien saada. Mutta tummanharmaa ajaa asiansa varsin hyvin.

Jotain väriäkin piti keksiä.

Sellainen terassi. Nyt kun saisi vielä maalata talon harmaaksi ;)

Ja mopsikin voisi saada mustan kaverin. Onneksi vaunut on mustat, sopivat tänne sitten kivasti.

Orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu

Oma piha on aika kiva. On kivaa kun tilaa on seinienkin ulkopuolella.

Mutta olis kiva jos se oma piha myös näyttäisi kivalta.

Tältä meillä näyttää nyt. 

Pääsee piha ankeudessaan oikein kunnolla esille kun ei edes vielä ole lehdet puissa ja nurmikkokin kituu.

Edellinen omistaja oli naapureiden puheiden mukaan jonkin sortin hortonomi ja noissa erittäin karuissa kukkapenkeissä on joskus komeillut hienojakin juttuja. Tiedä sitten mitä niille tein, ehkä revin kaikki kukat rikkaruohoina pois?! Kuitenkaan viime kesänä meillä ei ollut kovinkaan nättiä.

Nyt pitäisi korjata asia.

Vihreän ruohon lisäksi haluaisin yhden ison kukkapenkin, joka tulisi pihan perälle.

Tämän tilalle...

... jotain tällaista.

kuvat täältä ja täältä

Polttavin kysymys kuuluu tietenkin: Miten tällaiseen lopputulokseen pääsee?

Hetki sitten olisin vielä vastannut ettei hajuakaan, mutta nytpä onkin. On jaloritarinkannuksen, tertturuusun, arovuokon ja monien muiden haju.

Ja tästä käy kiittäminen työkaveria, jonka peukalo on erittäin vihreä ja jolla riittää selvästikin taitoa näihin hommiin.

Innokas puutarhuri tarjoutui tekemään oikein kunnon suunnitelman istutuksia varten ja nyt ne on mulla ihailtavana yhdessä erilaisten lehtien ja puutarhakirjojen kanssa.

Mä oon hurahtanut. Haluan niin paljon kaikkia kauniita kukkia pihaan. Tiesittekö että tällaisiakin narsisseja on?! Oi, olen rakastunut.

Nyt kun joku vielä mylläisi koko pihan, tekisi perustukset kukkapenkille ja laittaisi uuden nurmikon. Terassin aidatkin pitäisi kaataa. Ja pari puskaa kitkeä pois. Ja koivun kanto irrottaa. Huh. Toivottavasti pian on jotain lopputuloksia esiteltäväksi...

Hiljaa hyvä tulee ja hyllyt irtoaa

Johan tässä kohta on vuoden verran oltu uudessa kodissa ja viimein hissukseen asiat löytävät oikeat paikkansa.

Esitellessäni viime syksynä kotimme alakertaa purin ahdistusta oudoista pikkuhyllyistä, joista toisille ei vaan löytynyt järkevää käyttöä. Vieläkin mietin mihin tarkoitukseen moiset on tehty, mitä ne keittiövalmistajat niille haluaisi laitettavan?!

No, läpi talven niiden kanssa tuskailtiin, kunnes pari viikkoa sitten miehellä syttyi lamppu: niiden irti saamiseen on kuin onkin näppärä työkalu. Pelkkä uuden työkalun osto olisi lienee ollut miehelle riittävästi, mutta minä nautin lopputuloksesta.

Alkuperäinen haave hyllyjen käytöstä toteutui, kun vain muutama jätettiin paikalleen ja keittokirjat pääsi nätisti riviin.

Nyt kun löytyisi vielä työkalu ja inspiraatio miehelle tehdä alimmalle hyllylle veitsille teline... Ensi keväänä sitten esittelen sen ;)

Olotila

Alakerta on kotimme sydän. Meidän oma olotila, avokeittiö ja olohuone.

Tila, joka mahdollistaa mahtavan olotilan. Siellä on hyvä olla, kun viimein on ympärillä sellaista, mitä on aina haaveillut. Vaaleaa, hillittyä, samalla uskaliasta, vähän väriä ja mahdollisimman vähän tavaraa.

Alkuperäiset suunnitelmat värimaailmasta ja sisustuksesta ylipäätään toteutuivat hyvin pitkälti.

Lattia on se paljon puhuttu valkoinen, joka päivä päivältä näyttää paremmalta, kun maali on kunnolla valunut parketin lankkujen väleihin. Näyttää niinkuin meillä olisi ihka oikea lankkulattia!

Seinillä on pääasiassa vaaleaa harmaata, mutta suurin ja ainoa yhtenäinen seinä on tumman harmaa. Siihen maalasin tehokeinoksi kirkkaalla kalustelakalla paksuja vaakaraitoja, joka on erityisen kiva, kun aurinko osuu ikkunoista siihen. Jotain piristettä tasaisiin seiniin siis. Epäilin tätä toteutusvaiheessa, mutta  nyt ei voi kun ihailla lopputulosta, vaiva kannatti tässäkin.

Seiniä tärkeämpää on kuitenkin pienet yksityiskohdat. Osan laitoin heti muuton jälkeen, tuomaan kodikkuutta ja omaa ilmettä. Toiset on hiljalleen löytäneet paikkansa ja aina on uusiakin juttuja mielessä. Pääsipä seinille Star Warsiakin, kun löytyi noin hieno ja erinomaisesti värimaailman sopiva juliste. Jotain molemmille meille.

Erilaisin ja ihmeellisin yksityiskohta lienee "kahvipöytämme". Moinen kapistus aiheutti harmaita hiuksia alkuun, meillä kun ei koskaan sohva-/kahvipöytää ole ollut. Erilaisia vaihtoehtoja pyöriteltiin, kunnes siskoni mökkivaraston siivous tuotti tulosta. Nyt meillä nököttää sohvan edustalla vanha puinen työkalupakki, jonka uumeniin saa kätevästi tavaraa piiloon. Ja onhan se juomalasi kiva siihen laskea.

Sohvan takana on se kuuluisa kodin sydän, keittiö. Joudun ehkä jopa allekirjoittamaan tuon kliseisen lausahduksen nyt, kun tässä kodissa keittiö on melkoisen keskeisessä asemassa. Mikä on kyllä äärimmäisen hyvä asia. Hyvin paljonhan siellä tulee aikaa vietettyä ja on kiva, että ei tarvitse yksin touhuta, vaan muut voi touhuta olkkarissa omiaan ja ollaan silti yhdessä tilassa.

Keittiössä hallitsevimmissa osissa on jo aiemmin esitellyt tuolit sekä ihana massiivipuinen mustaksi käsitelty työtaso. Eipä siinä paljon muuta tarvita. Keittiön kaapit ovat alkuperäiset, vaihdoimme vetimet graafisemmiksi ja johan muuttui koko keittiön ilme. Tiskiallas vaihdettiin niin ikään, viimein sain haaveilemani posliinisen altaan. Pientä romantiikkaa modernin keskelle.

Yksityiskohtia riittää keittiössäkin, taitavat olla se "mun juttu". Vähän väripilkkuja, kauniita kodinkoneita ja epätoivoisia yrityksiä saada ruma kelmupaketti piiloon. Oudot pikkuhyllyt tuottavat suurta päänvaivaa, niitä kun on kahdessa kohdassa; hellan vieressä ja liesituulettimen korkeudella. Äärimmäisen epäkäytännöllisiä ja rumia. Alemmalle keksin kuitenkin käyttöä, kun keittiöpyyhkeet sopivat sinne kuin valettu. Ylempi odottaakin vielä lopullista tuomiota. Kunpa olisi olemassa joku näppärä purkukeino...

Sellainen tila. Ihana oma tila, ihana olotila.

Lapsen valtakunta

Ensimmäisenä meidän kodista oli valmiina lapsen huone. Jo ennen muuttoa kokosin sängyn ja hyllyn ja heti muuttopäivän iltana, ennen kuin Pihla tuli mummulta hoidosta, oli tavarat purettuna ja melkeinpä kaikki paikallaan.

On siis vallan sopivaa se myös ensimmäisenä esitellä.

Vähän vinkkiä mihin suuntaan kuvat on otettu.

Sängyksi tuli sitten Ikean Brimnes, joka on käytössä osoittautunut varsin kelpo yksilöksi.
Turvalaidan avulla tyttö pysyy sängyssä ja isot laatikot on mahtava piilopaikalle tavaralle.

Pienet yksityiskohdat on oikeita herkkuja, joita olen halunnut haalia huoneeseen. Mahtavaa, miten valkoisten seinien, lattian ja katon sisään valkoisiin huonekaluihin sisältyykin näin paljon väriä.

Itsetehtyä ei ole unohdettu tässäkään huoneessa; on minun virkkaama matto, äitini tekemä Emma-nalle sekä siilityyny, minun tekemä pupu tyyny ja napeista tehty P-taulu, sekä asukkaan itse tekemä sininen auto.

Ehkä ihanin yksityiskohta on pieni kärpässienijakkara. Sellaisesta olen kauan haaveillut ja viimein tuli syy se hankkia ja Oulun vankilan myymälästä sellainen löytyi. 

Nyt tällä jakkaralla istutaan sängyn vieressä lukemassa iltasadut.

Mikäs siinä kivassa huoneessa ollessa, alusta asti on uni maittanut omassa sängyssä ja leikkiä on riittänyt jos jonkinmoista. Eikä ole sen voittanutta, että voi laittaa oven kiinni ja kaaos jää sinne.

Puu piiloon

Mää en tykkää puusta sisällä. Metsässä ne on jees sellaisenaan, mutta sisälle puu saa tulla vain piilossa meille.

Ensimmäinen remonttipäätös uudessa kodissa olikin siis helppo: portaat maalataan.

Kyllä siinä silmä lepää, oi tätä onnea.

Ensimmäistä päätöstä seurasi toinen ja kaikista suurin päätös: parketti maalataan. Aikamme mietittiin uusien lattien asentamista, mutta pihiys/laiskuus/uhkarohkeus vei voiton ja päätettiin maalata olemassaoleva parketti. Lattia oli hyväkuntoinen koivuparketti, josta loihdittiin yllättävänkin helposti ehkä upein lattia ikinä, jos multa kysytään.

Kun nämä isot projektit valmistui, oli maalikärpänen purrut todellisesti ja suti heilui urakalla.

Uuden värin sai pinnatuolit, jotka jo edelliseen kotiin maalattiin valkoisiksi. Nyt tuoleja tuli kahdessa värissä, tummaa ja vaaleaa.

Suureksi ja mahtavaksi kasvanut lapsikin tarvitsi tuolin uuteen keittiöön, sillä syöttötuoli alkoi käydä ahtaaksi ja hankalaksi. Uusi tuoli meinasi kehittyä ongelmaksi, kunnes täysin odottamatta isäni työkaverilta löytyi käyttökelpoinen Stokken trip trap. Käyttökelpoinen, ei käyttövalmis, sillä tämäkin pirulainen oli puun värinen. Ei muuta kuin sutimaan siis.

Ei kahta ilman kolmatta, joten oli pakko maalata vielä yksi turkoosi asia. Seuraavana vuorossa oli Ikean leipälaatikko, joka onnistui niin hyvin, olen kaikista pikkuprojekteista kaikkein tyytyväisin tähän.

Turkoosiähkyn jälkeen oli pakko vaihtaa väriä. Pihlan huone toi tähän hyvän mahdollisuuden, sinne kun haluan monia värejä. Kuten esimerkiksi valkoista ;)

Ikean nukensänky sai valkoisen maalin ja uudet petivaatteet.

Ihan oikeaakin väriä Pihlan huoneeseen tuo 1-vuotissynttärinä saatu keinutuoli.

Ja pahnan pohjimmaisena kova kilpailija kivoimmasta ja hienoimmasta projektista; vaaleanpunainen jakkara!

Tämä oli vanhassa kodissa maalamattomana ja pinta alkoi olla ruma. Ja olipa tuo täysin puutakin vaan :)

Siispä pintaan maali, posliinikukka nimeltään. Tämä majailee avokeittiössämme, tuomassa vähän kontrastia ja vaihtelua turkooseille.

Varsinainen tee-se-itse-kesä tämä onkin ollut näiden ja monen muun projektin parissa. On hetkeksi munkin maalausinto tyynnytetty. Voi vaan keskittyä ihailemaan lopputulosta ja lasta, joka hoitaa kehumisen muille. Vieraiden saapuessa Pihla nimittäin hyvin näppärästi esittelee näitä projekteja "Kato miten hieno, äiti maalasi!".