Jouluaatto oli herttainen

Meidän joulu maistui perinteisten herkkujen lisäksi vähän luksukseltakin, kun jouluruokia jopa hieman inhoava mieheni sai tuoda oman osansa ruokalistaan.

Aamu alkoi kuitenkin herkullisen perinteisissä merkeissä riisipuurolla. Perinne, joka ei jatku jos äitistä aika jättää, koska ei mulla ole riitä kärsivällisyys hämmentää puuroa tuntia. Nautitaan siis nyt.

Sopivasti päivän siniseen hetkeen osui kahvi-/glögihetki.

Herkkuruokaa tarjosi kunnon väki. Alkuun perinteiset herkut rosolleineen ja kinkkuineen. Ja pääruoaksi miehen taidonnäyte: prässättyä ylikypsää karitsanpotkaa ja rucolasalaattia.

Sitten olikin vuorossa herkkua ja jännitystä mielelle, kun pukki ovehen kolkutti ja jakoi tonttulapsille lahjat. Kilttejä olivat olleet, luulisi jopa, että liian kilttejä, jos lahjamäärää katsoi. Ensi vuonna saavat luvan olla vähemmän kilttejä. Pihla pelkäsi taataa pukkia alkuun hivenen hysteerisesti, mutta rohkea Peetu mursi jään menemällä syliin. Ja jo irtosi hymy siskonkin huulilta.

Meiltä teille

Voi joulu minkä teet

Milloinkaan muulloin meillä ei ole tällaista määrää karkkia. Ja esillä vielä. Hullujen hommaa. Jouluhullujen. Jouluherkkuhullujen.

Alkuvuoden herkuttomuus alkaa tuntua jo aika houkuttelevalta.

Joulupuu on rakennettu

Olin lapsena aivan tavattoman ihastunut jouluun ja joulun touhuihin. Silloin aloin kuunnella joululauluja hyvissä ajoin marraskuussa ja odotin joulua kuin, no, pieni lapsi. Silloin myös surin sitä, miten lyhyen aikaa kuusi on esillä. Au pair-vuotena Chicagossa sain amerikkalaisen joulutartunnan ja innostuin kuusen aikaisemmin esillepanosta. Siispä ensimmäisestä omassa kodissa vietetystä joulusta asti meillä on kuusi koristeltu 1-2 viikkoa ennen joulua. Nyt siitä saa oikeasti iloita paljon enemmän. Ja onpa vähemmän touhua ja stressiä siihen aaton touhuihin.

Viime viikonloppuna kasattiin tämän vuoden komeus. Pihla oli innokas koristelija, yllättävän yhteistyökykyinenkin. Saatiin äitiä ja lasta miellyttävä kuusi.

Hopeisella linjalla on menty jo vuosia, hyväksi havaittu väri. Varsinkin kun lisänä on erilaisia ja erivärisiä "vuosipalloja". Tämän vuoden koriste on jossakin Atlantin yllä tulossa, juhlistamaan Peetun ensimmäistä joulua.

Koiramaisia touhuja

Takinkääntäjä tässä hei. Koko kesän manasin Särkänniemen ja Koiramäen alimpaan kastiin, kun menivät hinnoittelemaan sen niin poskettoman kalliiksi. Ei todellakaan käyty siellä ja päätin etten mene ollenkaan. Mutta sitten tuli joulu. Ja Koiramäen joulu. Lapsi innostui ja taidettiin me aikuisetkin innostua. Tällä kertaa hintaakaan ei niin paljoa manailtu, kuuluisihan siihen vaahtokarkkeja ja pipareitakin (ihmiset on niin helposti ostettavissa).

Kuva lainattu täältä.

Siispä eilen Pihlan pitkä odotus palkittiin ja suunnattiin Koiramäkeen. Yhdessä satojen muiden kanssa. Se olikin ainoa miinus reissussa, sillä tungosta oli välillä vähän liikaakiin. Mutta muuten Koiramäki oli oikein positiivinen kokemus. Paikka oli hieno, talot puisia ja kauniita, sisältä ja ulkoa. Niinkuin veljeni totesikin: ei tartte hävetä.

Tunnelmaa ja touhua mäellä riitti yllin kyllin. Eläimiä, askartelua, pipareiden koristelua, joululauluja, vaahtokarkkien paahtoa (epäilemättä Koiramäkeläisetkin teki sitä jouluna?! ;) ), Joulupukki, lumipallojen heittelyä, himmeleitä ja tietenkin tuttuja Koiramäkeläisiä.

Tätä suosittelen. Toivon niin, että ensi kesänä Särkänniemi tekee Koiramäkeen menon vähän helpommaksi ja halvemmaksi.

Hupsis

Päätettiin ekaa kertaa ottaa joulukorttikuvia. Johan oli rupeama. Eikä ihan priimaa pukannut koko aikaa.

Onneksi joukkoon mahtui onnistuneitakin ja ekaa kertaa päästään myös lähettämään joulukortteja lasten kuvilla.

Hei, se on kasvanut!

On Pihlan elämän toinen joulu.
Viimeisen parin kuukauden aikana on tullut  erittäin selväksi, että meillä ei ole enää vauvaa. Meillä asuu iso tyttö. Taapero, joka mennä viipottaa ja ennen kaikkea puhua pälpättää.

Ei ole enää vauvajoulu, niin kuin viime vuonna.

Vaan taaperojoulu.

Suosikkijoulukoriste on silti sama, tänä vuonna se sai vain aivan uusia ulottuvuuksia, kun Pihla löysi sieltä yhtä jos toista ihmeellistä ja mahtavaa.

Oikein ihanaa ja rauhaisaa Joulu ihan jokaiselle, vauvalle, taaperolle ja aikuiselle.

Ai mikä joulu?

Joulu on päässyt hiipimään ihan salaa nurkan taakse.

Syitä on monta, enemmän tai vähemmän perusteltuja.

Syksy meni vauhdilla, päivät viipotti ohi kun jaoin aikaani töiden ja kodin välillä.

Ajankulua ei ehtinyt ajatella, kun tavallisen arjen pyörittäminen vaati ihan uusia taitoja ja ajankäytönhallintaa.

Ja on niin syksyistä ja pimeääkin :( Juuri nyt on vaikea muistella, miten viime jouluna oli hanget korkeat nietokset. Ihan pienikin määrä riittäisi mulle, joten olisin tyytyväinen tämän hetkiseenkin tilanteeseen. Onneksi mennään joulun viettoon "maalle" (10 km Tampereen keskustasta ;) ) ja siellä on enemmän lunta kun meillä!

Mutta toisaalta, onko sillä merkitystä, että en ole valmistautunut pitkään ja hartaasti?

Haikeudella ja toisaalta hyväntahtoisen huvittuneesti selailin taaksepäin viime joulukuun postauksia, kun olin jaksanut oikein kalenterin pistää pystyyn. Silloin oli aikaa. Silloin oli energiaa. Silloin oli ihana joulu.

Mutta uskon kyllä, että tästäkin joulusta tulee oikein ihana. Osaan ehkä vielä enemmän arvostaa sitä hiljentymistä ja rauhoittumista, kun on koko syksy menty tukka putkella ja vielä tämäkin viikko menee töissä aina perjantai-iltaan asti.

Joulu tulee kuitenkin, oli siihen valmistautunut tai ei, ja se on mukavaa kaikesta huolimatta.
Ihania viimeisiä joulun odotuksia kaikille!

Kuvituksena pienoinen Pihla viime joulun juhlimisen tuoksinnassa.

Joulumyyjäisiin

Joulu ja käsityöt, jos mitkä, kuuluu yhteen.

Nyt sunnuntaina Tampereen seudulla asuvilla on mahdollisuus päästä mahtaviin käsityömyyjäisiin virittelemään joulufiilistä. Ja katsomaan mua ;)

Itse myyn kortteja ja joitakin virkkaustöitäni. Voit käydä kurkkimassa niitä mai makingsin puolella.

Ei muuta kuin sankoin joukoin paikalle!

Joulu meni jo

Siinä se sitten meni se joulu. Onnistuneesti tuli vietettyä pyhät, Pihlan ensimmäinen joulu oli mitä mainioin.

Vietettiin aatto omassa kodissa, puitteet oli  kauniit, Mikko laittoi kystä kyllä ja kaikkien mahat tuli enemmän kuin täyteen. Pihla oli hurjan reipas ja viihdytti porukkaa koko ruokailun ajan :) Syötiin oikein pitkän kaavan mukaan, mikä oli varsin mukavaa, yleensä kun tulee syötyä niin hirveällä tohinalla.

Ruokaillessa ja seurustellessa menikin sen verran aikaa, että tohinalla jaettiin ja avattiin Pihlan lahjat ennen tytön nukkumaan menoa. Ja niitä lahjoja kyllä riitti! Toivotuista lahjoista saatiin suurin osa ja vielä niiden päälle yllätyksiä. Huh huh sanon minä, saattoi olla muutama lahja liikaa, mutta minkäs teet... :) Pihla ainakin tykkäsi, välillä näytti niin kuin se olisi jotain tajunnutkin tilanteesta. Ainakin paperit ja narut oli kivoja :)

Yksi Pihlan suosikkilahjoista oli kummitädiltä saatu kurkkaava kettu-lelu. Meidän muskarinopella on sellainen nukke, joka aina muskarin alussa kurkkii vauvoja. Pihla tykkää siitä ihan hirveästi, joten kummitäti sai hienovaraisen vihjeen lahjanhankintaan :)

Saatiin me aikuisetkin lahjoja, niitäkin ehkä hieman liikaa... Mikon suosikkilahja oli ehdottomasti iPad, mun ehkä kauneushoito- ja kynsilahjakortit sekä Bind it All-kone. Niin ja Mikolta saatu "Seuraava maksaa-luottokortti" alennusmyyntiostoksille :)

Joulupäivänä otettiin sitten suunta Kausalaan, jossa juhlittiin uusi kierros isäni, siskoni ja tämän miehen kanssa. Ja lahjoja tuli lisää :) Oli ihana käydä maallakin joulua fiilistelemässä, siskoni mökki oli mitä suloisin.

Vielä Tapaninpäivänäkin juhlittiin, joskaan ei enää niin perinteisellä kaavalla, tilattiin pizzaa :) Siskoni ja veljeni puolisoineen tuli vielä Tamperelle äitini luokse ja jaettiin loput lahjat. Lahjat oli kuin 80-luvulta konsanaan, siskolle mikroaaltouuni ja veljelle limsakone :)

Oikein ihana joulu oli siis. Kyllä näillä fiiliksillä ensi vuoteen jaksaa :)

Muistakaa osallistua arvontaan!!

1 yö jouluun on... (arvonta!)

Joulukalenterini on tullut viimeiseen osaan, joulu on huomenna, jee!

Koska joulu on antamisen aikaa, on aika antaa jotakin teille, rakkaat lukijat.

Meillä on jo jokunen vuosi ollut ihana soittorasia, jonka äitini meille antoi. Silloin kun äiti soittorasian antoi, puhuttiin, kuinka siitä voisi tulla meidän jouluperinne ja kuinka lapset siitä varmasti tykkäisivät.
No perinnekoristehan tuo jo on ja voi kuinka Pihla siitä tykkää! Ja me aikuiset myös, kyllä sitä on ahkeraan availtu aikaisempinakin jouluina ilman Pihlaa :)

Haluankin, että joku teistä pääsee samanlaisen soittorasian onnelliseksi omistajaksi ja saa sitä ensi jouluna availla, joten julistan arvonnan alkaneeksi! Jätä kommenttia, vaikka joulutervehdys tai pelkkä nimi/nimimerkki ja osallistu arvontaan. Kokeillaan myös muista blogeista tuttua kikkaa:  mainosta omassa blogissasi niin saat kaksi arpaa :) Osallistumisaikaa on reilusti yli joulun pyhien aina loppiaiseen (6.1.11) asti, silloinhan se joulu on virallisesti ohi.

2 yötä jouluun on...

Nyt on joulun "laitto" täydessä vauhdissa. Tänään on leivottu piparkakut ja tortut, väkerretty piparkakkutalon parissa, siivottu (äitini siivosi :) ) ja käyty kaupassa hakemassa ruoat. Huh, sanon minä. Niin paljon kun joulusta tykkäänkin, on ihan hyvä, että se on vain kerran vuodessa, Ei tällaista pyöritystä enempää jaksaisi :)

Mutta niinpä siitä hyörinästä ja pyörinästä tulee se joulun tuntu <3

Paketoinnissakin pääsin vauhtiin ja se viimeistään tuo joulufiiliksen.

Tällaisia pipareita mutustellaan meillä.

Ja piparkakkutalokin tuli tosiaan kyhättyä. Ei ihan ollu mittasuhteet tällä arkkitehdillä hallussa ja vielä kasausvaiheessa täytyi hieman tuunata osia. No, hyvin pääsee ainakin ilma vaihtumaan tuossa mökissä :) Kattotiilien teon idean varastin röyhkeästi yhdeltä paljon taitavammalta piparkakkutalojen tekijältä. (Kiitos J! :) ) Pitäähän Pihlan ensimmäisen joulun piparkakkutalossa olla Pihlaja-karkkeja :)

Lahjat ovat tänä vuonna tämän näköisiä...

Olisipa jo perjantai!

(Tai kiva, että välissä on vielä huominen. Silloin kannattaa poiketa tänne blogiini *vink vink*)