Mistä on meidän Pihla tehty?

Meidän ihana esikoinen, Pihla-tyttönen on ehtinyt jo 3,5 vuoden ikään
Paljon on mahtunut pienen ihmisen elämän taipaleelle ja meidän tytöstä on tullut ihan oma itsensä. On syytä painaa mieleen ja kirjoittaa ylös millainen tämä meidän tyttö on nyt kaikkine omalaatuisine ja ihanine piirteineen.

Mistä on meidän Pihla tehty?

Puheen sorinasta. Missä Pihla, siellä tasainen puheensorina. Kirjaimista puuttuu enää K ja R, ärräkin sorahtaa jo välillä pehmeänä, sellaisena englantilaisena versiona. Puhetta ja kerrottavaa riitäisi vaikka jokaiseen valveillaolohetkeen. Jos juttuseuraa ei ole paikalla voi sitä puhua yksinkin. Kysymyksiä satelee myös tasaista tahtia. Tällä hetkellä kiinnostaa erityisesti miksi-kysymykset. Miksi

Lauluista. Välillä tuntuu, että Pihla voisi vaikka hoitaa kaiken puheenkin laulamalla. Pihla lauleskelee milloin mistäkin, vaikka siitä mitä on juuri tekemässä tai mitä joku muu tekee. Kirjoistakin on kiva keksiä lauluja. Ja ihan mistä vaan. Tyttö tykkää myös laulaa kaikenlaisia lauluja, ehkä suurimmat suosikit on eri TiTi-nallen laulut. Mutta mahtuu suosikkeihin poppistakin; Tuomas Kauhasen Enkeli oli meidän perheen kesähitti. Ja Antti Tuiskua Pihla laulaa varsin sujuvasti jo.

Mielikuvituksesta. Sitä jos mitä riittää. Tarinaniskentätaidot on huimat, en ymmärrä mistä tuo ammentaa kaiken materiaalinsa. Sukuvika kai, enomies on ihan samanlainen. Yritän epätoivoisesti tallettaa tätä tarinointia videolle tai äänenä, mutta ramppikuume iskee kun nauhotus alkaa. Operaatio salaa nauhoitus on työn alla... Kesän aikana meille on myös muuttanut iso liuta mielikuvitusystäviä. "Jennan" kanssa Pihla erityisesti touhuaa. Sitten on myös "Enna", "Anni" ja "Iiro". Näiden kanssa leikitään omassa huoneessa ja pihalla, Pihla saattaa viihtyä pitkiäkin aikoja ihan itsekseen. Kehittävää ja luovaa toimintaa sanovat.

Kikkurahiuksista ja sinisilmistä. Ulkoisesti Pihlan merkittävin piirree lienee pituus. 3-vuotisneuvolassa tyttö oli huimat 105,9 cm ja kipsuttaa menemään kevyesti muita ikätovereita päätä pidempänä. Hiukset on niin komeilla kikkuroilla, että yksi jos toinen on tiedustellut olenko kihartanut ne. Juu en. Ilmankosteus olkoon kihartimemme.

Hassuttelusta. Aika epeli tuo Pihla, vitsiniskijä ja tarinankertoja. Temppuilija. Kovasti tykkää tyttö hupsuilla ja hassutella, nauru raikaa tasaisesti. Huumorintajuakin alkaa olla ja muiden nauramaan saaminen on Pihlan mielestä ihan parasta ja palkitsevaa. Kukapa voisi olla nauramatta, kun tuollainen pieni räkättää itse?!

Tempperamentista. Jos on naurua, niin on kyllä itkuakin. Pihla kiihtyy nollasta sataan hyvinkin nopeasti ja hyvinkin äänekkäästi. Tunteet purkautuvat räjähdysmäisesti ja sitten se onkin ohi. Tosin ihan viime aikoina pienimuotoinen mököttäminen on tullut mukaan. Voi lähteä teatraalisesti omaan huoneeseen tai vaihtoehtoisesti portaille istumaan ja hetken mököttää. Siitä voikin sitten hetken kulutta jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Valitettavasti syyllistä tähän piirteeseen ei tarvitse kaukaa hakea. Omena ei kauas puusta putoa, vai miten se oli?

Tunteista. Tunteellinen siili tämä meidän muru. Itkua, naurua, raivoa, hellyyttä, rakkautta. Pihla ei häpeile näyttää tunteitaan, mikä on mahtavaa. Kiukkuamisetkin koitan ajatella niin, että lapsella on ainakin turvallinen ja rakastettu olo, kun voi kiukuta tietäen ettei kukaan hylkää sen takia. "Mää tykkään susta", "mää rakastan sua" ja "sää oot tosi ihana" kuuluu päivittäin Pihlan suusta. Ja Pihlan korviin.

Varovaisuudesta. Ensimmäistä kertaa Pihlaa tapaavat toteavat heti kaksi asiaa: onpa pitkä ja rauhallinen tyttö. Ujoksikin varmasti sanovat. Jos kotona se kaikkein dominoivin piirre Pihlassa on puheliaisuus, ei sitä vieraassa seurassa huomaa heti ollenkaan. Vauvana Pihla oli tosi kova vierastamaan ja siitä pois oppiminen kesti kauan. Pienenä Pihla vierasti alkuun isovanhempiakin, joiden kanssa ollaan kuitenkin tiiviisti tekemisissä. Nykyään Pihla on tuttujen kanssa heti rennosti, mutta mitä vieraampi, sitä hiljaisempi tyttö. Hitaasti lämpenevä koneisto tämä likka. Varovaisuus korostuu myös kaikessa fyysisessä toiminnassa. Pyöräilyn opettelu kesti kauan, liukumäestä Pihla laski ilman kädestä kiinnipitämistä vasta tänä kesänä. Tätä ajatellen tyttö jatkaa jumppaamista tänäkin syksynä, jotta taidot kehittyvät. Joskin sitten tullaan tämän toisen varovaisuuden ongelma-alueelle: jumppa on tänä syksynä ensimmäistä kertaa ilman äitiä tai isää.

Leikeistä. Vilkkaalla mielikuvituksella aseistettuna tytön leikeillä ei ole rajoja. Kotileikeistä Pihla tykkää ehkä eniten; "Oo sää lapsi niin mää oon äiti". Nuket on myös pop, niillä leikkiminen odotetusti lisääntyi pikkuveljen syntymän jälkeen. Kaija-, Heikki ja Molla-nuket on Pihlan rakkaita lapsia. Erinäiset ruokaleikitkin on kivoja, juhla-aterioita meillä "syödään" melkoisen paljon. Tai englantilaista aamiaista jos enomies on kylässä. Barbit on myös hittijuttu, erityisesti mummin kanssa Pihla leikkii mun vanhoilla barbeilla. Koulun leikkiminen on viimeisin villitys, siihen tuli vielä loistoväline, kun isä toi työmatkalta mahtavan tuliaisen. Erilaiset pelit on myös suosittuja meillä, palapelejä, muistipelejä ja lottoa tahkotaan lähes päivittäin. Jopa tavallisella korttipakalla saatiin aikaiseksi Pihlaa innostava peli.

On niin  mahtavaa seurata vierestä, miten lapsi saa kehitettyä hurjan monimuotoisen leikin ihan yksin ja iloa riittää pitkäksi aikaa. "Mulla on leikki kesken" on raikunut viimeaikoina paljon.

Luovuudesta. Väritys, piirtely ja ennenkaikkea askartelu. Äidinmaidosta imetyt vaikutteet ovat hyvin uponneet tähän tyttöön. Sakset pysyy hyvin käsissä ja niillä taiotaan mitä hienoimpia askartelutuotoksia. Suosikkimateriaali  askartelussa on vessapaperihylsyt :). Niistä tyttö taikoo rannekoruja ja muita enemmän tai vähemmän abstrakteja teoksia. Leimailu on myös kivaa ja kortteja tehtaillaan hurjia määriä.

Hyvästä ruokahalusta. Joku asia, josta voi syyttää myös isän geenejä :) Ruoka maittaa, mutta ulospäin sitä ei näe. Ilmetty isänsä. Lempiruokaa on rakettispagetti ja katkarapupasta. Sushikin maistuu ja kohta tyttö on mestari sushien rullaamisessakin. Periaatteellisuus kannattaa, sillä "kaikkea pitää maistaa" on tuottanut tulosta ja harva ruoka on absoluuttisesti pois Pihlan ruokavaliosta. Herkkujen makuun Pihla on päässyt vasta oikeastaan tämän kesän aikana, jäätelöä voisi kai syödä vaikka joka ruoalla. Karkkia Pihla ei oikeastaan syö, vielä menee rusinat läpi pikkuherkuista kun on tarpeeksi kiva rasia.

Omatoimisuudesta. "Mää itte!" Miten mahtava kehitysvaihe se olikaan. Ja on kai vieläkin. Mikään ei ole mahtavampaa, kuin huomata miten asiat hiljalleen alkaa sujua ihan omatoimisesti. Nyt Pihla käy itse vessassa, syö täysin omatoimisesti, pukee itse, laittaa kengät itse, osaa leikkiä yksin ja pärjää omassa pihassakin jo pieniä aikoja yksin. Kaikki asioita, jotka niin ihanasti helpottaa meidän arkea. Omatoimisuus kehittyy myös kaiken aikaa kerhossa, missä Pihla viettää kaksi aamupäivää viikossa.

Taidoista. Voi miten paljon Pihla jo osaa! Ihan hämmästyy, miten monitaituri voi 3,5-vuotias olla. Enkä nyt edes tarkoita tyypillistä oman lapsen kehua, vaan olen ihan yleisesti yllättynyt miten taitavia kaikki 3,5-vuotiaat on. Tämä meidän tyttö osaa esimerkiksi ajaa polkupyörällä (apupyörillä), ottaa vauhtia keinussa, käyttää iOS-laitteita paremmin kun isovanhempansa ;), kirjoittaa nimensä ja tunnistaa sen, ottaa valokuvia, hyppiä yhdellä jalalla, laulaa Antti Tuiskun Läpi jään, sukeltaa ja uida kellukkeilla sekä paljon paljon muuta. Kotona pitäisi olla jatkuva videointi päällä, että saisi näitä virstanpylväitä ja taitoja talletettua.

Niistä on meidän Pihla tehty.

Ai mikä joulu?

Joulu on päässyt hiipimään ihan salaa nurkan taakse.

Syitä on monta, enemmän tai vähemmän perusteltuja.

Syksy meni vauhdilla, päivät viipotti ohi kun jaoin aikaani töiden ja kodin välillä.

Ajankulua ei ehtinyt ajatella, kun tavallisen arjen pyörittäminen vaati ihan uusia taitoja ja ajankäytönhallintaa.

Ja on niin syksyistä ja pimeääkin :( Juuri nyt on vaikea muistella, miten viime jouluna oli hanget korkeat nietokset. Ihan pienikin määrä riittäisi mulle, joten olisin tyytyväinen tämän hetkiseenkin tilanteeseen. Onneksi mennään joulun viettoon "maalle" (10 km Tampereen keskustasta ;) ) ja siellä on enemmän lunta kun meillä!

Mutta toisaalta, onko sillä merkitystä, että en ole valmistautunut pitkään ja hartaasti?

Haikeudella ja toisaalta hyväntahtoisen huvittuneesti selailin taaksepäin viime joulukuun postauksia, kun olin jaksanut oikein kalenterin pistää pystyyn. Silloin oli aikaa. Silloin oli energiaa. Silloin oli ihana joulu.

Mutta uskon kyllä, että tästäkin joulusta tulee oikein ihana. Osaan ehkä vielä enemmän arvostaa sitä hiljentymistä ja rauhoittumista, kun on koko syksy menty tukka putkella ja vielä tämäkin viikko menee töissä aina perjantai-iltaan asti.

Joulu tulee kuitenkin, oli siihen valmistautunut tai ei, ja se on mukavaa kaikesta huolimatta.
Ihania viimeisiä joulun odotuksia kaikille!

Kuvituksena pienoinen Pihla viime joulun juhlimisen tuoksinnassa.

Kuvavirtaa

1023.
1023 pientä ihmistä. 1023 kertomusta kasvusta. 1023 uutta ilmettä. 1023 ihanuutta.

1023 valokuvaa meidän Pihlasta.

Aika iso määrä. Ja käsittämättömän vaikea päätös siitä, mitä niillä tehdään, toisin sanoen mitkä tilataan paperikuviksi. Ei ollut helppoa. Eikä siihen mennytkään tän kauempaa, sillä nyt vasta tilattiin ensimmäiset kuvat. Pihillä miehellä oli onneksi hyvä motivaattori kuvapalvelun -50% -päivät :)

Varovasti. Sisältää yhden pienen ihmisen elämän kuvina.

Oon ehdottomasti vannoutunut digikuvien ystävä, kuvaustilanteessa on enemmän kuin mahtavaa, kun kuvien ottamista ei tartte sen enempää miettiä. Ongelmat tuleekin vasta sen jälkeen, siinä jälkikäsittelyvaiheessa. Se, että karsii turhat pois ei edes riitä, vaan niitä pitäisi käsitellä. Meillä onkin tälläkin hetkellä hieman yli 300 kuvaa "keskeneräiset" kansiossa. Kukahan ne jaksaisi laittaa valmiiksi?

No, Pihlan kuvien parissa päästiin kuitenkin niin pitkälle, että 1023 väheni 193:een.

Joukossa on kuvia Pihlasta läpi koko pienen iän, muutamasta minuutista yhteen vuoteen ja seitsemään kuukauteen.

Teki kyllä hurjan tiukkaa tuo karsiminen ja sen päättäminen mitkä kuvat on kivoimpia ja valokuva-albumin "arvoisia".

Se, että kuvat tuli tilattua on toki vasta puolikas työ. Nyt ne pitäisi saada albumiin. Tilasin kuvia tuplanakin, joten omat kuvat on myös vauvakirjaan (mistä myöhemmin lisää). Mutta täysin tyhjä valkoinen albumi odottaa täyttäjäänsä. En tiedä miten ne siihen laittaisin ja mitä kirjoittaisin. Vaiko mitään.

Miten te olette säilöneet lasten kuvia?

Ja nyt kun kuvat on ainakin hetkeksi talletettu, siirtyy pohdinta siihen, miten kaikki ihanat videot saisi jemmaan ja kivasti katseltavaan muotoon.

Tai kuunneltavaan, niin kuin tämä yksi suosikkini, yön pimeydessä iloisesti jokelteleva 2 kk vanha Pihla.

My Kind of Town

Chicago on ihana. Tiesin sen jo aiemminkin, mutta nyt tiedän sen vielä paremmin. Todellakin mulle sopiva ja kaupunki mun mieleen.

Tämä kahden viikon loma tarjosi mullekin paljon uutta, sillä Chicagon pohjoispuolen lähiöissä vietetty au pair-vuosi oli erilainen kokemus, sellaista periamerikkalaista lähiöelämää :)
Nyt sen sijaan vietettiin suurin osa lomasta Chicagon sykkeestä nauttien.

Ja arkitehtuurista. Se on todella kaunista. Tiesittekö, että Chicagoon rakennettiin maailman ensimmäiset pilvenpiirtäjät?! Ja niitä kelpaa ihailla :)
Taloja oli kiva ihailla katutasosta, puistoista, veneeltä järvellä, Willis Towerin ja Hancock Buildingin huipuilta ja vaikka uimarannalta. Pihla tykkäsi erityisesti Willis Towerin huipulla näkymien ihailusta, ei mitään merkkejä korkeanpaikankammosta, toisin kuin äidillä...

Kaikki kuvat kannattaa klikata isommaksi jos mielit nähdä paremmin juttuja :)

Talojen sisällä, niiden välissä ja kauniin arkitehtuurin keskellä voi touhuta yhtä jos toista. Voi käydä ilmaisessa Lincoln Park Zoossa, museossa ihmettelemässä maailman parhaiten säilynyttä tyrannosauruksen fossiilia, akvaariossa ihailemassa satoja kalalajeja & meduusoja (ja Pihlan suosikkeja: pingviinejä), pyöräillä rantakadulla, nauttia rantaelämästä, risteillä Chicago-joella ja Michigan-järvellä, ihailla 4th of July-ilotulituksia... Ja ennenkaikkea voi tavata ihania ystäviä monien vuosien takaa ja aloittaa siitä mihin kahdeksan vuotta sitten jäätiin :)

Ja tietty shoppailla :) Ennen matkaa yritin pitää jonkinlaista ostoslakkoa, jotta shoppailu Chicagossa tuntuisi mahdollisimman kivalta (ja että olisi mahdollisimman paljon rahaa jolla shoppailla...). Ja kivalta se tuntuikin! Valikoimat on niin paljon suuremmat ja erilaisetkin, sillä pidättäydyin tiukasti poissa tutuista liikkeistä, kuten H&M, Zara ja Mango. Sen sijaan kulutin aikaa Forever 21:ssa, Old Navyssä, Targetissa ja monissa pikkuliikkeissä. Suurena saajana ostoksissa oli hieman odotetusti Pihla. Tytölle löytyi pilkkahintaan mm. paitoja ja legginssejä, kaikki hieman isommassa koossa, syksyä ajatellen. Ehkä ihanin hankinta oli syksyksi mustavalkoinen pilkullinen takki.
Myös erilaiset askartelutarvikkeet vei isonosan matkalaukuissa (joita ei muuten saa olla kuin yksi per pää nykyään, tyhmää!). Jos ne kiinnostavat, pidä silmällä mai makings -blogiani, jossa rakkaimmat hankinnat esittelen :)

Chicagossa on myös kiva syödä. Ja se siellä onnistuu helposti. Ja siihen kannustetaan. Ruoka on yksi asia, josta chicagolaiset ovat ylpeitä ja jota he syövät. Paljon. Siispä otettiin mallia paikallisilta ja pisteltiin poskeen herkkua monenlaista. Oli hot dogeja chicagolaiseen tyyliin, sushia, donitseja, deep dish pizzaa, korean bbq:ta, katkarapuja Bubba Gump Shrimpissä, kotitekoisia grillattuja hampurilaisia, mac and cheeseä, villin värisiä muroja, twizzlereitä, breakfast muffins, diner ruokaa, bageleita, cupcakeja jne. Maha tuli täyteen moneen kertaan :) Valitettavasti Pihlakin pääsi käsiksi ei-niin-hyviin ruokiin, kun ravintoloiden lasten ruokalistat sisälsivät poikkeuksetta vain ranskalaisia tai makaronia... No, kerrankos sitä :D
Mahtavan tilaisuuden erilaisten ruokien maisteluun antoi sopivasti käynnissä ollut Taste of Chicago -ruokafestivaali. Siellä kymmenet ravintolat kokoontuvat yhteen Chicagon keskustan Grant Parkiin ja ihmiset saavat ostaa joko pieniä makuannoksia tai isoja annoksia erilaisista keittiötyyleistä. Me päästiin maistamaan mm. gumboa, ribs-leipää, pizzaa, pulled pork-leipää ja suklaaseen dipattuja mansikoita sekä jäädytettyä banaania. Kaupan päälle ruoan lisäksi paistui oma nahka, kun Chicagon kuumuus ja auringon polttavuus pääsi hieman yllättämään...

Toki Chicagosta voi ja kannattaa poistuakin katsomaan ympäröivää elämää ja aluetta.
Yksi päivä meillä vierähti ajellen kuuluisan Route 66:sen reittiä, tai sitä missä se menisi, jos koko tie edes olisi enää olemassa. Ajettiin pitkin maissipeltojen reunoja ja läpi pienten kylien, joiden asukasmäärä oli 200 luokkaa :) Lisäksi vietettiin päivä au pair-perheeni luona, missä pääsin näyttämään Mikolle mulle niin kovin tuttuja paikkoja. Illinois'n luontoonkin päästiin tutustumaan, kun ystäväpariskunta vei meidät isoon luonnonpuistoon, Starved Rock nimeltään. Meillä tosin jäi puistosta nauttiminen vähäiseksi, Pihla ei ainakaan vielä ole kova patikoija... :)

Mutta jos Pihlalta kysytään, Chicagossa voi erinomaisesti nukkua vaikka kesken mielenkiintoisimman eläintarhavierailun tai laivaristeilyn. Ja meidän iloksi myös lentokoneessa Pihla tykkäsi nukkua todella hyvin! Pää äidin sylissä, jalat isän ja siinä oli hyvä nukkua, muun muassa läpi kaikkien ruokatarjoiluiden :)

Kaiken kaikkiaan reissu onnistui yli odotusten; kaikki etukäteen jännittäminen Pihlan lentokoneessa viihtymisestä ja muuten ympäriinsä kulkemiseen sopeutumisesta osoittautui turhaksi, tyttö oli loistava matkakumppani.

Huonoa tässä on se, että nälkä kasvaa syödessä ja uusi matkakuume on jo kytemässä. Tokioon olisi  kiva päästä. Tai Taiwaniin. :D

Vuonna 2010...

Tässä sitä ollaan. Vuosi 2010 on sinettiä vaille valmis. Ja mikä vuosi se onkaan ollut. Eipä ole koskaan aiemmin elämään mahtunut yhtä paljon asioita. Enkä koskaan aikaisemmin ole huomannut miten nopeasti aika menee.

On kivaa muistella mitä kaikkea tänä vuonna on tapahtunut, mihin elämä on meitä kuljettanut. Jokaiseen kuukauteen on mahtunut paljon asioita, mutta tässä kohokohdat. Kuten arvata saattaa, monet kohokohdat liittyvät Pihlaan :)

Juhlittiin hyvän ystäväni häitä (sieltä nämä kuvatkin) heti vuoden alkuun, 

oli ihanat talvihäät.

Odotettiin ja jännitettiin. 

Olin vihdoin hyvävointinen odottaja, ei pahoinvointia,

ei supistuksia, vain mukavaa odotusta.

Pesänrakennusvietti oli kovassa vauhdissa, neuloin, virkkasin,

ompelin ja järjestelin kotia.

Jäin äitiyslomalle 5. helmikuuta, pystyin olemaan loppuun asti töissä,

mikä oli positiivinen yllätys.

Odotettiin ja jännitettiin.

Tehtiin viimeinen reissu kaksin, Tukholmaan.

Siltä reissulta Mikko osti Laphroak-viskiä vauvan syntymän

juhlintaa odottamaan.

Kasattiin vaunut ja laitettiin kaikki kuntoon vauvaa varten,

viimetipassa.

Kuun lopussa jouduin sairaalaan pre-eklampsian vuoksi,

ehdin olla 3 viikkoa äitiyslomalla. Harmitti kamalasti,

sairaalaan joutuminen oli yllättävän kova paikka.

Paniikki iski, vauva tulisi ja paljon aikaisemmin kun oltiin ajateltu!

Olin psyykannut itseni siihen, että ainakin 41 viikolle mennään.

2.3.2010 kello 08.53 elämä muuttui.

"Riisi" syntyi,

raskausviikolla 38+3.

Se tunne säilyy ikuisesti mun mielessä, kun katsoin sitä pientä

juuri syntynyttä rääpälettä. Se oli niin outoa, jännittävää,

hämmentävää, ihmeellistä. Siinä se oli ja siitä se alkaisi.

Koko maaliskuun meillä kävi paljon ihmisiä "Riisiä" ihailemassa

ja me vanhemmat ylpeinä esiteltiin aikaansaannosta.

Paitsi tunnetasolla, myös käytännössä elämä muuttui.

Ei pitkiä yöunia, ei rauhallisia iltoja, ei merkitystä omalla nälällä.

Jos vauva oli tyytyväinen, äiti oli tyytyväinen. 

Todellista symbioosia.

"Lapsen rakastamisen mukana tulee järjetön pelko", sanoi Elsa Saisio jossain haastattelussa.

Allekirjoitan tuon täysin, se kuvasi alkuaikojen tunteita hyvin.

Nykyisiä tunteita myös.

Päätettiin tytön nimi, "Riisistä" tuli

Pihla Ella Ilona.

Meitä on nyt kolme.

(Ai niin, oli mulla omatkin synttärit :) )

Alettiin oppia elämää Pihlan kanssa, elämään tuli jonkinlaista 

säännöllisyyttä ja rytmiä.

Mikon paluu töihin isyysloman jälkeen oli outoa, siinä me oltiin

sitten kaksin tytön kanssa kotona.

Pihlan kehitystä oli huima seurata, enää se ei ollutkaan

mikään pieni makaava rääpäle. 

Ensimmäiset hymyt saatiin ja talletettiin lukuisiin kuviin

ja videoihin.

Yhtä juhlaa!

Pihlan 1. vappu :) Hauskaa, miten tällaiset vuosittaiset tapahtumat saa ihan

uuden puolen, kun ne viettää ensimmäistä kertaa lapsen kanssa.

Pihla sai hymynaama-kaasupallon :)

Pikavisiitti Helsinkiin, kävin katsomassa Adam Lambertia 

X-factorin tuloslähetyksessä.

8.5. juhlittiin nimiäisiä, suku oli koolla tyttö ihailemassa.

Pihla sai kolme ihanaa kummia, siskoni, tämän mies ja rakas ystäväni.

Heti perään 9.5 juhlittiin ensimmäistä äitienpäivää.

Outo tunne olla itse sen päivän sankaritar.

Aloin tottua kotona oloon, päiviin tuli omat touhunsa, ajatus töistä

tuntui (ja tuntuu edelleen) kaukaiselta.

Pihla alkoi varsinaiseksi papupadaksi. Oli hauskaa, kun tyttö alkoi

äännellä yhä enemmän. Murinaa ja örinää lähinnä :)

Pieniltä vaikuttavat asiat toi suurta riemua, kuten mahallaan 

ollessa pään kannattaminen jatavaroihin tarttuminen.

Nautittiin alkukesästä täysin rinnoin,

ulkoiltiin paljon ja vaan köllittiin viltillä ulkona.

Pihlan ensimmäinen nimipäivä!

Sain vimman laittaa parveketta kesäkuntoon, vihdoista viimein.

Pienestä parvekkeesta tuli oikein soma, erityisesti Rufus viihtyi siellä.

Vietettiin maalaisjuhannus siskoni mökillä.

Rufus lähti "kesäsiirtolaan" mummin ja taatan matkassa.

Kesä ja loma, mitkä ihanat sanat!

Paitsi Pihlan eka kesä, myös Mikon eka pitkä kesäloma.

Ajettiin yli 3000 kilometriä ja käytiin paikassa jos toisessa näyttämässä 

Pihlaa ja paikkoja Pihlalle.

Kuumat paikat, hirvittävä helle ja jopa tuskainen olo.

Pihla kääntyi 4-kuukautispäivänä selältä vatsalle, jipii :)

Elettiin koiratonta elämää ja Mikko nautti kun ei tarvinnut aamuvarhain ja

iltamyöhään lähteä lenkille.

Mikon loman loppu paluu arkeen :(

Reissu siskoni suloiselle mökille.

Rufuksen 2-vuotissyntymäpäivä.

Säilöntähulluus iski, pakkanen pullollaan mansikoita ja raparperia,

mikälie pesänrakennusvietin sivuoire :)

Tasaista eloa ja oloa, mitä nyt vähän stressattiin mitä uintiharrastuksesta tulee, 

kun tyttö ei niin nauttinut kylpemisestä tuolloin 

(tuo kolmas kuva ja ilme siinä paljastaa paljon :D )

Puolikas vuosi Pihlalla elämää takana!

1.9. puhkesi ensimmäinen hammas, samana päivänä

tyttö sai ensimmäistä kertaa kiinteää ruokaa, bataattia.

Minisynttäritkin juhlittiin 2.9., kenraaliharjoituksena ekoille synttäreille.

Nauruhanat aukesi, kunnon hekotus löytyi ja siitä riitti riemua monelle :)

Uusien harrastuksien aika, vauvajumppa, -muskari ja -uinti.

Oma paluu harrastamisen pariin, zumban muodossa.

Ensimmäinen kunnollinen ulkomaanreissu koko porukalla,

päivä Tukholmassa. Kivaa oli, mennään toistekin.

Lisää hampaita, huonoa syömistä.

Harrastuksia ja kadonneen päivärytmin metsästystä...

Mikon juhlakuukausi, ensin isänpäivä, sitten syntymäpäivä. 

Kakkua oli siis tarjolla useampaan otteeseen :)

Pihlan ensimmäinen kunnon nuhatauti,

taisi olla pahempi paikka äidille kun tytölle.

Pihlalla 10 kiloa rikki :D

Tyttö lähti liikkelle, ryömien.

Olohuoneen muodonmuutos (joka on kyllä vieläkin kesken...)

Vilinää, vilskettä!

Meidän perheen ensimmäinen joulu, sen parissa tämä kuukausi

vierähti nopeaan. Askartelua, leivontaa, ruoanlaittoa ja väkerrystä.

Pihlalla on jo 5 hammasta, ryömii, melkein konttaa, nousee istumaan,

syö sormin kuin mestari, osaa vähän syödä lusikalla, juttelee sen kun kerkiää, 

sanoo heippa, äiti ja oho,

vilkuttaa, taputtaa, nauraa ja on suloinen.

Summa summarum, mahtava vuosi!

Kiitos kaikille tänä vuonna blogini matkassa kulkeneille, blogin tuottaman ilon olisi voinut lisätä joka kuukauden kohdalle. Kiitoskiitoskiitos lukijoille!

Hauskoja uuden vuoden juhlia kaikille, me vietetään tämä juhla kotilinjalla, muiden ilotulituksia vakoillen.