Hiljaa hyvä tulee ja hyllyt irtoaa

Johan tässä kohta on vuoden verran oltu uudessa kodissa ja viimein hissukseen asiat löytävät oikeat paikkansa.

Esitellessäni viime syksynä kotimme alakertaa purin ahdistusta oudoista pikkuhyllyistä, joista toisille ei vaan löytynyt järkevää käyttöä. Vieläkin mietin mihin tarkoitukseen moiset on tehty, mitä ne keittiövalmistajat niille haluaisi laitettavan?!

No, läpi talven niiden kanssa tuskailtiin, kunnes pari viikkoa sitten miehellä syttyi lamppu: niiden irti saamiseen on kuin onkin näppärä työkalu. Pelkkä uuden työkalun osto olisi lienee ollut miehelle riittävästi, mutta minä nautin lopputuloksesta.

Alkuperäinen haave hyllyjen käytöstä toteutui, kun vain muutama jätettiin paikalleen ja keittokirjat pääsi nätisti riviin.

Nyt kun löytyisi vielä työkalu ja inspiraatio miehelle tehdä alimmalle hyllylle veitsille teline... Ensi keväänä sitten esittelen sen ;)

Olotila

Alakerta on kotimme sydän. Meidän oma olotila, avokeittiö ja olohuone.

Tila, joka mahdollistaa mahtavan olotilan. Siellä on hyvä olla, kun viimein on ympärillä sellaista, mitä on aina haaveillut. Vaaleaa, hillittyä, samalla uskaliasta, vähän väriä ja mahdollisimman vähän tavaraa.

Alkuperäiset suunnitelmat värimaailmasta ja sisustuksesta ylipäätään toteutuivat hyvin pitkälti.

Lattia on se paljon puhuttu valkoinen, joka päivä päivältä näyttää paremmalta, kun maali on kunnolla valunut parketin lankkujen väleihin. Näyttää niinkuin meillä olisi ihka oikea lankkulattia!

Seinillä on pääasiassa vaaleaa harmaata, mutta suurin ja ainoa yhtenäinen seinä on tumman harmaa. Siihen maalasin tehokeinoksi kirkkaalla kalustelakalla paksuja vaakaraitoja, joka on erityisen kiva, kun aurinko osuu ikkunoista siihen. Jotain piristettä tasaisiin seiniin siis. Epäilin tätä toteutusvaiheessa, mutta  nyt ei voi kun ihailla lopputulosta, vaiva kannatti tässäkin.

Seiniä tärkeämpää on kuitenkin pienet yksityiskohdat. Osan laitoin heti muuton jälkeen, tuomaan kodikkuutta ja omaa ilmettä. Toiset on hiljalleen löytäneet paikkansa ja aina on uusiakin juttuja mielessä. Pääsipä seinille Star Warsiakin, kun löytyi noin hieno ja erinomaisesti värimaailman sopiva juliste. Jotain molemmille meille.

Erilaisin ja ihmeellisin yksityiskohta lienee "kahvipöytämme". Moinen kapistus aiheutti harmaita hiuksia alkuun, meillä kun ei koskaan sohva-/kahvipöytää ole ollut. Erilaisia vaihtoehtoja pyöriteltiin, kunnes siskoni mökkivaraston siivous tuotti tulosta. Nyt meillä nököttää sohvan edustalla vanha puinen työkalupakki, jonka uumeniin saa kätevästi tavaraa piiloon. Ja onhan se juomalasi kiva siihen laskea.

Sohvan takana on se kuuluisa kodin sydän, keittiö. Joudun ehkä jopa allekirjoittamaan tuon kliseisen lausahduksen nyt, kun tässä kodissa keittiö on melkoisen keskeisessä asemassa. Mikä on kyllä äärimmäisen hyvä asia. Hyvin paljonhan siellä tulee aikaa vietettyä ja on kiva, että ei tarvitse yksin touhuta, vaan muut voi touhuta olkkarissa omiaan ja ollaan silti yhdessä tilassa.

Keittiössä hallitsevimmissa osissa on jo aiemmin esitellyt tuolit sekä ihana massiivipuinen mustaksi käsitelty työtaso. Eipä siinä paljon muuta tarvita. Keittiön kaapit ovat alkuperäiset, vaihdoimme vetimet graafisemmiksi ja johan muuttui koko keittiön ilme. Tiskiallas vaihdettiin niin ikään, viimein sain haaveilemani posliinisen altaan. Pientä romantiikkaa modernin keskelle.

Yksityiskohtia riittää keittiössäkin, taitavat olla se "mun juttu". Vähän väripilkkuja, kauniita kodinkoneita ja epätoivoisia yrityksiä saada ruma kelmupaketti piiloon. Oudot pikkuhyllyt tuottavat suurta päänvaivaa, niitä kun on kahdessa kohdassa; hellan vieressä ja liesituulettimen korkeudella. Äärimmäisen epäkäytännöllisiä ja rumia. Alemmalle keksin kuitenkin käyttöä, kun keittiöpyyhkeet sopivat sinne kuin valettu. Ylempi odottaakin vielä lopullista tuomiota. Kunpa olisi olemassa joku näppärä purkukeino...

Sellainen tila. Ihana oma tila, ihana olotila.

Puu piiloon

Mää en tykkää puusta sisällä. Metsässä ne on jees sellaisenaan, mutta sisälle puu saa tulla vain piilossa meille.

Ensimmäinen remonttipäätös uudessa kodissa olikin siis helppo: portaat maalataan.

Kyllä siinä silmä lepää, oi tätä onnea.

Ensimmäistä päätöstä seurasi toinen ja kaikista suurin päätös: parketti maalataan. Aikamme mietittiin uusien lattien asentamista, mutta pihiys/laiskuus/uhkarohkeus vei voiton ja päätettiin maalata olemassaoleva parketti. Lattia oli hyväkuntoinen koivuparketti, josta loihdittiin yllättävänkin helposti ehkä upein lattia ikinä, jos multa kysytään.

Kun nämä isot projektit valmistui, oli maalikärpänen purrut todellisesti ja suti heilui urakalla.

Uuden värin sai pinnatuolit, jotka jo edelliseen kotiin maalattiin valkoisiksi. Nyt tuoleja tuli kahdessa värissä, tummaa ja vaaleaa.

Suureksi ja mahtavaksi kasvanut lapsikin tarvitsi tuolin uuteen keittiöön, sillä syöttötuoli alkoi käydä ahtaaksi ja hankalaksi. Uusi tuoli meinasi kehittyä ongelmaksi, kunnes täysin odottamatta isäni työkaverilta löytyi käyttökelpoinen Stokken trip trap. Käyttökelpoinen, ei käyttövalmis, sillä tämäkin pirulainen oli puun värinen. Ei muuta kuin sutimaan siis.

Ei kahta ilman kolmatta, joten oli pakko maalata vielä yksi turkoosi asia. Seuraavana vuorossa oli Ikean leipälaatikko, joka onnistui niin hyvin, olen kaikista pikkuprojekteista kaikkein tyytyväisin tähän.

Turkoosiähkyn jälkeen oli pakko vaihtaa väriä. Pihlan huone toi tähän hyvän mahdollisuuden, sinne kun haluan monia värejä. Kuten esimerkiksi valkoista ;)

Ikean nukensänky sai valkoisen maalin ja uudet petivaatteet.

Ihan oikeaakin väriä Pihlan huoneeseen tuo 1-vuotissynttärinä saatu keinutuoli.

Ja pahnan pohjimmaisena kova kilpailija kivoimmasta ja hienoimmasta projektista; vaaleanpunainen jakkara!

Tämä oli vanhassa kodissa maalamattomana ja pinta alkoi olla ruma. Ja olipa tuo täysin puutakin vaan :)

Siispä pintaan maali, posliinikukka nimeltään. Tämä majailee avokeittiössämme, tuomassa vähän kontrastia ja vaihtelua turkooseille.

Varsinainen tee-se-itse-kesä tämä onkin ollut näiden ja monen muun projektin parissa. On hetkeksi munkin maalausinto tyynnytetty. Voi vaan keskittyä ihailemaan lopputulosta ja lasta, joka hoitaa kehumisen muille. Vieraiden saapuessa Pihla nimittäin hyvin näppärästi esittelee näitä projekteja "Kato miten hieno, äiti maalasi!".

Punainen italialainen

Ei, mieheni ei vielä ole keski-iän kriisissä eikä ole hankkinut Ferraria.

Kesähelteillä vanha jääkaappi sanoi sopimuksensa irti ja jouduimme retkimallin käyttäjiksi. Uuden hankinta oli tietenkin välttämätöntä, mutta näin jääkaapinostoneitsyinä yllätyimme suuresti moisten laitteiden hinnoista. Koska tulevaisuudessa häämöttää täysi keittiöremontti tuntui hurjalta maksaa väliaikaisesta jääkaapista hullu hinta, kun uuteen keittiöön oltiin päätetty hankkia tämä ihanuus.

Siispä meille muutti Smeg.

Enpä olisi aiemmin ajatellut ihailevani kodinkonetta. Ihana punainen pullukka, pienen italialaisen mittainen.

Tarjoushaukan kanssa kun on naimisissa, ei tätäkään haettu ensimmäisestä kaupasta. Eikä edes kaupasta ollenkaan. Kuten jo Fatboyn hankinnassa huomattiin, tarjoaa Saksa paljon edullisempia hintoja. Löytyi eMarkt24 , josta sai paitsi hyvän hinnan myös kotiinkuljetuksen. (Joskin vain alaovelle konttilavalla, mistä ei käy kauppaa vaan äärimmäisen tylyä kuljettajaa syyttäminen. Palveluammattissa muka, pyhpyh.)

Jääkaapin päälle sain viimein paraatipaikalle ihanan lasikupuastian, jonka sain jo 3 vuotta sitten valmistujaislahjaksi. Kaverina siellä on pienempi punainen paholainen, Tangent Unon radio.

Varsin mukava vekotin ja keittiön sulostuttaja. Nyt tarttis vaan saada se keittiö yhtä suloiseksi.

Tuoliprojekti

Alkusyksystä meille tuli hirveä into saada uudet tuolit keittiöön. Pihlalle hankittiin tuolloin syöttötuoli (josta myöhemmin lisää) ja vanhat tuolit eivät sopineet yhtään syöttikseen :) Ja koska mitään ei voi tehdä helposti, lyötiin heti lukkoon millaiset tuolit halutaan ja vasta sitten alettiin tutustua tarjontaan...
Koska syöttötuolin selkänojassa on pinnat, haluttiin että tuolit olisi samaa henkeä. Pohjimmaisena innostajana toimi Tapiovaaran Fanett-tuolit, perinteinen, tyylikäs pinnatuoli.

Eli pinnatuolien metsästys alkoi.

Ja aikamoinen homma siinä olikin. Uudistuotantona melkein jokainen kauppa tarjoaa jonkinlaista pinnatuolia, mutta ei juuri sitä oikeanlaista. Ja yllättävän kalliiksi osoittautui kaikki tuolit. Piheinä ja pirun tarkkoina ei siis uusia ostettu vaan päätettiin kaivaa vaikka kiven alta vanhat tuolit. Hommaan valjastettiin Mikon isäkin, joka työssään tv-projektien järjestelijänä koluaa kaikenlaisia kauppoja ja myyntipaikkoja.

Sitten, tittididii, yhtenä sunnuntaina monen sattumuksen jälkeen tuolit löytyi kirpputorilta! Juuri sellaiset kun haluttiin. Jee. Tai no, 3/4 jee, koska tuoleja on vain kolme. Neljännen metsästys siis jatkuu, mutta ilman sitä pärjätään kyllä jonkin aikaa, korvike tuoli löytyy onneksi.
Nyt jälkikäteen harmittaa hirveästi, etten tarttunut tilaisuuteen joka tarjottiin, sillä yksi nainen tuli kyselemään mitä maksettiin tuoleista, kun niitä kirpparin pihassa autoon pakattiin. Nainen kertoi kuinka hänellä lojuu työpaikalla turhan panttina seitsemän(!) samankaltaista tuolia. Olin niin onnellinen löydöstäni, etten älynnyt enempää kysellä... Täytynee käydä siellä kirpparilla kurkkimassa olisiko se tuonut ne myyntiin :)

Vaikka tuo musta-ruskea väritys on Fanett-tuoleissakin se alkuperäinen ja perinteisin, ei nämä meidän tuolit jää tällaisiksi. Hionta- ja maalausprojekti on jo päällä ja tuoleista tulee valkoiset. Nyt vaan tuskastellaan aikatauluongelmien kanssa, koska kotona meillä ei ole tuoleja mahdollista tuunata. Tuolit on siis mun äidin luona, joten ihan yhtäkkiä niitä ei vaan lähde tekemään. Onneksi nyt viikonloppuna päästään puuhasteleen niiden pariin, jos vaikka jo jouluna istuttais uusilla tuoleilla :)

Helpommalla olis päässyt jos olis ostanut uutena.. :D