Koska syöttötuolin selkänojassa on pinnat, haluttiin että tuolit olisi samaa henkeä. Pohjimmaisena innostajana toimi Tapiovaaran Fanett-tuolit, perinteinen, tyylikäs pinnatuoli.
Eli pinnatuolien metsästys alkoi.
Ja aikamoinen homma siinä olikin. Uudistuotantona melkein jokainen kauppa tarjoaa jonkinlaista pinnatuolia, mutta ei juuri sitä oikeanlaista. Ja yllättävän kalliiksi osoittautui kaikki tuolit. Piheinä ja pirun tarkkoina ei siis uusia ostettu vaan päätettiin kaivaa vaikka kiven alta vanhat tuolit. Hommaan valjastettiin Mikon isäkin, joka työssään tv-projektien järjestelijänä koluaa kaikenlaisia kauppoja ja myyntipaikkoja.
Sitten, tittididii, yhtenä sunnuntaina monen sattumuksen jälkeen tuolit löytyi kirpputorilta! Juuri sellaiset kun haluttiin. Jee. Tai no, 3/4 jee, koska tuoleja on vain kolme. Neljännen metsästys siis jatkuu, mutta ilman sitä pärjätään kyllä jonkin aikaa, korvike tuoli löytyy onneksi.
Nyt jälkikäteen harmittaa hirveästi, etten tarttunut tilaisuuteen joka tarjottiin, sillä yksi nainen tuli kyselemään mitä maksettiin tuoleista, kun niitä kirpparin pihassa autoon pakattiin. Nainen kertoi kuinka hänellä lojuu työpaikalla turhan panttina seitsemän(!) samankaltaista tuolia. Olin niin onnellinen löydöstäni, etten älynnyt enempää kysellä... Täytynee käydä siellä kirpparilla kurkkimassa olisiko se tuonut ne myyntiin :)
Vaikka tuo musta-ruskea väritys on Fanett-tuoleissakin se alkuperäinen ja perinteisin, ei nämä meidän tuolit jää tällaisiksi. Hionta- ja maalausprojekti on jo päällä ja tuoleista tulee valkoiset. Nyt vaan tuskastellaan aikatauluongelmien kanssa, koska kotona meillä ei ole tuoleja mahdollista tuunata. Tuolit on siis mun äidin luona, joten ihan yhtäkkiä niitä ei vaan lähde tekemään. Onneksi nyt viikonloppuna päästään puuhasteleen niiden pariin, jos vaikka jo jouluna istuttais uusilla tuoleilla :)
Helpommalla olis päässyt jos olis ostanut uutena.. :D
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista