 |
| kuva täältä |
Mutta murhetta tuottaa perusruoka. Joka viikko sama laulu: mitä syötäis? Ollaan pyritty siihen, että käydään isossa kaupassa kerran viikossa ja keksitään viikon ruoat kerralla. Voitte vaan kuvitella kuinka vaikeaa on keksiä monen päivän ruoat kun välillä yhdenkin päivän aterian keksiminen on vaikeaa...
Ja nyt lisäpaineita tuo se, että Pihla siirtyy hiljalleen syömään samaa ruokaa kuin me. Siispä sen lisäksi, että pitäisi miellyttää kahta aikuista, pitäisi miellyttää myös yhtä lasta. Kunnianhimoinen tavoitteeni on kyllä opettaa Pihlasta reipas ja monipuolinen ruokailija. Ja yllättävää kyllä, se on tähän asti sujunut melkoisen hyvin. Karkea ruoka maistuu paljon paremmin kuin soseet. Makaronilaatikko osoittautui tytön suureksi herkuksi, perinteinen lasten lempiruoka :)
Eikä asiaa helpota se, että arkisin ruoka on mun vastuulla. Myönnän olevani aika onneton kokki. Tai kyllä mä kaiken osaan tehdä, mutta maustaminen jää usein heikolle :) Olen kyllä oppinut, kun nyt joitakin kuukausia olen sitä harjoitellut.
Alkaa vaan puuduttaan sama ruokavalikoima, joten armaat lukijat, auttakaahan jälleen naista mäessä! Mitä teillä syödään tänään? Entä huomenna? Mikä on suosikkiruoka, sellainen iisi arkiruoka?
Meillä syödään tänään itsetehtyä leipää ja nakkikeittoa, joka on valmistettu soijanakeista.
VastaaPoistaTiedän tunteen...aina samoja pöperöitä!
Mä yleensä teen jotain, jota voi syödä useamman päivän putkeen (keittoa, laatikkoa tms), sen verran laiska kokki olen, etten jaksa joka päivä jotain värkätä. Onneksi en kuitenkaan ole helposti kyllästyvää sorttia! ;) Ruokakuviot on meillä menneet hiljattain hieman uusiksi, kun siirryin kasvissyöjien kastiin miehen ja pojan pysyessä "sekasyöjinä". Mies syö arkena töissä mutta viikonloppuisin meillä tehdään sun, mun ja pojan ruuat ;D Onneksi mies suostuu silloin tällöin syömään kasvisruokaa tai sitten teemme kasvisruokaa ja mies laittaa omaan annokseensa lihaa, eli ihan täysin eri ruuissa ei tarvitse koko ajan olla. Pojan syömiset vain ovat edelleen hakusessa, nyt syödään kaupan soseita mutta voi herran jestas, mikä sihtikurkku poika on! Parhaina päivinä soseessa olevat ruuanpalat imeskellään soseesta puhtaiksi ja sylkäistään sitten ulos, pahimpina päivinä ne puklataan ylös (tästä on tainnut tulla pieni kammo pojalle, eli ruuanpaloihin suhtaudutaan entistä epäluuloisemmin). Miten sihtikurkun voi opettaa vähemmän sihtikurkuksi?!?
VastaaPoistaPiia; Voi kunpa meilläkin tekisi joku leipää :) Pitäisi ehkä alkaa siihen puuhaan, moni ruoka maistuisi varmasti paljon paremmalle hyvän leivän kanssa.
VastaaPoistaMilla; No eipä ole helppoa teillä :) Laiska kokki olen minäkin, yritän ainakin kerran viikossa tehdä kahden päivän aterian.
Mitä sihtikurkkuiseen poitsuun tulee, niin kokeileppa sormiruokia! Pihlakin oli alkuun tosi tarkka ruokien kanssa ja soseet oli oikein silkkisiä. Mutta sitten kun otettiin mukaan sormiruoka, kurkku, banaani yms, alkoi vähän karkeampi ruokakin maistumaan. Luulen, että se kun Pihla sai itse purra/jäystää paloja irti, helpotti niiden nielemistäkin :)
Meilläkin on aika usein sama laulu: mitä tänään syötäisiin! Välillä tuntuu että syödään aina muutamia samoja juttuja, joskus kokeillaan uutta ja sitten taas jumitetaan siinä niin kauan että kyllästytään.
VastaaPoistaAlkuviikko syötiin mausteista makaronilaatikkoa, sitten kyhäsin omasta päästäni tofu-kesäkurpitsa-pinaatti-pähkinä-wokin, eilen oli taas spagua ja jauhelihakastiketta ja tänään vähän törsättiin, ostettiin kunnon pihvit ja mä tein ekaa kertaa punaviinikastiketta. Jännittävää! :) Tykkään kyllä kokata, mutta en jaksa joka päivä panostaa..
Millalle mäkin suosittelen sormiruokia. Meidän Intokin inhoaa paakkuja jos ne tulee lusikassa. Nyt se on tosin parina päivänä saanut ihan aikuisten puuroa ja äsken just mun tekemää sosetta jossa oli porkkanakin palasina (koska blenderi hyytyi kesken soseuttamisen :D), ja hitaasti pieniä lusikallisia syöttäen ruoka jopa maistui ilman kakomista! Sihtiin taitaa paljon auttaa myös aika. Ymmärrän kyllä hyvin että kakomisen tai oksennusrefleksin jälkeen ei enää paljoa syöminen kiinnosta..