Mistä on meidän Pihla tehty?

Meidän ihana esikoinen, Pihla-tyttönen on ehtinyt jo 3,5 vuoden ikään
Paljon on mahtunut pienen ihmisen elämän taipaleelle ja meidän tytöstä on tullut ihan oma itsensä. On syytä painaa mieleen ja kirjoittaa ylös millainen tämä meidän tyttö on nyt kaikkine omalaatuisine ja ihanine piirteineen.

Mistä on meidän Pihla tehty?

Puheen sorinasta. Missä Pihla, siellä tasainen puheensorina. Kirjaimista puuttuu enää K ja R, ärräkin sorahtaa jo välillä pehmeänä, sellaisena englantilaisena versiona. Puhetta ja kerrottavaa riitäisi vaikka jokaiseen valveillaolohetkeen. Jos juttuseuraa ei ole paikalla voi sitä puhua yksinkin. Kysymyksiä satelee myös tasaista tahtia. Tällä hetkellä kiinnostaa erityisesti miksi-kysymykset. Miksi

Lauluista. Välillä tuntuu, että Pihla voisi vaikka hoitaa kaiken puheenkin laulamalla. Pihla lauleskelee milloin mistäkin, vaikka siitä mitä on juuri tekemässä tai mitä joku muu tekee. Kirjoistakin on kiva keksiä lauluja. Ja ihan mistä vaan. Tyttö tykkää myös laulaa kaikenlaisia lauluja, ehkä suurimmat suosikit on eri TiTi-nallen laulut. Mutta mahtuu suosikkeihin poppistakin; Tuomas Kauhasen Enkeli oli meidän perheen kesähitti. Ja Antti Tuiskua Pihla laulaa varsin sujuvasti jo.

Mielikuvituksesta. Sitä jos mitä riittää. Tarinaniskentätaidot on huimat, en ymmärrä mistä tuo ammentaa kaiken materiaalinsa. Sukuvika kai, enomies on ihan samanlainen. Yritän epätoivoisesti tallettaa tätä tarinointia videolle tai äänenä, mutta ramppikuume iskee kun nauhotus alkaa. Operaatio salaa nauhoitus on työn alla... Kesän aikana meille on myös muuttanut iso liuta mielikuvitusystäviä. "Jennan" kanssa Pihla erityisesti touhuaa. Sitten on myös "Enna", "Anni" ja "Iiro". Näiden kanssa leikitään omassa huoneessa ja pihalla, Pihla saattaa viihtyä pitkiäkin aikoja ihan itsekseen. Kehittävää ja luovaa toimintaa sanovat.

Kikkurahiuksista ja sinisilmistä. Ulkoisesti Pihlan merkittävin piirree lienee pituus. 3-vuotisneuvolassa tyttö oli huimat 105,9 cm ja kipsuttaa menemään kevyesti muita ikätovereita päätä pidempänä. Hiukset on niin komeilla kikkuroilla, että yksi jos toinen on tiedustellut olenko kihartanut ne. Juu en. Ilmankosteus olkoon kihartimemme.

Hassuttelusta. Aika epeli tuo Pihla, vitsiniskijä ja tarinankertoja. Temppuilija. Kovasti tykkää tyttö hupsuilla ja hassutella, nauru raikaa tasaisesti. Huumorintajuakin alkaa olla ja muiden nauramaan saaminen on Pihlan mielestä ihan parasta ja palkitsevaa. Kukapa voisi olla nauramatta, kun tuollainen pieni räkättää itse?!

Tempperamentista. Jos on naurua, niin on kyllä itkuakin. Pihla kiihtyy nollasta sataan hyvinkin nopeasti ja hyvinkin äänekkäästi. Tunteet purkautuvat räjähdysmäisesti ja sitten se onkin ohi. Tosin ihan viime aikoina pienimuotoinen mököttäminen on tullut mukaan. Voi lähteä teatraalisesti omaan huoneeseen tai vaihtoehtoisesti portaille istumaan ja hetken mököttää. Siitä voikin sitten hetken kulutta jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Valitettavasti syyllistä tähän piirteeseen ei tarvitse kaukaa hakea. Omena ei kauas puusta putoa, vai miten se oli?

Tunteista. Tunteellinen siili tämä meidän muru. Itkua, naurua, raivoa, hellyyttä, rakkautta. Pihla ei häpeile näyttää tunteitaan, mikä on mahtavaa. Kiukkuamisetkin koitan ajatella niin, että lapsella on ainakin turvallinen ja rakastettu olo, kun voi kiukuta tietäen ettei kukaan hylkää sen takia. "Mää tykkään susta", "mää rakastan sua" ja "sää oot tosi ihana" kuuluu päivittäin Pihlan suusta. Ja Pihlan korviin.

Varovaisuudesta. Ensimmäistä kertaa Pihlaa tapaavat toteavat heti kaksi asiaa: onpa pitkä ja rauhallinen tyttö. Ujoksikin varmasti sanovat. Jos kotona se kaikkein dominoivin piirre Pihlassa on puheliaisuus, ei sitä vieraassa seurassa huomaa heti ollenkaan. Vauvana Pihla oli tosi kova vierastamaan ja siitä pois oppiminen kesti kauan. Pienenä Pihla vierasti alkuun isovanhempiakin, joiden kanssa ollaan kuitenkin tiiviisti tekemisissä. Nykyään Pihla on tuttujen kanssa heti rennosti, mutta mitä vieraampi, sitä hiljaisempi tyttö. Hitaasti lämpenevä koneisto tämä likka. Varovaisuus korostuu myös kaikessa fyysisessä toiminnassa. Pyöräilyn opettelu kesti kauan, liukumäestä Pihla laski ilman kädestä kiinnipitämistä vasta tänä kesänä. Tätä ajatellen tyttö jatkaa jumppaamista tänäkin syksynä, jotta taidot kehittyvät. Joskin sitten tullaan tämän toisen varovaisuuden ongelma-alueelle: jumppa on tänä syksynä ensimmäistä kertaa ilman äitiä tai isää.

Leikeistä. Vilkkaalla mielikuvituksella aseistettuna tytön leikeillä ei ole rajoja. Kotileikeistä Pihla tykkää ehkä eniten; "Oo sää lapsi niin mää oon äiti". Nuket on myös pop, niillä leikkiminen odotetusti lisääntyi pikkuveljen syntymän jälkeen. Kaija-, Heikki ja Molla-nuket on Pihlan rakkaita lapsia. Erinäiset ruokaleikitkin on kivoja, juhla-aterioita meillä "syödään" melkoisen paljon. Tai englantilaista aamiaista jos enomies on kylässä. Barbit on myös hittijuttu, erityisesti mummin kanssa Pihla leikkii mun vanhoilla barbeilla. Koulun leikkiminen on viimeisin villitys, siihen tuli vielä loistoväline, kun isä toi työmatkalta mahtavan tuliaisen. Erilaiset pelit on myös suosittuja meillä, palapelejä, muistipelejä ja lottoa tahkotaan lähes päivittäin. Jopa tavallisella korttipakalla saatiin aikaiseksi Pihlaa innostava peli.

On niin  mahtavaa seurata vierestä, miten lapsi saa kehitettyä hurjan monimuotoisen leikin ihan yksin ja iloa riittää pitkäksi aikaa. "Mulla on leikki kesken" on raikunut viimeaikoina paljon.

Luovuudesta. Väritys, piirtely ja ennenkaikkea askartelu. Äidinmaidosta imetyt vaikutteet ovat hyvin uponneet tähän tyttöön. Sakset pysyy hyvin käsissä ja niillä taiotaan mitä hienoimpia askartelutuotoksia. Suosikkimateriaali  askartelussa on vessapaperihylsyt :). Niistä tyttö taikoo rannekoruja ja muita enemmän tai vähemmän abstrakteja teoksia. Leimailu on myös kivaa ja kortteja tehtaillaan hurjia määriä.

Hyvästä ruokahalusta. Joku asia, josta voi syyttää myös isän geenejä :) Ruoka maittaa, mutta ulospäin sitä ei näe. Ilmetty isänsä. Lempiruokaa on rakettispagetti ja katkarapupasta. Sushikin maistuu ja kohta tyttö on mestari sushien rullaamisessakin. Periaatteellisuus kannattaa, sillä "kaikkea pitää maistaa" on tuottanut tulosta ja harva ruoka on absoluuttisesti pois Pihlan ruokavaliosta. Herkkujen makuun Pihla on päässyt vasta oikeastaan tämän kesän aikana, jäätelöä voisi kai syödä vaikka joka ruoalla. Karkkia Pihla ei oikeastaan syö, vielä menee rusinat läpi pikkuherkuista kun on tarpeeksi kiva rasia.

Omatoimisuudesta. "Mää itte!" Miten mahtava kehitysvaihe se olikaan. Ja on kai vieläkin. Mikään ei ole mahtavampaa, kuin huomata miten asiat hiljalleen alkaa sujua ihan omatoimisesti. Nyt Pihla käy itse vessassa, syö täysin omatoimisesti, pukee itse, laittaa kengät itse, osaa leikkiä yksin ja pärjää omassa pihassakin jo pieniä aikoja yksin. Kaikki asioita, jotka niin ihanasti helpottaa meidän arkea. Omatoimisuus kehittyy myös kaiken aikaa kerhossa, missä Pihla viettää kaksi aamupäivää viikossa.

Taidoista. Voi miten paljon Pihla jo osaa! Ihan hämmästyy, miten monitaituri voi 3,5-vuotias olla. Enkä nyt edes tarkoita tyypillistä oman lapsen kehua, vaan olen ihan yleisesti yllättynyt miten taitavia kaikki 3,5-vuotiaat on. Tämä meidän tyttö osaa esimerkiksi ajaa polkupyörällä (apupyörillä), ottaa vauhtia keinussa, käyttää iOS-laitteita paremmin kun isovanhempansa ;), kirjoittaa nimensä ja tunnistaa sen, ottaa valokuvia, hyppiä yhdellä jalalla, laulaa Antti Tuiskun Läpi jään, sukeltaa ja uida kellukkeilla sekä paljon paljon muuta. Kotona pitäisi olla jatkuva videointi päällä, että saisi näitä virstanpylväitä ja taitoja talletettua.

Niistä on meidän Pihla tehty.

Hei mää oon niin somelainen

Koska pitkäjänteinen ja pitkänpuoleisten blogitekstien kirjoittaminen on selvästi mulle haasteellista tällä hetkellä, on syytä turvautua nopean toiminnan joukkoihin. Missä vaan, milloin vaan mentaliteetti tuntuu istuvan parhaiten tämän hetkiseen elämään ja tarvikkeet kulkee takataskussa helposti mukana.

Siispä twitter-tilini on puhallettu uuteen henkeen, yritän tallettaa sinne pieniä ajatuksia näistä kutkuttavista hetkistä ajalta "ennen kun kaikki muuttui".

Twitterin lisäksi valtasin Instagramin, tai toin sen enemmänkin julkiseksi, salaa olen sitä jo harjoitellut.

Sieltä voit seurata kuvin missä tämä kööri menee pitkin kesää. Siis todennäköisesti eniten kuvia omalta takapihalta...

Hyppää siis matkaan näissäkin instansseissa.

Vaikka kyllä täälläkin näkyy ja kuuluu, sillä pihahommat on tehty ja pienen pieniä värikkäitä tuloksia on nähtävissä!

Onni yhdellä...

Ja sitä onnea lienee syytä jakaa.
Katsoin ensimmäisen minuutin Ajankohtaisen kakkosen Afrikan sarven nälänhädästä. En voinut katsoa enempää, enkä olisi kyyneliltä nähnytkään. Vain hetkeä aiemmin oltiin tuskasteltu Pihlan viimeaikaista vähäistä syömistä, "kun ei se syönyt iltapalaksi kun juustoo ja joi maitoa". Niin, edes niitä.

Pihlan syntymän myötä maailman epäoikeuden mukaisuus erityisesti lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin osalta on kolahtanut aiempaa syvemmälle. Miten etuoikeutettu voikaan meidän lapsi olla?! Sydäntä särkee ajatus siitä, miten joku äiti pohtii mistä saada lapsille ruokaa ja selviääkö lapset edes yli yön?
Olisi helppoa, jos tätä ei vaan ajattelisi, sulkisi pois mielestään. Mutta kun ei pysty. Eikä halua.

Kuva Unicef

Jotta tuntisin tekeväni edes jotain, liityin jo raskausaikana Unicefin kuukausilahjottajaksi ja nyt annoin kertalahjoituksen Afrikan nälänhädän keräykseen.
Ei se ole oikotie onneen kenellekään, mutta jos edes yksi nälkäinen maha täyttyy hetkeksi.

En halua syyllistää, ahdistaa enkä tekopyhäillä. Halusin vain jakaa ajatuksen. Koska mua tää ahdistaa, eikä koskaan laka ahdistamasta. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään elämää oman vaikutuspiirin ulkopuolella.

Jos haluatte, Unicefin lahjoituksiin pääsee tästä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

The food crisis in the horn of Africa has been on my mind lately. It kills me to think the worry of a mum who can't feed her child. Our little girl is so privileged to be living in a country and home where she is safe and will always have food to eat. Something that others can only dream of.
Please, give a little thought for this crisis and even a penny or two. You can do it via World Vision for example.

Ollaan ystäviä, jookos?

kuva täältä

Jo pidemmän aikaa oon pohtinut yhtä asiaa: miksi aikuisena on niin vaikea tutustua uusiin ihmisiin ja tulla kaveriksi? Poika- ja tyttöystäviä ihmiset osaa hankkia vaikka miten ja ties millä keinoilla, mutta kavereita on paljon hankalampi "saada".
Miten tähän on tultu?
Lapset tutustuu varmasti joka viikko uuten ihmiseen, tarhassa, kerhossa, koulussa, harrastuksissa. Myöhemminkin koulun myötä tulee paljon kavereita.
Mutta missä aikuiset tapaa uusia kavereita? Nyt kun koulut on käyty ja töissäkään en tällä hetkellä ole, täytyy alkaa luovaksi :)

Asia on pyörinyt mun mielessä erityisesti nyt kotona ollessa, Sitä kun viettää suurimman osan päivästä alle metrin mittasen ihmisen kanssa alkaa kaivata hieman syvällisempää seuraa.
Tilanne vaan on hieman haasteellinen, sillä itse ainakin kaipaan seuraan erityisesti päivällä. Olen sen verran kotikissa, että illalla on kiva olla kotona, onhan se ainoa aika olla Mikonkin kanssa. Mutta päivällä juttuseura on enemmän kuin tervetullutta.
Ns. vanhoissa kavereissani ei ole montaa lapsellista, eikä varsinkaan lapsen kanssa kotona olevia.  Toisaalta, eihän sitä montaa edes tarvitsisi, yksikin riittää tietenkin. Mutta ainahan on kiva tavata uusia ihmisiä :)
Ja mitä enemmän kavereita, sitä enemmän on mahdollisuuksia jopa saada tapaamisia onnistumaan, sillä aikataulujen yhteensovittaminen kahden aikuisen, saatika kahden lapsellisen aikuisen, välillä on melkoisen haastavaa puuhaa :)

Mutta miten, missä, milloin niitä ihmisiä tapaa? :D
Jotain olen jo kokeillut, toisissa epäonnistunut.

Nettitreffit
- En oo koskaan käynyt nettitreffeillä tavatakseni miehen, mutta nyt olen kokenut äiti-lapsi-version nettitreffeistä, jo kahdesti! Eikä tarvinnut pettyä, seura osoittautui molemmissa oikein mainioksi. En olisi uskonut tätä blogia aloittaessani, että sen kautta tapaan ihmisiä. Ihan mahtavaa.

Harrastukset
- Vauvajumppa syksyllä oli ihan pettymys, vähän ihmisiä ja muut ihmiset vielä ujompia kuin minä.
- Vauvamuskarissa koko syksyn oli hauskaa, mutta juttu päättyi aina muskarin ovelle. Tällä viikolla yksi äideistä ehdotti lounastreffejä seuraavan muskarin jälkeen. Monet meistä innostui kovasti, hassua, että vasta nyt saadaan aikaiseksi.

Naapurusto
- Kaupunkiasuminen tuo oman haasteensa, samoin talvi, kun ei paljon pihalla hengailla. Tiedän, että meidän taloyhtiössä on kaksi perhettä, jossa on alle 2-vuotias. Toisen äidin jopa tiedän töiden kautta. Mutta enpä ole silti tehnyt asian eteen mitään. Kadehdin Magicpoks-blogin Majta (meidän muskarikaveri muuten, jännää :D ), joka joskus kertoi vain tiputtaneensa kortin naapurin luukusta, kun oli nähnyt tämänkin olevan raskaana. Nyt ovat oikein hyviä kavereita.

Tää on oikeesti aika jännittävää, yhdenlaista deittailua :) Samanlaisia asioita sitä miettii; miten antaa itsestään hyvä kuva, mistä puhua, mitä tehtäis :)  Entä sitten kun on tavannut jonkun, miten siitä eteenpäin? Pitääkö kysyä, että voitko alkaa oleen mun kaveri? :)

Muutkin miettii samaa asiaa, Alaks olee?-blogi pyörii juurikin tämän aikuisten ystävienhankinnan ympärillä. Helpottavaa tietää, että en ole yksin näiden ajatusteni kanssa... :)

Vanhemmuuden oppitunnit osa 2

Mistä on hyvät päivät tehty?

Ennen:

Hyvän päivän perustana hyvä fiilis ja oma napa.

Nyt:

Hyvän päivän perustana lapsen hyvä fiilis ja tyytyväisyys.

Ennen:

Hyvänä päivänä vapaata töistä. Päivän punainen lanka: Ei mitään velvotteita, ei hoidettavia asioita. Voisi vaikka shoppailla, käydä syömässä, mennä leffaan, löhötä kotona, katsoa telkkaria, herkutella, juhlia ja nauttia elämästä. Tehdä jotain tai olla tekemättä.

Nyt:

Hyvä päivä alkaa yöstä; ei liiemmin yöherätyksiä, Pihla ei kuku hereillä. Aamulla tyttö nukkuu ainakin kasiin, jonka jälkeen köllitään vielä tovi sängyssä. Aamupuuro maistuu hyvin ja tyttö on iloinen. Aamulla muskari/vaunulenkki/jumppa/treffit, josta kotiutuessa Pihla nukkuu pienet torkut. Pihla syö hyvin lounaan ja antaa äidin syödä myös. Tyttö nukahtaa hyvin päiväunille ja nukkuu ainakin 1,5 tuntia. Leikkiä ja touhua, kunnes isä tulee kotiin. Omaa touhua tai isän ja Pihlan touhujen katselua :) Pihla syö taas hyvin ja on tyytyväinen. Illalla touhua ja helposti nukahtava tyttö.

En kai vaadi paljoa? :D

Mutta noi elementit kun on kohdallaan niin kyllä on äiti tyytyväinen. Jos yksi menee pieleen, ei se vielä kaada venettä, mutta kahden kanssa jo kamppaillaan. Olennaisinta hyvässä päivässä on ehdottomasti rutiinit. Ennen Pihlan syntymää nautin spontaanista toiminnasta ja ajattelin miten tylsää rutiinit varmasti on. No, nyt osaan kyllä arvostaa rutiineja paljon enemmän :)

Toisin kuin oppitunti 1, tämä on vain positiivinen oppimisen aihe. Nautin suunnattomasti näistä hyvistä päivistä, jotka loppujen lopuksi muodostuu pienistä asioista. En vaadi kuuta taivaalta enkä välttämättä mitään ns. hauskanpitoa, vaan leppoisaa arkista eloa. Ja voi jos pääsee jonnekin, se on kirsikka kakun päällä :D Kuvituksena yksi hyvä päivä jouluna.
Ehkä seuraava oppitunti onkin miten tehdä huonosta päivästä hyvä :)

Millaisia on teidän hyvät päivät? Keinoja päivän parantamiseen?

Ihana isä

Hyvää isänpäivää kaikille!

Tänään oli Mikon ensimmäinen isänpäivä. Ja mikä mahtava isä se onkaan. Pihlan paras isä.

Ennen Pihlan syntymää Mikko ei ollut pitänyt yhtään vauvaa sylissä eikä varmaan edes nähnyt montaa. Mutta niin se tarttui omalla rennolla ja rauhallisella olemuksellaan toimeen ja onnistui siinä alusta asti erinomaisesti!

Mä kuvittelin, aikana ennen Pihlaa, että jos mulla joskus olisi lapsia, olisin varmasti rauhallinen ja järkevä äiti. Pyh :) Olen sittenkin melkoisen neuroottinen ja hermostunut, stressaan ja huolestun aika pienestä. Mutta onneksi mulla on Mikko. Kun toinen stressaa, toinen ottaa lunkisti ja rauhoittaa tilanteen.

En tiedä mitään ihanampaa, kuin katsella Mikkoa Pihlan kanssa. On mahtavaa, että niillä on omat juttunsa, leikit, lallatukset ja touhut. Ja Pihla niin nauttii isän kanssa touhuamisesta, ehkä kaikkein parasta on, kun pääsee isän pään päälle katsomaan maailmaa korkealta.

Mikko on ihana isä.

Tässä parivaljakko Pihlan ollessa 6 päivää vanha.

Marthan inspiroimaa

Nyt kun tarkemmin olen pohtinut, mistä blogissani haluan kirjoittaa, olen tullut tulokseen, että Martha Stewart johdattaa mua hyvin pitkälti :) Joskin ei ehkä Martha ihmisenä, vaan se mahtava instituutio, minkä keulakuva Martha on. Se kokonaisuus, se osaaminen monella alalla: parhautta.

Marthan pääkohteethan on:

Askartelu

Juhlapyhät

Juhlat

Sisustus

Ruoka

Lemmikit

Juuri ne asiat, joiden ympärillä elämäni enemmän tai vähemmän pyörii. Olen oman elämäni Martha Stewart :D

Tältä pohjalta blogini rakentuu. Vähän Marthaa elämään.