Mistä on hyvät päivät tehty?
Ennen:
Hyvän päivän perustana hyvä fiilis ja oma napa.
Nyt:
Hyvän päivän perustana lapsen hyvä fiilis ja tyytyväisyys.
Ennen:
Hyvänä päivänä vapaata töistä. Päivän punainen lanka: Ei mitään velvotteita, ei hoidettavia asioita. Voisi vaikka shoppailla, käydä syömässä, mennä leffaan, löhötä kotona, katsoa telkkaria, herkutella, juhlia ja nauttia elämästä. Tehdä jotain tai olla tekemättä.
Nyt:
Hyvä päivä alkaa yöstä; ei liiemmin yöherätyksiä, Pihla ei kuku hereillä. Aamulla tyttö nukkuu ainakin kasiin, jonka jälkeen köllitään vielä tovi sängyssä. Aamupuuro maistuu hyvin ja tyttö on iloinen. Aamulla muskari/vaunulenkki/jumppa/treffit, josta kotiutuessa Pihla nukkuu pienet torkut. Pihla syö hyvin lounaan ja antaa äidin syödä myös. Tyttö nukahtaa hyvin päiväunille ja nukkuu ainakin 1,5 tuntia. Leikkiä ja touhua, kunnes isä tulee kotiin. Omaa touhua tai isän ja Pihlan touhujen katselua :) Pihla syö taas hyvin ja on tyytyväinen. Illalla touhua ja helposti nukahtava tyttö.
En kai vaadi paljoa? :D
Mutta noi elementit kun on kohdallaan niin kyllä on äiti tyytyväinen. Jos yksi menee pieleen, ei se vielä kaada venettä, mutta kahden kanssa jo kamppaillaan. Olennaisinta hyvässä päivässä on ehdottomasti rutiinit. Ennen Pihlan syntymää nautin spontaanista toiminnasta ja ajattelin miten tylsää rutiinit varmasti on. No, nyt osaan kyllä arvostaa rutiineja paljon enemmän :)
Toisin kuin oppitunti 1, tämä on vain positiivinen oppimisen aihe. Nautin suunnattomasti näistä hyvistä päivistä, jotka loppujen lopuksi muodostuu pienistä asioista. En vaadi kuuta taivaalta enkä välttämättä mitään ns. hauskanpitoa, vaan leppoisaa arkista eloa. Ja voi jos pääsee jonnekin, se on kirsikka kakun päällä :D Kuvituksena yksi hyvä päivä jouluna.
Ehkä seuraava oppitunti onkin miten tehdä huonosta päivästä hyvä :)
Millaisia on teidän hyvät päivät? Keinoja päivän parantamiseen?
Ehkä seuraava oppitunti onkin miten tehdä huonosta päivästä hyvä :)
Millaisia on teidän hyvät päivät? Keinoja päivän parantamiseen?
Hyvin on samanlaiset ajatukset mulla. :)
VastaaPoistaJa mä kerroin kaikille ennen lapsia etten voi ymmärtää näitä rutiini-juttuja, meillä mennään sen mukaan miltä tuntuu. Jep ;)
Meillä myös rakastetaan rutiineja! Ja hyvä päivä rakentuu juuri noista elementeistä - päiväunia, puuroja ja pöperöitä ja sopivasti harrastuksia ja tapaamisia. Hyvällä yöllä jaksaa pitkälle, aamut alkaa aamutoimilla ja vauvan iltatoimien jälkeen röhnötetään miehen kanssa sohvalla. Kaikki tätä eksoottisempi onkin sitten superjännää!
VastaaPoistaViime päivinä on ollut kaikenlaista tohinaa, ja vauvan syömiset ja nukkumiset on hoituneet milloin missäkin - ihme kyllä, tämä häiritsee enemmän minua kuin poikaa. Tyyppi esimerkiksi syö ruokansa paljon siistimmin ties missä pukukopeissa ja kahviloissa kuin kotona. Ehkä vauva ei olekaan niin orjallinen ja kellontarkka rutiinien noudattaja kuin äitinsä ;)
Oli tosi hauskaa nähdä jumpassa! :)
Nina; Ne on niitä kuuluisia lausahduksia, joita päästelee vanhemmuudesta ennen kuin on sellainen :) Aika monta mielipidettä on täytynyt muuttaa ;)
VastaaPoistaONIA; On oikeastaan aika ihanaa, että sitä osaa nauttia näinkin pienistä asioista. Oon aika ylpeä itsestäni, että osaan keskittyä olennaiseen ja iloita hyvin tyhjenneestä ruokalautasesta.
Ja todella se kaikki eksoottisempi on oikeasti tosi hienoa, osaa arvostaa paljon enemmän :) Heh, taitaa kyllä olla, että lapset ei oikeasti niin paljon välitä tästä kaikesta rutiinista kuin me äidit. Aina voi taputtaa itseään olalle ja toistaa yhtä kasvatuspsykologien lempilausetta "rutiinit tuo turvaa".
Oli tosi hauska nähdä, ensi viikkoa odottaessa :)
Rutiinit rocks! :) Vaikkakin olen huomannut, että meillä hyvän päivän tärkeä osanen on se, etten oleta mitään päivän kulusta, "tänään syödään/nukutaan hyvin kun eilenkin syötiin/nukuttiin" tms on turmiollinen ajatus. Helpoiten päivät sujuvat "tänään sitten tällä tavalla" -periaatteella ;) (Eikä liene mikään yllätys se, että juuri tämä asia on Millalle opettelun paikka... ;) ). Ja silläkin riskillä, että kuullostan äärettömän sokeriselta, niin kyllä sen päivän tekee hyväksi se, kun poika nauraa koko olemuksellaan, kun me hassutellaan (leikitään kukkuu-leikkejä, hyppyytellään, heilutellaan kuninkaallisesti itsellemme peilin kautta tai virkayskäkuoroillaan jne).
VastaaPoistaMilla; Tuo on kyllä niin totta, että kun ei odota mitään niin päivä menee todennäköisesti paljon paremmin. Tuntuu, että meillä ne kaikkein huonoimmat päivät on niitä, kun oikeasti joku tärkeä meno tai mun pitää mennä jonnekin ilman Pihlaa ja stressaan imetyksen ja muun kanssa. Onneksi huonoinakin päivinä on hyvää seuraa, virkayskineen (joka meilläkin opittiin kun isä yski taudissaan :) )
VastaaPoista