Yksi

Yksi kuukausi elämää meidän pienellä takana. Tässä kohtaa ei voi muuta kun todeta jokaisen lapsiperheen klassikkolause: miten aika menee niin nopeasti.

Ihan vasta mun syliin annettiin ruttuinen ja kovin kimakasti kiljuva vauva. Ihan vasta me tutustuttiin. Sisarukset näkivät ensimmäisen kerran. Pieni sai ensimmäistä kertaa omat vaatteet päälle ja matkusti kotiin. Poikanen tapasi kaikki tärkeät ensimmäistä kertaa. Kylpi ensimmäisen kerran. Löysi suosikkiasentonsa vatsan päältä. Tuhisi niin pienenä, silmät hädin tuskin aukesivat.

Ihan vasta.

Paljon on mahtunut yhteen kuukauteen. Vastasyntynyt on muuttunut vauvaksi, toinen isosiskoksi ja me yhä enemmän perheeksi. Jos ensimmäinen lapsi mullistaa pariskunnan elämän, tuo toinen mun mielestä siihen enemmän selkeyttä (kaiken sen kaaoksen mukana). Kun lapsia on kaksi, riittää hommaa tasaisesti molemmille meille ja vastuu jakautuu enemmän. Eikä tarvitse harmitella kun toinen saa tehdä omia juttuja toisen touhutessa lapsen kanssa, kun nyt molemmilla on hommaa ;)

Tämän pienen myötä perhe-elämä tuntuu hyvältä, luonnolliselta ja ihanan tavalliselta. Muistaisinpa tämän tunteen aina.

Muistutan itseäni tänään ja kaikkina tulevina päivinä nuuhkimaan vauvan tuoksua, nauttimaan pienen pehmeästä ihosta ja tuhisevasta touhusta. Kohta sekin on jo iso...

Väliaikaista kaikki on vaan

Kymmenet pahvilaatikot odottaa täyttäjäänsä.
On aika ottaa askel eteenpäin ja siirtyä yhtä pykälää lähemmäksi pitkäaikaista unelmaa.

Kaikki on hetken väliaikaista.
Mutta täytyy siitäkin väliaikaisuudesta ottaa ilo irti. Onhan meillä sitten sentään 3,5 neliötä enemmän tilaa.
Joskin siihen ilo jää, sillä ulkonäöllään tämä asunto ei häikäise.
Vai mitä mieltä olette keittiöstä? :)

Siispä piristykseksi suunnittelin huoneiden järjestyksen ja kalustuksen, siitä saa kummasti virtaa ja innostusta uuteen siirtymisessä.
Joskin vanhoilla tavaroilla mennään, ei viitsi/jaksa/huvita hankkia mitään uutta tähän hätään.

Makuuhuoneesta tulee tällainen:

Ja olohuone muotoutunee tällaiseksi:

Kai tästäkin väliaikaisuudesta osaa nauttia. Sillä loppu sille saattaa olla lähempänä kun uskonkaan...