Yhtä hyvin sen nimi voisi olla 21 syytettä työssäkäyville äideille. 21 syytä ahdistua. 21 syytä ehkä vihastuakin.
Ja miten se osuikaan juuri oikeaan kohtaan meillä tässä hetkessä?
Muina hetkinä voisin asian ohittaa olankohautuksella (sillä sen Villimeri ansaitsee ylenpalttisella provosoinnilla ja mielipiteillä jotka on niin ääripäästä ja ehdottomia), mutta nyt sen sanat kolahtaa yllättävän kovaa.
Okei, en ole enää kotiäiti, olenhan ollut jo koko syksyn töissä, mutta Pihla on silti saanut olla kotihoidossa.
Nyt siihen tulee muutos.
Ja mulla on ainakin 21 syytä jännittää.
1. Pihla aloittaa päiväkodin.
2. Pihla menee ihan vieraaseen paikkaan eikä ole enää vain kotiympyröissä.
3. Pelkääköhän Pihla jäädä päivähoitoon? Tuleeko sille itku?
4. En tiedä tarkkaan kenen kanssa lapseni päivänsä viettää. Okei, hoitajat on samat, mutta niitä on monta. Kuka vie lapsen potalle? Kuka antaa ruoan? Kuka lukee kirjan?
5. Viekö joku lapsen potalle? Lukeeko sille joku kirjan?
6. Mahtaakohan sille edes ruoka maistua siellä. Ja mitä tädit tuumaa, kun tyttö syö vielä pääasiassa sormin? Myös jogurtin...
7. Nukkuuko Pihla päiväunia siellä. Asettuuko se helposti, kotona kun on tapana kimakastikin huudella alkuun.
8. Tippuukohan se siitä sängystä, sillä pinnasänkyä ei "näin isolle" enää ole.
9. Jos se tippuu ja johonkin sattuu, kuka lohduttaa?
10. Saakohan Pihla riittävästi huomiota päivän aikana?
11. Pitääkö joku Pihlaa sylissä? Viime aikoina "sylimään" on ollut suosikkisanoja ja sylihoitoa on annettu runsain mitoin.
12. En enää saa niin halutessani täysin tarkkaa tietoa Pihlan päivän kulusta.
13. Meidän täytyy oppia luottamaan vielä toistaiseksi vieraisiin aikuisiin ja ottaa heidät osaksi meidän lapsen kasvatusrinkiä.
14. Kasvattaakohan ne meidän lasta hyvin? Opitaanko siellä hyviä asioita, esim. siisteys tai
15. Pystyykö hoitajat huomioimaan riittävästi Pihla yksilöllisyyden? Oppiiko ne tuntemaan Pihlan ja sen omat tavat?
16. Mahtaakohan hoitajat ymmärtää Pihlan puhetta... Että mikä on panni,
17. Alkaako tästä kamala sairastelukierre. Meillä on oltu niin terveitä, että en tahtoisi yhtään räkätautia enempää. Enkä ainakaan korvatulehduksia.
18. Saako Pihla sieltä kavereita? Tuleeko tyttö toimeen muiden lasten kanssa niin pitkäjänteisesti, kokonaisen päivän?
19. Vaadinko liikaa lapseltani, kun laitan hänet "näin pienenä" uuden asian eteen, ihan yksin.
20. Onko tämä oikea valinta?
21. Ja ennenkaikkea: Onkohan Pihlalla siellä kivaa?
Nämä kaikki ajatukset risteilevät mun päässäni.
Eikä Villimeri auta mun ahdistusta.
Toisaalta tiedän, että jotkut jännityksen aiheet ovat ihan turhia ja jopa typeriä.
Onneksi on olemassa asioita ja faktoja, jotka helpottavat tuskaa.
Päiväkotivierailut ensimmäisinä ja tärkeimpinä. Kolmeen kertaan ollaan vierailtu päiväkodissa ja joka kerta Pihla on ollut yksinkin siellä, viimeisellä kerralla 3 tuntia ihan yksin. Ja kaikki on mennyt tosi hyvin. Toki uusi paikka on aiheuttanut hämmennystä ja pienet lähtöitkutkin vikalla kerralla tuli, mutta ikkunasta vakoiltuna nekin loppui lyhyeen. (Pihlalla, ei äidillä.)
Hoitajatkin vaikuttaa oikein ihanilta ja ympäristö erittäin miellyttävältä. Ryhmässä on ihania pieniä juttuja, jotka tuovat hyvän mielen. Kuten esimerkiksi "oman kasvun kansio", mappi, johon kerätään Pihlan piirrustuksia ja muita taiteluja sekä valokuvia ja kertomuksia päiväkodin touhuista. Ja yhdeltä seinältä löytyy kaikkien ryhmäläisten kotitalot ja niiden ikkunoissa kaikki perheenjäsenet.
Mutta ei kai näille tunteille mitään voi. Lienee jokaisen päivähoidon aloittavan äidin ja isän ajatuksia.
Onneksi mun ei tarvitse viedä Pihlaa huomenna päiväkotiin. Sen sijaan Mikko vie ja mä saan olla se kiva joka hakee pois :D
Ja onneksi tämä ei ole ma-pe kasista neljään juttu, kiitos kolmivuorotyön. Nytkin on luvassa nelipäiväinen viikko, niistäkin osa vain 6 tuntia.
Ehkä tämä vielä iloksi muuttuu...
Kuvitukseksi valitsin 3-viikkoisen Pihlan lukuisine ilmeineen. Sydämessä tuntuu just nyt siltä, kuin olisin laittamassa tuon pienokaisen hoitoon vaikka todellisuudessa sinne tepastelee varsin reipas liki 2-vuotias taaperotyttönen.
Itse luin tuon Villimeren vaahtoamisen aikanaan yliopistolla lounastaessani, kakkosvauvan möyriessä mahassa ja ykkösvauvan ollessa luultavasti hoitotädin luona lounastamassa samalla hetkellä. Itkuhan siinä meinasi tulla, vaikka järjellä ymmärsi, että ihan turhaan.
VastaaPoistaMeillä poika aloitti "vieraan" ihmisen hoidossa vuoden ja kolmen kuukauden iässä. Nyt, puoli vuotta myöhemmin, samainen poika on edelleen oma, nauravainen ja meneväinen itsensä. Hoidossa vietetty puoli vuotta näkyy oikeastaan vain omatoimisuuden lisääntymisenä ihan joka saralla. :D Päiväkodeissa(kin) nuo pienten kanssa olevat tädit ja sedät ovat mun ymmärtääkseni vallan mukavia ja halivaisia otuksia. Pihla pärjää ihan varmasti!
Tsemppiä äidille! Kyllä se siitä! :)
Tiedätkö, mä en edes pystynyt lukemaan sitä tekstiä. Palasia sieltä täältä ja päätin jo sen perusteella, että siinä ei ole mitään minua kiinnostavaa. Kiukuttaisi vaan.
VastaaPoistaAinohan on ollut jo puolisen vuotta päivähoidossa, ja kaikki on mennyt tosi hyvin. Alkuun sopeutuminen oli tosi vaikeaa, mutta odotinkin sen olevan. Aino on hurjan temperamenttinen, ja osasin odottaa monia kiukkuja. Harmi, että päiväkodissa yksi hoitaja oli tulkinnut asian ihan väärin ja alkoi ehdotella perhepäivähoitoa. Se on minulle sellainen hoitomuoto, jota en missään tapauksessa harkitsisi, sillä en vaan luota vieraisiin ihmisiin niin paljon. Olen itse ollut vähän aikaa tosi huonossa pph-paikassa, joten en vaan voi laittaa Ainoa sellaiseen. Murehtisin ja kyttäisin ihan liikaa. No, selvittelin tilannetta silloin päiväkodin johtajan kanssa, ja onneksi väärinkäsitys oli lähinnä yhdessä kohdassa, eli muut olivat selkeästi tajunneet, että meidän Aino on vaan aikamoinen tapaus ja osaa kyllä kiukuta jos siltä tuntuu. Kyllä se siitä aina laantuu, mutta kiukkuamalla ei kotona saa periksi mitään, eikä se minusta ole syy hoitopaikan vaihtoonkaan. No, onneksi sen keskustelun jälkeen kaikki alkoi sujua tosi kivasti, eikä Aino aina malttaisi lähteä kotiinkaan. Kun ilmestyn ovelle niin iloisesti moikkaillaan mutta leikki vaan jatkuisi. :)
Ymmärrän tosi hyvin huolesi, minuakin surettaa yhä aina välillä. Mutta onneksi meilläkin on tosi kiva päiväkoti ja kivat hoitajat, Aino selkeästi viihtyy siellä ja jää sinne ihan mielellään. Päivähoidossa on ollut monia tosi hyviäkin puolia, nimittäin siellä Aino saa tavata päivittäin muitakin ihmisiä. Hän viihtyy aina tosi hyvin isossa porukassa, mutta harmi, ettei meillä ole kovin paljon sukua ja ystäviä täällä. Nyt hän kuitenkin näkee muitakin lapsia ja aikuisia ja selvästi tykkää jäädä hoitoon. Puhuminen on muuten myös parantunut huimasti ja Aino on oppinut vaikka mitä muutakin uutta.
Tulipa tästä romaani, sori. :) Mutta kaikkea hyvää teille päivähoidon aloitukseen, kyllä se lähtee sujumaan ihan hyvin joko heti tai sitten vähän myöhemmin. :) Kannattaa ekoina päivinä keskittyä vaikka noihin hyviin puoliin ajatuksissaan jos oikein surettaa.
Odota vähän aikaa, niin Pihla sanoo sulle joku päivä kun menet hakemaan, että äiti sää tulit ihan liian aikaisin mua hakemaan :)
VastaaPoistaMulla ei o edes lapsia, enkä pystynyt lukemaan ku kohtaan 4 asti. Sitten kärähti hermo :D
VastaaPoistaMulla on toi linkki nyt avattuna välilehdessä, mutta kannattaakohan sitä mennä edes lukemaan? Joka tapauksessa, tsemppiä päivähoitoarkeen! hyvin se varmasti sujuu :)
VastaaPoistaKiitos tsempeistä ihanat, ekat 4 päivää päiväkotielämää takana ja Pihla on hengissä ja oma iloinen itsensä! :D
VastaaPoistaJa äitikin on hengissä, kaikki sujui odotettua paremmin, taidetaan olla melkoisessa kuherruskuukausivaiheessa. Saa nähdä onko yhtä kivaa ensi viikolla :)
Tii; Tyhmä Villimeri kun toisia itkettää... Vaikka johonkinhan tämä kai osuu ja uppoaa oikeassa kohdassa omassa itsessä, kun niin vahvasti reagoi.
Tuulia; Vaikka Ainon kiukuttelu ja sen selvittely olikin varmasti kurjaa, toisaalta ajattelen itse, että tyttö on ollut varmasti tyytyväinen paikkaan ja kokenut olonsa turvalliseksi, kun on uskaltanut sielläkin kiukutella. Vielä toistaiseksi Pihla näyttää pakkaavan päivän harmitukset sisälleen ja joka ilta on kuultu jonkinlainen kiukuttelukonsertti. Toinen varmaan jännittää vielä niin siellä päiväkodissa.
Uskon kyllä pitkässä juoksussa päiväkodin olevan juuri oikea vaihtoehto, juuri siellä olevien ihmisten vuoksi. Seuraa ja erilaisia askareita on juuri se mitä kehittyvä lapsi kaipaa.
Piia; Heh, heti ekana päivänä kun menin hakemaan Pihla vaan käänsi selkänsä ja jatkoi leikkiä. Ajattelin että tänks, näinkö ikävä oli äitiä :) Mutta hätä tuli kun menin hetkeksi pois näkyvistä, joten vielä se kotiin halusi. Mutta varmasti tuokin aika koittaa, sen muistan niin vahvasti omista päiväkotiajoistakin.
ompu; Varo vaan, tuollaiseen mustavalkoisuuteen saat tutustua lisää jos joskus lapsia saat :)
Elma; Ei ehkä kannata :) Se on niin typerää tekstiä, että vieläkin kiehuttaa ja sen lukemisesta on jo monta päivää... Mutta jos joskus oikeen haluat kerätä aggressioita niin lue se ja pura sitten kaikki ulos samalla kertaa :D