Odotettu odottamaton tapahtuma

Vielä viikko sitten kannoin ylpeänä vatsaani, jossa pieni potki ja mylläsi innokkaasti.

Sitten alkoi tapahtumien sarja, joka eteni päiväunien yllätysloppumisesta yön pikkutunneille ja jossa yllättävän merkittävässä roolissa oli vesi, niin meidän lämminvesivaraaja kuin sairaalan allas.

Ja lopputuloksena jotain, minkä odotin ja tiesin tulevan, mutta en vielä osannut kuvitellakaan sen olevan näin lähellä. 25.7. ei enää ole vain päivä muiden joukossa.

Olotila

Alakerta on kotimme sydän. Meidän oma olotila, avokeittiö ja olohuone.

Tila, joka mahdollistaa mahtavan olotilan. Siellä on hyvä olla, kun viimein on ympärillä sellaista, mitä on aina haaveillut. Vaaleaa, hillittyä, samalla uskaliasta, vähän väriä ja mahdollisimman vähän tavaraa.

Alkuperäiset suunnitelmat värimaailmasta ja sisustuksesta ylipäätään toteutuivat hyvin pitkälti.

Lattia on se paljon puhuttu valkoinen, joka päivä päivältä näyttää paremmalta, kun maali on kunnolla valunut parketin lankkujen väleihin. Näyttää niinkuin meillä olisi ihka oikea lankkulattia!

Seinillä on pääasiassa vaaleaa harmaata, mutta suurin ja ainoa yhtenäinen seinä on tumman harmaa. Siihen maalasin tehokeinoksi kirkkaalla kalustelakalla paksuja vaakaraitoja, joka on erityisen kiva, kun aurinko osuu ikkunoista siihen. Jotain piristettä tasaisiin seiniin siis. Epäilin tätä toteutusvaiheessa, mutta  nyt ei voi kun ihailla lopputulosta, vaiva kannatti tässäkin.

Seiniä tärkeämpää on kuitenkin pienet yksityiskohdat. Osan laitoin heti muuton jälkeen, tuomaan kodikkuutta ja omaa ilmettä. Toiset on hiljalleen löytäneet paikkansa ja aina on uusiakin juttuja mielessä. Pääsipä seinille Star Warsiakin, kun löytyi noin hieno ja erinomaisesti värimaailman sopiva juliste. Jotain molemmille meille.

Erilaisin ja ihmeellisin yksityiskohta lienee "kahvipöytämme". Moinen kapistus aiheutti harmaita hiuksia alkuun, meillä kun ei koskaan sohva-/kahvipöytää ole ollut. Erilaisia vaihtoehtoja pyöriteltiin, kunnes siskoni mökkivaraston siivous tuotti tulosta. Nyt meillä nököttää sohvan edustalla vanha puinen työkalupakki, jonka uumeniin saa kätevästi tavaraa piiloon. Ja onhan se juomalasi kiva siihen laskea.

Sohvan takana on se kuuluisa kodin sydän, keittiö. Joudun ehkä jopa allekirjoittamaan tuon kliseisen lausahduksen nyt, kun tässä kodissa keittiö on melkoisen keskeisessä asemassa. Mikä on kyllä äärimmäisen hyvä asia. Hyvin paljonhan siellä tulee aikaa vietettyä ja on kiva, että ei tarvitse yksin touhuta, vaan muut voi touhuta olkkarissa omiaan ja ollaan silti yhdessä tilassa.

Keittiössä hallitsevimmissa osissa on jo aiemmin esitellyt tuolit sekä ihana massiivipuinen mustaksi käsitelty työtaso. Eipä siinä paljon muuta tarvita. Keittiön kaapit ovat alkuperäiset, vaihdoimme vetimet graafisemmiksi ja johan muuttui koko keittiön ilme. Tiskiallas vaihdettiin niin ikään, viimein sain haaveilemani posliinisen altaan. Pientä romantiikkaa modernin keskelle.

Yksityiskohtia riittää keittiössäkin, taitavat olla se "mun juttu". Vähän väripilkkuja, kauniita kodinkoneita ja epätoivoisia yrityksiä saada ruma kelmupaketti piiloon. Oudot pikkuhyllyt tuottavat suurta päänvaivaa, niitä kun on kahdessa kohdassa; hellan vieressä ja liesituulettimen korkeudella. Äärimmäisen epäkäytännöllisiä ja rumia. Alemmalle keksin kuitenkin käyttöä, kun keittiöpyyhkeet sopivat sinne kuin valettu. Ylempi odottaakin vielä lopullista tuomiota. Kunpa olisi olemassa joku näppärä purkukeino...

Sellainen tila. Ihana oma tila, ihana olotila.

Nyt sitä mennään

Nämä toistaiseksi tyhjät 40+ laatikkoa summaavat meidän tämänhetkisen elämän.
Vain vasara ja naulat puuttuu kuvasta.




Se on menoa nyt. Unelma odottaa.

Kunhan joku täyttäisi nuo laatikot.

Oi olohuone

Oi olohuone, joka viimein olet sellainen, josta olen haaveillut.

Valkoiseksi maalattu parketti.

Kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä

Seiniin tulee kahta valkoista, suurimmalta osin vaaleampaa, mutta yksi seinä tummemmalla. Ja siihen pieni jippo.

Valkoiset kalusteet. Ja väripilkuksi turkoosi.

Kuvat täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä

Myös ihan vähän haaleaa persikkaa/vaaleanpunaista. Kaikkea kivaa ja kaunista tietty.

Kuvat Ikea, Iittala, Pentik, Prettypegs

Sohvamme, harmaa Ikean Karlstad olisi niin kiva tuunata Prettypegsin uusilla jaloilla. Samalla tulisi lisää väriä olohuoneeseen, muttei kuitenkaan liian päällekäyvästi. 

Seinille en ehkä tahdo mitään. Korkeintaan yhdelle pienelle seinän pätkälle joku juliste tai taulu. Kuvissa panostetaan sitten toisaalla...

Sekaisin väreistä

Remontti uudessa kodissa etenee mukavaa tahtia ja viimein ollaan siinä vaiheessa, että saadaan alkaa laittaa uutta pintaan.
Vaikka yksi mehukas osa remontointia onkin se kun vanha tapetti irtoaa isoina paloina(!!) on se silti niin turhauttavaa, kun mikään työvaihe ei aluksi ole edistystä, vaan päinvastoin "hyvien" pintojen tuhoamista.

Mutta nyt on tuhot tehty ja voidaan kulkea kohti uutta.
Tai melkein uutta. Sillä harmaasta en luovu. Vanhakin koti oli harmaalla väritetty ja sama linja jatkuu uudessakin. Mutta sentään jotain muutakin väriä tulee joukkoon, eikä vaan mustaa ja valkoista.

Semmoisia. Nyt kun ne kokoaa tähän yhteen niin aika yksitoikkoiseltahan tuo näyttää, mutta voihan sitä kutsua johdonmukaisuudeksi ja eheäksi kokonaisuudeksi :)

Näitä värejä löytyy siis keittiöstä, olohuoneesta, työhuoneesta ja meidän makuuhuoneesta, toiset seinillä, toiset aksenttiväreinä huonekaluissa tms.

Mutta Pihlan huoneessa päästetäänkin sitten oikein kunnolla värit valloilleen.

Jotain tämän suuntaista.

Valkoisten seinien, katon ja lattioiden sisälle tulee värien kirjo, ihania kirkkaita purkkapallovärejä. Tätä sisustusta odotan ehkä eniten, viimeinkin pääsen toteuttamaan kauan muhineita ajatuksia lastenhuoneen sisustuksesta!!

Toinen haavemaa ja unelmien sisustuskohde onkin sitten ihan minun oma. Nimittäin askarteluhuone. Ja siellä aion toteuttaa sellaisia sisustusunelmia, joita en muuhun kotiin halua. Kaikki alkaa tapetista, jonka tunnelmassa koko huone rakentuu toivottavasti ihanaksi unelmahuoneeksi.

Pip Studion Shabby Chic-tapetti

Tästä se lähtee.

Seuraavaksi ajatustyö siirtyy luvallisesti sisustuspuolelle. Fyysisesti siirryn maalaamiseen, sillä sitä pinta-alaa kyllä löytyy aikalailla seinistä ja lattioista...

Kohti suurempaa

Kun vuosi vaihtui, en tehnyt yhtään uuden vuoden lupausta.
Sen sijaan tein muutaman uuden vuoden toiveen. Toiveita, joiden toteutumisen eteen olin ja olen valmis tekemään töitä.

Nyt ensimmäinen niistä on toteutunut.

Meillä on uusi koti!

Tuskailut pienen kaksion tilaongelmista ja huonekalujen järjestyksestä jäävät unholaan, kun saamme liki 100 neliötä temmellystilaa. 4 makuuhuonetta, olohuone ja keittiö. Ja kaksi(!!) vessaa sekä kylpyhuone. Ja terassi. Ja parveke. Ja pieni oma piha!

Samalla taakse jää cityelämä, kun siirrymme 10 kilometriä kaupungista pois päin. Ja vieläpä toisen kunnan puolelle, o-ou. Tästä voisin kehittää kriisin. Kerrostalon asfalttipiha vaihtuu oman paritalon puolikkaan nurmikkopihaan isommassa rivi-ja paritaloyhtiössä, jonka keskellä on Pihlan unelma: oma leikkipuisto.

Meistä tulee lähiöperhe. Musta tulee lähiömutsi. Onhan mulla jo ulkoilupukukin.

En voisi kyllä tyytyväisempi olla. On jo aikakin ottaa se rohkea askel sinne, mihin olemme aina halunneet. Lähiölapsuuden viettäneenä toivon samanlaista lapsilleni; rauhalliset pihatiet, kavereita lähellä ja koulu kävelymatkan päässä, ilman vilkkaasti liikennöityjä teitä ja liikennevaloja. Ja metsä ihan kulman takana!

Siellä meidän on varmasti hyvä olla.
Kunhan saadaan kodista asumiskelpoinen ja kaunis. Kunnossahan tuo jo olisi noin teknisesti, mutta mikä ei silmää miellytä, joutuu tylysti tuhouslistalle.

Tästä projektista tulette kuulemaan.

Taakse jäi

Viime viikonloppuna oli aika hyvästellä koti.

Koti, jossa meidän oli hyvä olla. Ihana asunto, mahtava sijainti.
Koti, johon muutettaessa ovessa vielä luki kaksi nimeä.
Koti, johon tuotiin ensin pieni koiranpentu.

Sitten pieni vauva.

Paljon tapahtui niiden seinien sisällä ja siellä asumisen aikana. Voisi jopa sentimentaalisesti todeta, että siellä kasvettiin aikuisiksi. Bilettävistä opiskelijoista työssäkäyviksi vanhemmiksi.

En ikinä unohda kotia, jossa pieni koki kaiken ensimmäistä kertaa. Ja kasvoihan se lapsikin.

Meidän oma koti.

Väliaikaista kaikki on vaan

Kymmenet pahvilaatikot odottaa täyttäjäänsä.
On aika ottaa askel eteenpäin ja siirtyä yhtä pykälää lähemmäksi pitkäaikaista unelmaa.

Kaikki on hetken väliaikaista.
Mutta täytyy siitäkin väliaikaisuudesta ottaa ilo irti. Onhan meillä sitten sentään 3,5 neliötä enemmän tilaa.
Joskin siihen ilo jää, sillä ulkonäöllään tämä asunto ei häikäise.
Vai mitä mieltä olette keittiöstä? :)

Siispä piristykseksi suunnittelin huoneiden järjestyksen ja kalustuksen, siitä saa kummasti virtaa ja innostusta uuteen siirtymisessä.
Joskin vanhoilla tavaroilla mennään, ei viitsi/jaksa/huvita hankkia mitään uutta tähän hätään.

Makuuhuoneesta tulee tällainen:

Ja olohuone muotoutunee tällaiseksi:

Kai tästäkin väliaikaisuudesta osaa nauttia. Sillä loppu sille saattaa olla lähempänä kun uskonkaan...

Tervetuloa...

... meille!

Jo kauan mulla on ollut tarkoituksena raottaa kotimme ovea ja näyttää miten meillä asutaan.
Parempi myöhään, kun ei milloinkaan, joten käykää peremmälle, tässä on meidän koti!

Omakätinen pohjapiirros, joka ei ehkä ihan ole mittakaavassa :D

Kotimme on 56,5 neliötä, 2h+k+wc+p, Tampereen keskustan tuntumassa.

1h on olohuone.

Toinen h on makuuhuone.

Makuuhuoneessa on myös pieni lisäkoppi, täysin minun tarpeisiin luotu askartelunurkkaus. (klik!)

K on kodin sydän (?).

 Ja WC:kin on.

Bonuksena ilman omaa lyhennettään eteinen. Tämä on oikeasti se kodin sydän, sillä läpi eteisen kulkee kaikki.

Ja arvaappa mitä?!

Meillä voi nyt olla pian teillä! Sillä tämä oma koti kullan kallis ei toivottavasti ole liian kallis ja pian jonkun muun. Tai ehkä Sinun?! :D (Jos oikeasti kiinnostaa tai tiedät jonkun jota kiinnostaa, niin vinkkaa, laitan tarkempaa tietoa ;) )

Vielä vuosi sitten "tuskailin" tyhjän tilan kanssa, nyt ei meinaa neliöt riittää. Siispä haussa on jotain suurempaa ja mahtavampaa.

Haikeudella hyvästelen tämän kodin. Meidän ensimmäinen ikioma koti, Pihlan ensimmäinen koti. Koti <3

Toivottavasti löydetään hyvä korvaaja.

21 syytä miksi mua jännittää

Ehkä olettekin jo törmänneet Lilyssä Aava Villimeren kolumnin 21 syytä jäädä kotiäidiksi.
Yhtä hyvin sen nimi voisi olla 21 syytettä työssäkäyville äideille. 21 syytä ahdistua. 21 syytä ehkä vihastuakin.

Ja miten se osuikaan juuri oikeaan kohtaan meillä tässä hetkessä?
Muina hetkinä voisin asian ohittaa olankohautuksella (sillä sen Villimeri ansaitsee ylenpalttisella provosoinnilla ja mielipiteillä jotka on niin ääripäästä ja ehdottomia), mutta nyt sen sanat kolahtaa yllättävän kovaa.

Okei, en ole enää kotiäiti, olenhan ollut jo koko syksyn töissä, mutta Pihla on silti saanut olla kotihoidossa.
Nyt siihen tulee muutos.

Ja mulla on ainakin 21 syytä jännittää.

1. Pihla aloittaa päiväkodin.
2. Pihla menee ihan vieraaseen paikkaan eikä ole enää vain kotiympyröissä.
3. Pelkääköhän Pihla jäädä päivähoitoon? Tuleeko sille itku?
4. En tiedä tarkkaan kenen kanssa lapseni päivänsä viettää. Okei, hoitajat on samat, mutta niitä on monta. Kuka vie lapsen potalle? Kuka antaa ruoan? Kuka lukee kirjan?
5. Viekö joku lapsen potalle? Lukeeko sille joku kirjan?
6. Mahtaakohan sille edes ruoka maistua siellä. Ja mitä tädit tuumaa, kun tyttö syö vielä pääasiassa sormin? Myös jogurtin...
7. Nukkuuko Pihla päiväunia siellä. Asettuuko se helposti, kotona kun on tapana kimakastikin huudella alkuun.
8. Tippuukohan se siitä sängystä, sillä pinnasänkyä ei "näin isolle" enää ole.
9. Jos se tippuu ja johonkin sattuu, kuka lohduttaa?
10. Saakohan Pihla riittävästi huomiota päivän aikana?
11. Pitääkö joku Pihlaa sylissä? Viime aikoina "sylimään" on ollut suosikkisanoja ja sylihoitoa on annettu runsain mitoin.
12. En enää saa niin halutessani täysin tarkkaa tietoa Pihlan päivän kulusta.
13. Meidän täytyy oppia luottamaan vielä toistaiseksi vieraisiin aikuisiin ja ottaa heidät osaksi meidän lapsen kasvatusrinkiä.
14. Kasvattaakohan ne meidän lasta hyvin? Opitaanko siellä hyviä asioita, esim. siisteys tai
15. Pystyykö hoitajat huomioimaan riittävästi Pihla yksilöllisyyden? Oppiiko ne tuntemaan Pihlan ja sen omat tavat?
16. Mahtaakohan hoitajat ymmärtää Pihlan puhetta... Että mikä on panni,
17. Alkaako tästä kamala sairastelukierre. Meillä on oltu niin terveitä, että en tahtoisi yhtään räkätautia enempää. Enkä ainakaan korvatulehduksia.
18. Saako Pihla sieltä kavereita? Tuleeko tyttö toimeen muiden lasten kanssa niin pitkäjänteisesti, kokonaisen päivän?
19. Vaadinko liikaa lapseltani, kun laitan hänet "näin pienenä" uuden asian eteen, ihan yksin.
20. Onko tämä oikea valinta?
21. Ja ennenkaikkea: Onkohan Pihlalla siellä kivaa?

Nämä kaikki ajatukset risteilevät mun päässäni.
Eikä Villimeri auta mun ahdistusta.
Toisaalta tiedän, että jotkut jännityksen aiheet ovat ihan turhia ja jopa typeriä.

Onneksi on olemassa asioita ja faktoja, jotka helpottavat tuskaa.

Päiväkotivierailut ensimmäisinä ja tärkeimpinä. Kolmeen kertaan ollaan vierailtu päiväkodissa ja joka kerta Pihla on ollut yksinkin siellä, viimeisellä kerralla 3 tuntia ihan yksin. Ja kaikki on mennyt tosi hyvin. Toki uusi paikka on aiheuttanut hämmennystä ja pienet lähtöitkutkin vikalla kerralla tuli, mutta ikkunasta vakoiltuna nekin loppui lyhyeen. (Pihlalla, ei äidillä.)
Hoitajatkin vaikuttaa oikein ihanilta ja ympäristö erittäin miellyttävältä. Ryhmässä on ihania pieniä juttuja, jotka tuovat hyvän mielen. Kuten esimerkiksi "oman kasvun kansio", mappi, johon kerätään Pihlan piirrustuksia ja muita taiteluja sekä valokuvia ja kertomuksia päiväkodin touhuista. Ja yhdeltä seinältä löytyy kaikkien ryhmäläisten kotitalot ja niiden ikkunoissa kaikki perheenjäsenet.

Mutta ei kai näille tunteille mitään voi. Lienee jokaisen päivähoidon aloittavan äidin ja isän ajatuksia.
Onneksi mun ei tarvitse viedä Pihlaa huomenna päiväkotiin. Sen sijaan Mikko vie ja mä saan olla se kiva joka hakee pois :D

Ja onneksi tämä ei ole ma-pe kasista neljään juttu, kiitos kolmivuorotyön. Nytkin on luvassa nelipäiväinen viikko, niistäkin osa vain 6 tuntia.

Ehkä tämä vielä iloksi muuttuu...

Kuvitukseksi valitsin 3-viikkoisen Pihlan lukuisine ilmeineen. Sydämessä tuntuu just nyt siltä, kuin olisin laittamassa tuon pienokaisen hoitoon vaikka todellisuudessa sinne tepastelee varsin reipas liki 2-vuotias taaperotyttönen.

Muutosten edessä

Meillä valmistaudutaan tulevaan.

On nimetty tumput, sukat, myssyt, paidat, housut ja kuravaatteet.

Maanantaina vaatteet ja niiden kantaja suuntaa osaksi isompaa lapsijoukkoa.

Jännittää.

Yhä ylös yrittää...

... katolle ei toivottavasti kuitenkaan kiipeä.

Muutoksen tuulet puhaltaa meillä. Viime viikon lopulla Pihla päätti nousta pystyyn. Sen enempää reenaamatta neiti alkoi seistä, sohvan reunalla ensin ja nyt jo milloin missäkin. Hullu irrottaa jo toisen kädenkin. Niinkö se sit todella on, että kun kauan odottaa tätä taitoa niin sitten etenee nopeasti?!
Pieniä sivuaskeleitakin Pihla jo ottaa, meinaakohan lähteä liikkeelle? Ristiriitaiset fiilikset, toisaalta tätä on odotettu, toisaalta olisi ehkä helpompaa, jos se vielä pysyisi maan tasalla ;)

Tämä muutos tapahtuu paitsi lapsessa, myös kodissa. Yhtäkkiä turvassa olevien tavaroiden määrä väheni, kun tyttö kevyesti jo kurkottaa liki metrin korkeuteen. Koulutusjakso tiedossa, sillä en ole valmis kaikkea nostamaan katon rajaan. Kai lapsikin jotain oppii? :)

Polttava kysymys on kuitenkin kengät. Pitäisikö sellaiset kohta ostaa? Ja mitkä on hyvät? Olin vähän haaveillut, että tyttö ei lähtisi liikkeelle ennen kun lumet sulaa, niin ei tarttis ostaa enää talvikenkiä :)
Millaisia kenkiä teidän tuoreilla liikkujoilla on? Lasten kenkien valikoima on yksi viidakko, toinen toistaan ihmeellisemmillä ominaisuuksilla varustettuja "ensikenkiä" ja ties mitä.

Tällaiset klassikot olisi kyllä hauskat :)

Toisaalta tällaiset on jo kaapissa odottamassa, joskin ne on ehkä aavistuksen vielä  isot...

Sisäkengät alkaa olla ajankohtasia kans, muskariin ja muuallekin.

Klassikoihin luotetaan näissä, kultaiset kerhotossut löytyy jo :)

Mutta nämäkin olisi kivat :) Nyt kannattaisikin tilata kun bongasin Magicpoks-blogista alennuskoodin...

Auttakaa naista mäessä :) Haussa lapselle mukavat kengät, jotka miellyttävät äitiä ulkonäöllään :D