Yllättävän pitkä vapaaputki sai mut innostumaan pienen reissun mahdollisuudesta. Onni on mies, jonka työantaja joustaa lomissa ja päästiin lyhyellä suunnitteluajalla Itämeren laineille ja Tukholman kaduille.
Alkuperäinen tarkoitus oli käyttää laatikossa pyörinyt Vikingin bonuskortti, mutta kas, löysimme itsemme normaalihintaiselta Siljan risteilyltä. Turhamaisuus se perimmäinen syy oli, Vikingillä kun tulee yleensä seilattua ja se ei enää jaksanut kiinnostaa. Mutta löytyipä turhamaisuudelle varsin hyvät perusteet, sillä uskallan väittää Siljan tarjoavan hivenen enemmän tutkittavaa ja touhuttavaa kuin kilpailija, kun tällä reissulla siellä laivalla piti tehdä muutakin kuin istua ravintolassa/baarissa/hytissä.
Risteily oli Pihlalle oikeasti toinen, ensimmäisellä oltiin kun tyttö oli 8 kk, mutta ymmärrettävästi ensimmäinen josta tyttö jotain tajusi. Täten reissu oli myös meille ensimmäinen kokemus todellisesta lapsiperheristeilystä ja laivalla aukesikin ihan uusi maailma ;)
Jo laivalle matkustaminen osoittautui hienoksi kokemukseksi Pihlalle, kun matkustettiin Helsinkiin Onnibusin huokealla kyydillä. Eväät oli pakattuna mukaan ja taidettiin olla jossakin Lempäälän kohdalla moottoritiellä kun ne oli jo syöty...
Kunnon reissuilaisella oli tietty vetolaukku mukana ja ylpeydestä pakahtuen se kärrättiin laivaan.
Ja voi sitä mahtavuutta kun laivan kyljestä bongattiin Muumipeikko! Ja joulupukki! Sinänsä harhaanjohtavaa kun moisia tyyppejä ei sitten laivalla ollut ja sekös harmitti.
Mutta onneksi harmituksen korvauksesi laivalla riitti muuta ihmeteltävää, äidillekin. Koska tämä todella oli ensimmäinen lapsiperhematka, olin ihmeissäni miten paljon touhua laivalla pienille riitti. Leikkitilat oli isot ja siellä kaikenaikaa henkilökuntaa paikalla, jotka järjesti milloin mitäkin ohjelmaa. Oli mm. bingoa, piirrustuskilpailua, rintamerkkien askartelua ja kasvomaalausta. Ja tietty pallomeri. Aikamonta hetkeä vierähti sen meren laidalla istuen.
Tukholmassakin päätettiin edetä ensisijaisesti Pihlan ehdoilla, jotta kaikilla olisi kivaa. Siispä otettiin heti ensimmäiseksi suunta Djurgårdenin alueelle ja siellä Junibackenille. Kyseessähän on pääasiassa Astrid Lindgrenin satuhahmoihin perustuva "lastenmuseo". Siellä me seikkailtiin Katto Kassisen kanssa katoilla ja leikittiin Peppi Pitkätossun talossa. Pihlalle oltiin kerrottu, että mennään katsomaan Peppi Pitkätossua ja taas saatiin karvas pettymys, kun Peppi ei ollutkaan paikalla. Onneksi selitys Pepin olemisesta reissussa lievensi murhetta. Ja se, että Pepin talon katolta sai laskea liukumäkeä ja hevosella sai ratsastaa.
Aikuisillekin riitti ihailtavaa, sillä satujuna tarjosi mielettömän matkan läpi pienoismallisatujen; oli Iida lipputangossa ja Veljeni Leijonamielen porukka täydessä touhussa.
Loppupäivä kulutettiin Tukholman keskustassa, pääasiassa kauppoja kierrellen. Isä ja Pihla kulki aika monessa lelukaupassa sillä välin kun äiti kahlasi parit vaatekaupat ja sisustusliikkeet. Lagerhaus osoittautui jälleen kerran vierailun arvoiseksi.
Jännitysmomentteja tarjottiin vielä matkalla laivalle, kun satamaan mentiin metrolla. Vaikea oli 3-vuotiaan ymmärtää, että junalla voi sillä tavalla maan alla mennä.
Kaikenkaikkiaan onnistunut reissu, etukäteen pelkäsin, että laivalla käy aika pitkäksi, mutta vielä mitä. Kun sitä päivän oli touhunnut niin johan uni alkoi itsellekin maistua siinä kohtaa kun pienimmäinen simahti yläsänkyyn (mikä taisi olla kuitenkin sitten Pihlan mielestä koko reissun paras juttu).
