Puu piiloon

Mää en tykkää puusta sisällä. Metsässä ne on jees sellaisenaan, mutta sisälle puu saa tulla vain piilossa meille.

Ensimmäinen remonttipäätös uudessa kodissa olikin siis helppo: portaat maalataan.

Kyllä siinä silmä lepää, oi tätä onnea.

Ensimmäistä päätöstä seurasi toinen ja kaikista suurin päätös: parketti maalataan. Aikamme mietittiin uusien lattien asentamista, mutta pihiys/laiskuus/uhkarohkeus vei voiton ja päätettiin maalata olemassaoleva parketti. Lattia oli hyväkuntoinen koivuparketti, josta loihdittiin yllättävänkin helposti ehkä upein lattia ikinä, jos multa kysytään.

Kun nämä isot projektit valmistui, oli maalikärpänen purrut todellisesti ja suti heilui urakalla.

Uuden värin sai pinnatuolit, jotka jo edelliseen kotiin maalattiin valkoisiksi. Nyt tuoleja tuli kahdessa värissä, tummaa ja vaaleaa.

Suureksi ja mahtavaksi kasvanut lapsikin tarvitsi tuolin uuteen keittiöön, sillä syöttötuoli alkoi käydä ahtaaksi ja hankalaksi. Uusi tuoli meinasi kehittyä ongelmaksi, kunnes täysin odottamatta isäni työkaverilta löytyi käyttökelpoinen Stokken trip trap. Käyttökelpoinen, ei käyttövalmis, sillä tämäkin pirulainen oli puun värinen. Ei muuta kuin sutimaan siis.

Ei kahta ilman kolmatta, joten oli pakko maalata vielä yksi turkoosi asia. Seuraavana vuorossa oli Ikean leipälaatikko, joka onnistui niin hyvin, olen kaikista pikkuprojekteista kaikkein tyytyväisin tähän.

Turkoosiähkyn jälkeen oli pakko vaihtaa väriä. Pihlan huone toi tähän hyvän mahdollisuuden, sinne kun haluan monia värejä. Kuten esimerkiksi valkoista ;)

Ikean nukensänky sai valkoisen maalin ja uudet petivaatteet.

Ihan oikeaakin väriä Pihlan huoneeseen tuo 1-vuotissynttärinä saatu keinutuoli.

Ja pahnan pohjimmaisena kova kilpailija kivoimmasta ja hienoimmasta projektista; vaaleanpunainen jakkara!

Tämä oli vanhassa kodissa maalamattomana ja pinta alkoi olla ruma. Ja olipa tuo täysin puutakin vaan :)

Siispä pintaan maali, posliinikukka nimeltään. Tämä majailee avokeittiössämme, tuomassa vähän kontrastia ja vaihtelua turkooseille.

Varsinainen tee-se-itse-kesä tämä onkin ollut näiden ja monen muun projektin parissa. On hetkeksi munkin maalausinto tyynnytetty. Voi vaan keskittyä ihailemaan lopputulosta ja lasta, joka hoitaa kehumisen muille. Vieraiden saapuessa Pihla nimittäin hyvin näppärästi esittelee näitä projekteja "Kato miten hieno, äiti maalasi!".