Grillikausi avattu

Tarjolla oli pekoniin käärittyjä herkkusieniä.

Jouluaatto oli herttainen

Meidän joulu maistui perinteisten herkkujen lisäksi vähän luksukseltakin, kun jouluruokia jopa hieman inhoava mieheni sai tuoda oman osansa ruokalistaan.

Aamu alkoi kuitenkin herkullisen perinteisissä merkeissä riisipuurolla. Perinne, joka ei jatku jos äitistä aika jättää, koska ei mulla ole riitä kärsivällisyys hämmentää puuroa tuntia. Nautitaan siis nyt.

Sopivasti päivän siniseen hetkeen osui kahvi-/glögihetki.

Herkkuruokaa tarjosi kunnon väki. Alkuun perinteiset herkut rosolleineen ja kinkkuineen. Ja pääruoaksi miehen taidonnäyte: prässättyä ylikypsää karitsanpotkaa ja rucolasalaattia.

Sitten olikin vuorossa herkkua ja jännitystä mielelle, kun pukki ovehen kolkutti ja jakoi tonttulapsille lahjat. Kilttejä olivat olleet, luulisi jopa, että liian kilttejä, jos lahjamäärää katsoi. Ensi vuonna saavat luvan olla vähemmän kilttejä. Pihla pelkäsi taataa pukkia alkuun hivenen hysteerisesti, mutta rohkea Peetu mursi jään menemällä syliin. Ja jo irtosi hymy siskonkin huulilta.

Työväki juhli

Vappu tarjosi herkkua joka suunnasta; molemmat työtä tekevät vapaalla ja mahat väärällään sokeria ja muuta hyvää.

Kyllä kelpasi.

Taustamusiikiksi viritettiin KOM-teatterin laulut, etunenässä tietenkin Kansainvälinen. Sitä ei käy kieltäminen, että kyllä vaan työväen laulut kuuluu mun vappuun. Syytän jo äidinmaidosta imettyjä vaikutteita.

Päässä oli Pihlan tekemä Maija Poppas-henkinen vappuhattu, torilla toki myös valkolakki.

Suu napsasi mansikan, hattaran, tippaleivän, munkin ja kauan odotettujen kevään ensimmäisten grilliherkkujen tahtiin. Makkaraa, mitäs muutakaan.

Mahassa kupli sima, alkoholiton kuohari ja pienet jalat.

Muistoksi jää Pihlan itse valitsemat vappukoristeet; psykedeelinen kukkakuvioinen viiri, prinsessalinna-kaasupallo ja ihana retronaamari.

Sillä välin lasten pöydässä...

Elämä on ollut melkoista hullun myllyä viime aikoina. Töitä piisaa ja vapaa-aikana on menty tukka putkella, kotiaikaa tuntuu olevan hurjan vähän.
Onneksi itsenäisyyspäivänä oltiin koko porukalla kotona ja saatiin vielä Pihlan kummitätikin kylään.

Pysähdyttiin hetkeksi ja laitettiin kystä kyllä. Ja syötiin hienoilta lautasilta.

Kaikki muut paitsi Pihla.

Lapsi pienoinen saa tyytyä vielä pitkän aikaa muoviastiastoon :) Ruoka sentään oli samaa, ei ole vielä tarvinnut turvautua nauraviin nakkeihin ja ranskalaisiin.

Normipäivä

Nyt kun kotiäitiys on jäämässä tältä erää historiaan, on hyvä painaa mieleen millainen se normipäivä meillä oikein onkaan. Tervetuloa siis meidän matkaan yhdeksi päiväksi :)

Päivämme alkaa noin kello 08.00, kun Pihla herää. Tyttö ei ole mikään kaikkein paras heräämään ja ilmekin sen kertoo :) Taitaa olla kirkkauden ja aamukankeuden inhottava yhdistelmä kun noin pistää suun mutruun.

Sitten seuraa jokapäiväinen tuttu tapahtumien sarja: vaippa pois, potalle, uusi vaippa ja aamupalapöytään vaippasiltaan. Onneksi meillä on lämmin, niin Pihla saa olla vaippasiltaan. Säästyy kummasti pyykkiä ;)

Viimeaikoina Pihlan syömiset ei oo ollu kehumisen arvoisia suorituksia ja tänäkin aamuna mentiin hieman nirkoisilla eväillä. Juusto maistui erinomaisesti...

... mutta puuron kanssa homma meni pääasiassa leikiksi. (Joskaan sormilla syöminen ei ole merkki siitä, Pihla nimittäin syö jo itse, mutta ei juurikaan käytä ruokailuvälineitä :) )

Pihlan ruokailun kruunaa uusi "herkku", appelsiininmakuinen D-vitamiinitabletti. Tähän siirryttiin ihan äskettäin, kun tippojen annostelu ja lusikalla syöttäminen alkoi käydä haasteelliseksi. Oikeaksi osoittautui vaihdos, Pihla nimittäin jopa tykkää näistä, niiden syömistä pitää ihan rajoittaa väkisin siihen yhteen tablettiin päivässä :D Ainoa ongelma on se, että nyt pitäisi keksiä tapa saada maitohappoja tytölle, aiemmin kun käytössä oli Relan yhdistetty d-vitsku- ja maitohappotipat. Ehdotuksia uudesta valmisteesta?

Saako lisää?

Itsekin tankkaan aamulla. Tämä on mulle sinänsä uusi juttu, sillä töissä käydessä en juurikaan aamupaloihin panostanut. Aamuvuoroa ennen en ehtinyt ja iltavuoroon mennessä nukuin yli aamiaisajan. Mutta nyt olen saanut tästä hyvästä tavasta kiinni ja ilman sitä ei aamiainen käynnisty. Eikä ilman YleX:n aamua, jota kuuntelen aina :)

Aamupalan jälkeen on touhuamisen paikka molemmille, minä yleensä petaan/täytän tiskikoneen/laitan pyykkejä/kastelen sekä hoivaan chilejä & tomaattia/meikkaan ja Pihla keksii milloin mitäkin. Tänä päivänä sänkyyn kiipeäminen oli hauskinta ikinä. Ja muumi-hiekkamuottien lasiin laittaminen vähintään yhtä hauskaa. On myös tunnustettava, että televisio on usein aamupäivällä auki, tällä hetkellä hitti on Muumit, joista erityisesti alkulaulu on Pihlan mieleen.

Sitten vedetään kengät jalkaan!

Fiiliksestä ja päivästä riippuen suunnaksi otetaan puisto / kaupunki / leikkitreffit / kauppa ja siellä viivytään usein aina lounaaseen asti. Tänä päivänä puistovuorossa oli mummu, sillä itse suuntasin pitkän tauon jälkeen hierojalle kidutettavaksi hoidettavaksi. Normipäivän juttuja tämäkin sinänsä, että välillä käyn jopa kerran viikossa hierojalla, koska niskani ja hartiat ovat melkoiset ongelmapesäkkeet...

Sitten syödään! Yleensä lounaaksi nautitaan edellisen päivän tähteitä tai hätätapauksessa nakkeja/muuta valmista, mutta tälle päivälle sattui kokkausta, sillä edellisenä päivänä syötiin mummun luona. (Enkä oikeasti tarkoituksella tämä postaus mielessäni kokannut! :D )

Jokin aika sitten Intonaatio-blogia lukiessa herahti vesi kielelle, kun Onia siellä esitteli heidän arkiruokaa. Sitä oli pakko kokeilla ja onneksi sen tein, ruoka oli äärimmäisen hyvää ja maistui Pihlallekin. Suosittelen. Tuoreet kasvikset oli niiiin hyviä ja herkullisen värisiäkin.

Itse käytän ruoanlaitossa vallan Seltin-suolaa, mineraalisuolaa. Se on paljon miedompi ja terveellisempikin vaihtoehto. Ollaankin totuttu melkoisen vähäsuolaiseen ruokaan, nyt Pihlan myötä vielä enemmän, kun muiden kokkaukset ovat selkeästi suolaisempia. Ja valmisruoat vasta ovatkin! Syötiin viime viikolla pinaattikeittoa, joka oli ihan sairaan suolasta. Ei se aiemmin mun mielestä ollut :/

Aina ei mene ruoanlaitossa kaikki ihan niinku Strömsössä... Oli purkinavaaja hukassa ;)

Koska Pihla "syö itse", eli kieltäytyy syöttämisestä, on lounashetki mulle nykyään aika leppoisa. Tyttö meinaan syö sitä paremmin, mitä vähemmän siihen touhuun kiinnittää huomiota. Siispä joku lehti on usein se kolmas pyörä lounaspöydässä.

Lounaan päälle on taas potan paikka. Meillä on hyvinkin selkeä potta-aikataulu: aamulla herätessä - aamupäivällä - lounaan jälkeen - päiväunien jälkeen - päivällisen jälkeen - ennen nukkumaanmenoa. Liekö tässä tarkassa rytmissä syy siihen, että pottailu sujuu hurjan hyvin! Tulosta syntyy lähes joka kerta ja onpa tytöllä ollut joissain väleissä välillä ihan kuiva vaippa. Eiköhän tästä hyvä tule :)

Ja sitten päiväunille! Kesän ajan on menty nyt yksillä päikkäreillä ja se on tuonut suuren avun nukkumis- ja erityisesti nukahtamisjuttuihin. Nykyään Pihla itse ilmaisee nukkumishalunsa ja monesti tepsuttelee makkariin ja pyytää päästä pinnasänkyynsä. Jopa unikirjat on jääneet monesti tyystin lukematta. Mutta ilman Pu(pu)a ja Bäätä (lammasta) ei voi nukkua.

Sitten onkin vuorossa päivän henkireikä, hetki joka saa jaksamaan. Se kuuluisa oma aika! :)

Jälleen mennään fiiliksen mukaan siinä, mitä tapahtuu tänä mahtavana aikana. Riippuen päivästä, eli mitä ohjelmia on edellisinä päivinä tullut ja on katsomatta, katson telkkaria, bloggaan, luen, virkkaan, askartelen. Yritän kovasti olla tekemättä mitään kodinhoidollista tai tylsää. Aika hyvin pystynkin pitämään siitä kiinni, vaikka myönnettävä on, että rauhassa istuminen ja vaikka virkkaaminen on paljon rentouttavampaa ja kivempaa jos pyykkikone pyörii ja tiskit on puhtaana :)

Tänä päivänä ehdin blogata & lukea blogeja (ja juoda kokista), tehdä Etsyn Taste testin, katsoa Bachelor Padin (Chris Harrison rulettaa ja joo, olen koukussa hömppärealityyn) ja jopa ihan vaan olla möllöttämään. Pihla nimittäin nukkui harvinaisen pitkät päiväunet, 2,5 tuntia. Yleensä ne on jotain tunnin ja kahden välillä.

Herätessä ei nytkään ole ihan paras fiilis, kirkasta ja kiire lattialle. Ja potalle.

Sittenpä taas touhutaan. Ja odotetaan isää kotiin. Ja mä laitan ruokaa. Ja taas syödään, elämä kun tuntuu olevan yhtä syömistä :) Ruokana ihanan sottavaa spagettia ja jauhelihatomaattikastiketta, kuten naamasta voi päätellä :) Sitten taas potalle. Ja leikitään. Ja pistetään välillä ranttaliksi, itketään ja ilkamoidaan. Ja tankataan rutkasti isän hellyyttä ja läheisyyttä päivän eron jälkeen (joskus tuntuukin, että illalla äiti ei kelpaa enää mihinkään vaan "is-is-is" kiljahdellen tyttö touhuaa :D ).

Nyt vuorossa oli palikkaleikit, koiran kanssa telmiminen, keinutuolissa istuminen ja kameralle keimailu.

Sitten syömään! :D Tällä kertaa vain Pihla ja tarjolla on leipää, juustoa ja jogurttia.

Sen jälkeen hammaspesun kautta iltasadulle, tämä yleensä puoli ysin ja ysin välillä. Ja sitten hyvää yötä!

Nyt ihan viime päivinä on otettu käyttöön uusi nukuttamiskäytäntö. Ennen nukuttaja (iltaisin isä) jäi makuuhuoneeseen hengailemaan ja odottamaan, että tyttö nukahtaa. Nyt siitä on opeteltu pois, kirjan lukemisen jälkeen tyttö menee sänkyynsä, lauletaan laulu ja sitten pois huoneesta. Tämä menee jo melkoisen hyvin, joskin juuri pari päivää sitten likka huusi tunnin hysteerisenä, ei auttanut mikään hyssyttely ja sylittely. Vasta kunnon väsy sai tytön nukahtamaan. No, poikkeus vahvistaa säännön.

Vielä viimeinen rutistus ennen lepoa ja nukkumaanmenoa:

Tiskit pois, rätti käteen ja tasot puhtaiksi, lelut ojennukseen (tänä päivänä ne oli kyllä yllättävän siististi jo valmiiksi, harvinaista tällainen) ja vielä yksi pyykkikoneellinen, iltaisin pesen kolmen päivän kestovaipat. Tämä on se kestovaippailun inhottavin puoli, järjetön ammoniakin haju huumaa heiveröisimmän.

Sitten kutsuu sohva, murun seura, ehkä joku hyvä naposteluruoka, joku tv-ohjelma, vähän vielä nettiseikkailuja, erityisesti Pinterestiä, oon niiiiin koukussa siihen :).

Ollaan Mikon kanssa molemmat melkoisia iltaeläjiä, ollaan täydessä touhussa pitkälle iltaan, nukkumaan ennätetään vasta lähempänä yhtä. Tämä on se, mistä pitää opetella pois, että jaksan herätä töihin klo 6.15 ;)

Sellainen päivä. Näin ylöskirjoitettuna näyttää, että meidän päivissä tapahtuu kamalan paljon (pahoitteluni superpitkästä postauksesta, kivaa jos jaksoit lukea tänne asti :D ). Ja kai tapahtuukin, harvoin sitä ehtii kelloa sen ihmeemmin katsoa ja ajankulumista odotella. Paitsi niitä viimeisiä minuutteja ennen Mikon kotiintuloa :)

My Kind of Town

Chicago on ihana. Tiesin sen jo aiemminkin, mutta nyt tiedän sen vielä paremmin. Todellakin mulle sopiva ja kaupunki mun mieleen.

Tämä kahden viikon loma tarjosi mullekin paljon uutta, sillä Chicagon pohjoispuolen lähiöissä vietetty au pair-vuosi oli erilainen kokemus, sellaista periamerikkalaista lähiöelämää :)
Nyt sen sijaan vietettiin suurin osa lomasta Chicagon sykkeestä nauttien.

Ja arkitehtuurista. Se on todella kaunista. Tiesittekö, että Chicagoon rakennettiin maailman ensimmäiset pilvenpiirtäjät?! Ja niitä kelpaa ihailla :)
Taloja oli kiva ihailla katutasosta, puistoista, veneeltä järvellä, Willis Towerin ja Hancock Buildingin huipuilta ja vaikka uimarannalta. Pihla tykkäsi erityisesti Willis Towerin huipulla näkymien ihailusta, ei mitään merkkejä korkeanpaikankammosta, toisin kuin äidillä...

Kaikki kuvat kannattaa klikata isommaksi jos mielit nähdä paremmin juttuja :)

Talojen sisällä, niiden välissä ja kauniin arkitehtuurin keskellä voi touhuta yhtä jos toista. Voi käydä ilmaisessa Lincoln Park Zoossa, museossa ihmettelemässä maailman parhaiten säilynyttä tyrannosauruksen fossiilia, akvaariossa ihailemassa satoja kalalajeja & meduusoja (ja Pihlan suosikkeja: pingviinejä), pyöräillä rantakadulla, nauttia rantaelämästä, risteillä Chicago-joella ja Michigan-järvellä, ihailla 4th of July-ilotulituksia... Ja ennenkaikkea voi tavata ihania ystäviä monien vuosien takaa ja aloittaa siitä mihin kahdeksan vuotta sitten jäätiin :)

Ja tietty shoppailla :) Ennen matkaa yritin pitää jonkinlaista ostoslakkoa, jotta shoppailu Chicagossa tuntuisi mahdollisimman kivalta (ja että olisi mahdollisimman paljon rahaa jolla shoppailla...). Ja kivalta se tuntuikin! Valikoimat on niin paljon suuremmat ja erilaisetkin, sillä pidättäydyin tiukasti poissa tutuista liikkeistä, kuten H&M, Zara ja Mango. Sen sijaan kulutin aikaa Forever 21:ssa, Old Navyssä, Targetissa ja monissa pikkuliikkeissä. Suurena saajana ostoksissa oli hieman odotetusti Pihla. Tytölle löytyi pilkkahintaan mm. paitoja ja legginssejä, kaikki hieman isommassa koossa, syksyä ajatellen. Ehkä ihanin hankinta oli syksyksi mustavalkoinen pilkullinen takki.
Myös erilaiset askartelutarvikkeet vei isonosan matkalaukuissa (joita ei muuten saa olla kuin yksi per pää nykyään, tyhmää!). Jos ne kiinnostavat, pidä silmällä mai makings -blogiani, jossa rakkaimmat hankinnat esittelen :)

Chicagossa on myös kiva syödä. Ja se siellä onnistuu helposti. Ja siihen kannustetaan. Ruoka on yksi asia, josta chicagolaiset ovat ylpeitä ja jota he syövät. Paljon. Siispä otettiin mallia paikallisilta ja pisteltiin poskeen herkkua monenlaista. Oli hot dogeja chicagolaiseen tyyliin, sushia, donitseja, deep dish pizzaa, korean bbq:ta, katkarapuja Bubba Gump Shrimpissä, kotitekoisia grillattuja hampurilaisia, mac and cheeseä, villin värisiä muroja, twizzlereitä, breakfast muffins, diner ruokaa, bageleita, cupcakeja jne. Maha tuli täyteen moneen kertaan :) Valitettavasti Pihlakin pääsi käsiksi ei-niin-hyviin ruokiin, kun ravintoloiden lasten ruokalistat sisälsivät poikkeuksetta vain ranskalaisia tai makaronia... No, kerrankos sitä :D
Mahtavan tilaisuuden erilaisten ruokien maisteluun antoi sopivasti käynnissä ollut Taste of Chicago -ruokafestivaali. Siellä kymmenet ravintolat kokoontuvat yhteen Chicagon keskustan Grant Parkiin ja ihmiset saavat ostaa joko pieniä makuannoksia tai isoja annoksia erilaisista keittiötyyleistä. Me päästiin maistamaan mm. gumboa, ribs-leipää, pizzaa, pulled pork-leipää ja suklaaseen dipattuja mansikoita sekä jäädytettyä banaania. Kaupan päälle ruoan lisäksi paistui oma nahka, kun Chicagon kuumuus ja auringon polttavuus pääsi hieman yllättämään...

Toki Chicagosta voi ja kannattaa poistuakin katsomaan ympäröivää elämää ja aluetta.
Yksi päivä meillä vierähti ajellen kuuluisan Route 66:sen reittiä, tai sitä missä se menisi, jos koko tie edes olisi enää olemassa. Ajettiin pitkin maissipeltojen reunoja ja läpi pienten kylien, joiden asukasmäärä oli 200 luokkaa :) Lisäksi vietettiin päivä au pair-perheeni luona, missä pääsin näyttämään Mikolle mulle niin kovin tuttuja paikkoja. Illinois'n luontoonkin päästiin tutustumaan, kun ystäväpariskunta vei meidät isoon luonnonpuistoon, Starved Rock nimeltään. Meillä tosin jäi puistosta nauttiminen vähäiseksi, Pihla ei ainakaan vielä ole kova patikoija... :)

Mutta jos Pihlalta kysytään, Chicagossa voi erinomaisesti nukkua vaikka kesken mielenkiintoisimman eläintarhavierailun tai laivaristeilyn. Ja meidän iloksi myös lentokoneessa Pihla tykkäsi nukkua todella hyvin! Pää äidin sylissä, jalat isän ja siinä oli hyvä nukkua, muun muassa läpi kaikkien ruokatarjoiluiden :)

Kaiken kaikkiaan reissu onnistui yli odotusten; kaikki etukäteen jännittäminen Pihlan lentokoneessa viihtymisestä ja muuten ympäriinsä kulkemiseen sopeutumisesta osoittautui turhaksi, tyttö oli loistava matkakumppani.

Huonoa tässä on se, että nälkä kasvaa syödessä ja uusi matkakuume on jo kytemässä. Tokioon olisi  kiva päästä. Tai Taiwaniin. :D

Viilentävä herkku

Kesällä jäätelö on yksi parhaista asioista ikinä. En ole pakkajäätelöiden ystävä, tuutit, tötteröt, mehujäät ja pehmikset ovat enemmän mieleeni. Jostain syystä niitä ei kuitenkaan tule talvella juuri syötyä, joten kesällä tilanne täytyy korjata oikein kunnolla.

Pihlalle tätä herkkua ei kuitenkaan tarjoilla, sillä vielä toistaiseksi olen idealisti ja haluan pitää sokerin poissa tytön suusta.
Mutta koska kuitenkin aion itse jäätelöitä paljon tänäkin kesänä nauttia, on helpompi keksiä Pihlalle oma vaihtoehto tällaisia tilanteita varten, ettei tarvitse äidin jäätelöä kadehtia. Pärjäisihän Pihla varmasti ilman jäätelöäkin, mutta halusinpa tätä kokeilla.

Siispä tein Pihlalle ihan oman jäätelön jäädyttämällä mehujäämuotteihin kuningatar- ja aprikoosisoseita. Helppoa! (Muottiostoksilla lapsuuden traumat palasivat mieleen kun muistelin kuinka äiti ei suostunut mulle ostamaan joskus sellaisia vedoten niiden hintaan. Nyt ne ainakin maksoivat vain 1,95€... Eikä me ihan niin köyhiä oltu ;) )

Ensimmäiset syöntiharjoitukset tehtiin suosiolla ulkona pelkät vaipat päällä. Onneksi, sillä sotku oli melkoinen. Ehkä kuningatarsose ei ollut se siistein vaihtoehto...

Hyttyset hyökkäs Pihlan kimppuun oikein kunnolla, toisen otsa on ihan läikikäs...

Pihla alkoi syödä puikkoa ennakkoluulottomasti, mutta kylmä taisi tuntua vähän oudolta, sillä pitkään ei tyttö jaksanut syödä. (Toisella kerralla maistuikin jo paremmin, liekö tottunut tai sitten aprikoosi oli parempaa.)

Kiva kesäherkutteluhetki, kannattaa kokeilla! Vähän vaihtelua hedelmien syöntiin :)

Oi ihana kesäkuu

Nyt sen kai uskaltaa sanoa ääneen, kun ollaan jo kesäkuun puolella: Kesä on täällä! :)
Kyllä se vaan hyvältä tuntuu pitkän ja pirun kylmän talven jälkeen. Auringonpaiste heti aamulla on aivan ihanaa (tai ei nykyään enää NIIN ihanaa, koska auringonvalo iloisesti herättää Pihlan joskus vähän turhan aikaisin... Pitäisi ostaa pimennysverhot.) ja se ettei tarvitse pukea miljoonia kerroksia vaatteita. Jo niissä on tarpeeksi syytä tykätä kesästä. Ja kaikki muukin kesässä on jees :)

Viime aikoina on korkattu erilaiset kesäaktiviteetit, näiden parissa vierähtää monta tovia tulevina viikkoina ja kuukausina.

Kesän ensimmäinen raparperipiirakka! Maistui pitkästä aikaa niiiiiiin hyvälle. Raparperi on mun lempi,öööö, hedelmä? Mikä se muuten on?! :) (Wikipedia auttaa, raparperi on vihannes! Enpä tätäkään tiennyt.) Pienet sormetkin pyrki käsiin piirakaksi, mutta vielä jää Pihla ilman tätä herkkua.

Anopin puutarhasta nappasin omenankukkia kodin koristeeksi. Ihania! Kesällä on ihana pitää kukkia, luonto sisälläkin jne :D

Kummelitkin sen tietää, grilliruoka on parasta! :)

Ja uudet perunat! Ja ulkona syötynä nämä kaikki maistuu vielä vähän paremmalle!

Pihlan uusi suosikkileikki: nurmikon nyppiminen. Voi miten innoissaan tyttö oli kun ensimmäisen kerran pääsi nurmikkoon käsiksi. Siinä tuli siistimpää jälkeä kun ruohonleikkurilla.

Näin kesällä harmittaa, että ei oo omaa pihaa. Olisi tosi kivaa päästä Pihlan kanssa enemmänkin ulos, tytöllä riittäisi siellä kyllä tutkittavaa ja tekemistä.

Muutenkin oma piha olisi poikaa, nyt täytyy aina pakata kimpsut ja kampsut ja hurauttaa vanhempien luokse, tai hyödyntää julkisia paikkoja. Ei se vaan oo niin kivaa kun oma piha ois... Ehkä joskus vielä :)

Millaisia kesäpuuhia teillä on?

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Summer is finally here, even the calendar says so! :)

I love all kinds of summer activities, BBQ food, playing outside, baking of summer ingredients (rhubarb is my absolute favorite!) and just enjoying life.

Mitä tänään syötäisiin?

kuva täältä

Ruoka. Voi mikä murheenkryyni ja ilon aihe. Rakastan ruokaa ja Mikon myötä olen oppinut syömään mitä ihmeellisempiä ja ihanampia ruokia. Tykkään nautiskella erikoisruoilla ja pieni kulinaristi minussa on herännyt.
Mutta murhetta tuottaa perusruoka. Joka viikko sama laulu: mitä syötäis? Ollaan pyritty siihen, että käydään isossa kaupassa kerran viikossa ja keksitään viikon ruoat kerralla. Voitte vaan kuvitella kuinka vaikeaa on keksiä monen päivän ruoat kun välillä yhdenkin päivän aterian keksiminen on vaikeaa...

Ja nyt lisäpaineita tuo se, että Pihla siirtyy hiljalleen syömään samaa ruokaa kuin me. Siispä sen lisäksi, että pitäisi miellyttää kahta aikuista, pitäisi miellyttää myös yhtä lasta. Kunnianhimoinen tavoitteeni on kyllä opettaa Pihlasta reipas ja monipuolinen ruokailija. Ja yllättävää kyllä, se on tähän asti sujunut melkoisen hyvin. Karkea ruoka maistuu paljon paremmin kuin soseet. Makaronilaatikko osoittautui tytön suureksi herkuksi, perinteinen lasten lempiruoka :)

Eikä asiaa helpota se, että arkisin ruoka on mun vastuulla. Myönnän olevani aika onneton kokki. Tai kyllä mä kaiken osaan tehdä, mutta maustaminen jää usein heikolle :) Olen kyllä oppinut, kun nyt joitakin kuukausia olen sitä harjoitellut.

Alkaa vaan puuduttaan sama ruokavalikoima, joten armaat lukijat, auttakaahan jälleen naista mäessä! Mitä teillä syödään tänään? Entä huomenna? Mikä on suosikkiruoka, sellainen iisi arkiruoka?

Hillolla vai mantelimassalla?

Vai ei kummallakaan?
Mitä laskiaispulliin tulee, valitsen viimeisimmän vaihtoehdon, en ole hillon, enkä mantelimassan ystävä.
Mun suurta herkkua on äidiltä opittu laskiaispullaversio: pohjaosasta koverretaan sisus pois, sekoitetaan joukkoon kermavaahtoa ja mössö laitetaan takaisin. Väliin vielä kermavaahtoa ja avot, valmista tuli! Tykkään.

Eilen innostuin leipomaan näitä pullia. Enpä olekaan aikoihin pullia leiponut, täytyi netistä etsiä ohje taikinaan :)

Näitä tehdessäni mietin enemmänkin tällaisia opittuja ja perheessä siirtyviä makutottumuksia. Lapsena sitä syö jotain ruokaa tietyllä tavalla täysin mukisematta ja tyytyväisenä, autuaana ajatellen, että kaikki syö niin. Kunnes sitten isompana huomaa, että kas, ei kaikkien laskiaispullat olekaan samanlaisia. Edelleenkin meillä tulee Mikon kanssa vastaan näitä erilaisuuksia, alkuun tuntui vaikealta luopua jostain totutusta tavasta valmistaa/syödä joku ruoka. Esimerkiksi mustamakkaran kanssa oon oppinut Mikon myötä syömään puolukkahilloa. Toisaalta Mikko on ottanut omakseen mm. nämä laskiaispullat, ovat kuulemma parempia kuin muuten tehdyt :)

Vietiin Mikon äidille ja isälle eilen tuoreeltaan pullat, mutta muutin "reseptiä" vastaanottajien mukaan, väliin laitoin hieman  mansikkahilloa... Täytyykin kysellä miten ne maistui.

Onko teillä tullut vastaan erilaisia versioita samasta ruoasta? Ootko oppinut jonkun uuden tavan laittaa tuttua ruokaa?

Makeaa mahan täydeltä

Tarjottavaa syntymäpäiväjuhlilla todella riitti. Ensimmäistä kertaa elämässäni järjestin ihan yksin tällaiset juhlat ja tein ihan itse kaikki tarjottavat. Huhhuh. Tekeminen oli kivaa, ainoaksi haasteeksi osoittautui aikatauluttaminen. En onnistunut siinä järin hyvin, aika myöhään perjantaina oli uuni kuumana :)

Niin kuin synttäreillä kuuluu, kunniapaikalla keskellä pöytää oli kakku. Koska tarjolla oli paljon makeita juttuja, päädyin kakussa vähän keveämpään vaihtoehtoon. Toisaalta vaa'assa painoi myös oma mieltymys, kermakakut kun ei ole niin mun mieleen. Tämä ihana hyydykekakku, Kinuskikissan Juhlapöydän raitakakku, maistui vaniljalle, mansikalle ja vadelmalle. Nam.

Kermaisen osuuden pöydässä hoiti Red Velvet Cupcakes. Aiemmin tekemäni red velvet- kakku (itseasiassa Pihlan puolivuotis-juhliin :) ) hurmasi ja halusin kokeilla muffiniversiota. Toimi yhtä hyvin, jopa paremmin kun nyt väriksi tuli kauniin punainen. Ja ensimmäistä kertaa onnistuin kuorrutteenkin kanssa täydellisesti. Juuri oikea koostumus, kauniisti pursottuva ja hyvä makukin. Koristeena pitsireunus ja tuunattu cocktailtikku :)

Todellisen haasteen juhlavalmisteluihin toi macaronit. Aiemminhan kerroin koeannoksesta. No, ei mennyt ihan putkeen leipomukset. Ensimmäinen satsi meni ihan pilalle, uuniosuudessa mokasin taas. Onneksi toinen satsi onnistui, vähän tummumista havaittavissa näissäkin, mutta muuten oikein kelpo yksilöitä. Ja hyviäkin olivat.

Suloisen kaksikerroksisen keksitarjottimen alaosassa oli Martha Stewartilta bongattuja glitter pallo-keksejä. Suhtauduin hieman epäillen väliin tulevaan inkiväärivoitahnaan, mutta voi että miten hyviä ne olikaan. Teen toistekin. Harmi, että näistä ei ole kunnon kuvaa, mutta näkyyhän ne tuolla vähän :)

Jotta maha ei todella olisi täynnä vain makeaa, oli vastapainona kaksi suolaista piirakkaa, lihansyöjille ja kasvissyöjille :) Tykkään itse suolaisista piirakoista ja oon aina ihan toheissani, jos jossain kahvipöydässä sellaista on tarjolla, mutta silti leivon sellaisia itse hirveän harvoin. Nämä kaksi oli ehkä elämäni neljäs ja viides itse leivottu suolainen piirakka. Kinuskissasta löytyi näidenkin ohje, Poropiirakka ja Mustapekan tomaatti-sipulipiirakka.

Sellainen vaaleanpunainen juhlapöytä :) Onnistui kyllä hyvin, äidiltä lainatut kahvikupit ja hopeat toi mahtavan vintagefiiliksen.