Vuonna 2010...

Tässä sitä ollaan. Vuosi 2010 on sinettiä vaille valmis. Ja mikä vuosi se onkaan ollut. Eipä ole koskaan aiemmin elämään mahtunut yhtä paljon asioita. Enkä koskaan aikaisemmin ole huomannut miten nopeasti aika menee.

On kivaa muistella mitä kaikkea tänä vuonna on tapahtunut, mihin elämä on meitä kuljettanut. Jokaiseen kuukauteen on mahtunut paljon asioita, mutta tässä kohokohdat. Kuten arvata saattaa, monet kohokohdat liittyvät Pihlaan :)

Juhlittiin hyvän ystäväni häitä (sieltä nämä kuvatkin) heti vuoden alkuun, 

oli ihanat talvihäät.

Odotettiin ja jännitettiin. 

Olin vihdoin hyvävointinen odottaja, ei pahoinvointia,

ei supistuksia, vain mukavaa odotusta.

Pesänrakennusvietti oli kovassa vauhdissa, neuloin, virkkasin,

ompelin ja järjestelin kotia.

Jäin äitiyslomalle 5. helmikuuta, pystyin olemaan loppuun asti töissä,

mikä oli positiivinen yllätys.

Odotettiin ja jännitettiin.

Tehtiin viimeinen reissu kaksin, Tukholmaan.

Siltä reissulta Mikko osti Laphroak-viskiä vauvan syntymän

juhlintaa odottamaan.

Kasattiin vaunut ja laitettiin kaikki kuntoon vauvaa varten,

viimetipassa.

Kuun lopussa jouduin sairaalaan pre-eklampsian vuoksi,

ehdin olla 3 viikkoa äitiyslomalla. Harmitti kamalasti,

sairaalaan joutuminen oli yllättävän kova paikka.

Paniikki iski, vauva tulisi ja paljon aikaisemmin kun oltiin ajateltu!

Olin psyykannut itseni siihen, että ainakin 41 viikolle mennään.

2.3.2010 kello 08.53 elämä muuttui.

"Riisi" syntyi,

raskausviikolla 38+3.

Se tunne säilyy ikuisesti mun mielessä, kun katsoin sitä pientä

juuri syntynyttä rääpälettä. Se oli niin outoa, jännittävää,

hämmentävää, ihmeellistä. Siinä se oli ja siitä se alkaisi.

Koko maaliskuun meillä kävi paljon ihmisiä "Riisiä" ihailemassa

ja me vanhemmat ylpeinä esiteltiin aikaansaannosta.

Paitsi tunnetasolla, myös käytännössä elämä muuttui.

Ei pitkiä yöunia, ei rauhallisia iltoja, ei merkitystä omalla nälällä.

Jos vauva oli tyytyväinen, äiti oli tyytyväinen. 

Todellista symbioosia.

"Lapsen rakastamisen mukana tulee järjetön pelko", sanoi Elsa Saisio jossain haastattelussa.

Allekirjoitan tuon täysin, se kuvasi alkuaikojen tunteita hyvin.

Nykyisiä tunteita myös.

Päätettiin tytön nimi, "Riisistä" tuli

Pihla Ella Ilona.

Meitä on nyt kolme.

(Ai niin, oli mulla omatkin synttärit :) )

Alettiin oppia elämää Pihlan kanssa, elämään tuli jonkinlaista 

säännöllisyyttä ja rytmiä.

Mikon paluu töihin isyysloman jälkeen oli outoa, siinä me oltiin

sitten kaksin tytön kanssa kotona.

Pihlan kehitystä oli huima seurata, enää se ei ollutkaan

mikään pieni makaava rääpäle. 

Ensimmäiset hymyt saatiin ja talletettiin lukuisiin kuviin

ja videoihin.

Yhtä juhlaa!

Pihlan 1. vappu :) Hauskaa, miten tällaiset vuosittaiset tapahtumat saa ihan

uuden puolen, kun ne viettää ensimmäistä kertaa lapsen kanssa.

Pihla sai hymynaama-kaasupallon :)

Pikavisiitti Helsinkiin, kävin katsomassa Adam Lambertia 

X-factorin tuloslähetyksessä.

8.5. juhlittiin nimiäisiä, suku oli koolla tyttö ihailemassa.

Pihla sai kolme ihanaa kummia, siskoni, tämän mies ja rakas ystäväni.

Heti perään 9.5 juhlittiin ensimmäistä äitienpäivää.

Outo tunne olla itse sen päivän sankaritar.

Aloin tottua kotona oloon, päiviin tuli omat touhunsa, ajatus töistä

tuntui (ja tuntuu edelleen) kaukaiselta.

Pihla alkoi varsinaiseksi papupadaksi. Oli hauskaa, kun tyttö alkoi

äännellä yhä enemmän. Murinaa ja örinää lähinnä :)

Pieniltä vaikuttavat asiat toi suurta riemua, kuten mahallaan 

ollessa pään kannattaminen jatavaroihin tarttuminen.

Nautittiin alkukesästä täysin rinnoin,

ulkoiltiin paljon ja vaan köllittiin viltillä ulkona.

Pihlan ensimmäinen nimipäivä!

Sain vimman laittaa parveketta kesäkuntoon, vihdoista viimein.

Pienestä parvekkeesta tuli oikein soma, erityisesti Rufus viihtyi siellä.

Vietettiin maalaisjuhannus siskoni mökillä.

Rufus lähti "kesäsiirtolaan" mummin ja taatan matkassa.

Kesä ja loma, mitkä ihanat sanat!

Paitsi Pihlan eka kesä, myös Mikon eka pitkä kesäloma.

Ajettiin yli 3000 kilometriä ja käytiin paikassa jos toisessa näyttämässä 

Pihlaa ja paikkoja Pihlalle.

Kuumat paikat, hirvittävä helle ja jopa tuskainen olo.

Pihla kääntyi 4-kuukautispäivänä selältä vatsalle, jipii :)

Elettiin koiratonta elämää ja Mikko nautti kun ei tarvinnut aamuvarhain ja

iltamyöhään lähteä lenkille.

Mikon loman loppu paluu arkeen :(

Reissu siskoni suloiselle mökille.

Rufuksen 2-vuotissyntymäpäivä.

Säilöntähulluus iski, pakkanen pullollaan mansikoita ja raparperia,

mikälie pesänrakennusvietin sivuoire :)

Tasaista eloa ja oloa, mitä nyt vähän stressattiin mitä uintiharrastuksesta tulee, 

kun tyttö ei niin nauttinut kylpemisestä tuolloin 

(tuo kolmas kuva ja ilme siinä paljastaa paljon :D )

Puolikas vuosi Pihlalla elämää takana!

1.9. puhkesi ensimmäinen hammas, samana päivänä

tyttö sai ensimmäistä kertaa kiinteää ruokaa, bataattia.

Minisynttäritkin juhlittiin 2.9., kenraaliharjoituksena ekoille synttäreille.

Nauruhanat aukesi, kunnon hekotus löytyi ja siitä riitti riemua monelle :)

Uusien harrastuksien aika, vauvajumppa, -muskari ja -uinti.

Oma paluu harrastamisen pariin, zumban muodossa.

Ensimmäinen kunnollinen ulkomaanreissu koko porukalla,

päivä Tukholmassa. Kivaa oli, mennään toistekin.

Lisää hampaita, huonoa syömistä.

Harrastuksia ja kadonneen päivärytmin metsästystä...

Mikon juhlakuukausi, ensin isänpäivä, sitten syntymäpäivä. 

Kakkua oli siis tarjolla useampaan otteeseen :)

Pihlan ensimmäinen kunnon nuhatauti,

taisi olla pahempi paikka äidille kun tytölle.

Pihlalla 10 kiloa rikki :D

Tyttö lähti liikkelle, ryömien.

Olohuoneen muodonmuutos (joka on kyllä vieläkin kesken...)

Vilinää, vilskettä!

Meidän perheen ensimmäinen joulu, sen parissa tämä kuukausi

vierähti nopeaan. Askartelua, leivontaa, ruoanlaittoa ja väkerrystä.

Pihlalla on jo 5 hammasta, ryömii, melkein konttaa, nousee istumaan,

syö sormin kuin mestari, osaa vähän syödä lusikalla, juttelee sen kun kerkiää, 

sanoo heippa, äiti ja oho,

vilkuttaa, taputtaa, nauraa ja on suloinen.

Summa summarum, mahtava vuosi!

Kiitos kaikille tänä vuonna blogini matkassa kulkeneille, blogin tuottaman ilon olisi voinut lisätä joka kuukauden kohdalle. Kiitoskiitoskiitos lukijoille!

Hauskoja uuden vuoden juhlia kaikille, me vietetään tämä juhla kotilinjalla, muiden ilotulituksia vakoillen.

Sankarimies

Mikko jatkaa juhlimista, tänään oli vuorossa syntymäpäivä! Kivasti Mikolle ajoittuu vuoden kolme juhlaa 1,5 kuukauden sisään; isänpäivä, synttärit ja joulu. Siinä riittää miettimistä lahjojen kanssa ;)

Nämä synttärit vietettiin matalalla profiililla, ei suurempia juhlia. Sattumalta tälle päivälle osui kyllä teatterireissu, joten jotain spessua edes :) Ja kakun tein, tietty. Lisäksi Mikko sai valita mitä take away-ruokaa haetaan :)

Inspiraatio tämän päivän kakulle oli meidän hääkakku, porkkanavalkosuklaakakku. Se kakku oli niin mielettömän hyvää, että vielä nyt, 2,5 vuotta myöhemmin sitä muistellaan välillä, niin me kuin vieraat :) 

Pieni matka menneisyyteen...

Hyvää oli :)

Kakun maku on jäänyt niin hyvin mieleen, että koitin maku kielellä etsiä sopivia ohjeita. Ja ne löytyi!

Porkkanakakun ohje löytyi Joy of bakingista, ihanan kostea kakku!

Ja täytteen/kuorrutteen ohje löytyi Kinuskikissasta, hyvin samanlainen kuin meidän kakussa. Ainoastaan hentoinen sitruunan maku puuttui, mutta en sitten tähän tohtinut sitä lisätä. Seuraavalla kerralla kokeilen.

Nam. Porkkanakakku on mun yksi suuri suosikki.

Uskomatonta, että se onnistui.

Tiedänpä mitä meillä syödään aina elokuun 23. päivä :)

Ihana isä

Hyvää isänpäivää kaikille!

Tänään oli Mikon ensimmäinen isänpäivä. Ja mikä mahtava isä se onkaan. Pihlan paras isä.

Ennen Pihlan syntymää Mikko ei ollut pitänyt yhtään vauvaa sylissä eikä varmaan edes nähnyt montaa. Mutta niin se tarttui omalla rennolla ja rauhallisella olemuksellaan toimeen ja onnistui siinä alusta asti erinomaisesti!

Mä kuvittelin, aikana ennen Pihlaa, että jos mulla joskus olisi lapsia, olisin varmasti rauhallinen ja järkevä äiti. Pyh :) Olen sittenkin melkoisen neuroottinen ja hermostunut, stressaan ja huolestun aika pienestä. Mutta onneksi mulla on Mikko. Kun toinen stressaa, toinen ottaa lunkisti ja rauhoittaa tilanteen.

En tiedä mitään ihanampaa, kuin katsella Mikkoa Pihlan kanssa. On mahtavaa, että niillä on omat juttunsa, leikit, lallatukset ja touhut. Ja Pihla niin nauttii isän kanssa touhuamisesta, ehkä kaikkein parasta on, kun pääsee isän pään päälle katsomaan maailmaa korkealta.

Mikko on ihana isä.

Tässä parivaljakko Pihlan ollessa 6 päivää vanha.

Aina oppii uutta

Ihana ystäväni Lau tarjosi mulle mahdollisuutta kokeilla kankaanpainantaa viime viikonloppuna.
Ennakkoasenteeni oli jokseenkin hatarien mielikuvien varassa, perunanpainantaa ja muuta ei niin upeaa :)
Mutta voi miten väärässä olinkaan!
Lau on aina ollut superlahjakas kaikenlaisessa käsin tekemisessä ja tehnyt paljon itse. Lau myös opiskelee kuvataidekasvatusta ja kuviksenopeilla jos kellä on aina ässä hihassa :)
Siispä tämän ihanan pedagogin (:D) hellässä huomassa pääsin opettelemaan kankaanpainantaa seulalla(tuo avaruusukko), kuultopaperia käyttäen ja myös "leimaamalla"(bambit).

Erilaisia tekniikoita apuna käyttäen valmiiksi tuli toinen toistaan hienompia juttuja.

Tein esimerkiksi isohkon kankaan, jossa on noita bambeja eri värisinä. Se tulee näytille, kunhan teen kankaasta yhden jutun :) Mikkokin osallistui oppitunnille ja painoi itselleen hienon Kekkosen paitaan.

Myös mä sain paidan. Siinä liihottelee kaksi kaunista pinkkiä pääskystä. Toinen rinnuksella (näkyy tuossa making of kuvissa) ja toinen helmassa.

Myös Pihla sai jotain, pikkuisen bambin bodyyn. Bodysta ei ole kuvaa, täytyy kuvata se tytön päällä joskus. Mutta samanlainen bambi on lakanakankaan palasessa, jolle pitäisikin keksiä jotain käyttöä. Se on niin suloinen!

Oli kyllä tosi hauska kokeilla tätä painantaa! Lau jätti mulle hirmuisen määrän kaikenlaista materiaalia, joten painanta saattaa jatkua. Ja lupailipa Lau myös että voisi tehdä mulle ihan oman seulan jostain kuvasta. Seulalla painetuista kuvista tulee kyllä ihan pro jälkeä! Täytyy pistää mietintämyssyyn mikä kuva olisi kiva....

Caesarsalaatti

Kuten esittelyssänikin tuli jo ilmi, Mai hoitaa meillä tuon leipomisen ja mun vastuulleni jää ruoanlaitto. Se sopiikin hyvin koska näen reseptit enemmän "suuntaa antavina" kuin orjallisesti noudatettavina ja leivonnassa inhoan sitä, että kaikki pitää mitata ja punnita.

Tämän kertainen ceasarsalaatti koostui vähän erilaisista osasista kuin meidän yleensä tekemä kana caesar johon tulee kaikessa yksinkertaisuudessaan salaattia, kurkkua, kirsikkatomaatteja ja kanaa. Ja tietysti ceasarkastiketta. Nyt grillattua kanaa ei kuitenkaan kaupassa ollut joten jouduimme muuttamaan reseptiä lennossa ja päädyimme katkarapuihin. Jättikatkaravuissa on niin lihainen maku että ne sopivat hyvin tähän salaattiin.

Salaattina on pohja tuosta tutusta reseptistä eli Romaine-salaattia, kurkkua ja kirsikkatomaatteja Saarioisten valmiin ceasarsalaattikastikkeen kanssa. (joskus vielä teen itse kastikkeenkin, mutta ei näillä helteillä) Krutongit tein Jamie Oliverin "20 Minute Meals" iPhone appista saamani vinkin mukaan, eli esipaistetusta patongista leikattiin kuoret pois, leipä revittiin pieniksi paloiksi ja palaset grillattiin kuivalla parilapannulla. Tämä toimi itse asiassa yllättävän hyvin, leivästä tuli maukasta ja rapeaa kunhan antoi sen saada kunnolla väriä.

Katkaravut maustoin suolalla ja pippurilla ja paistoin öljyssä yhden pilkotun valkosipulin kynnen kanssa. Paistamisen jälkeen katkarapujen päälle vielä hienonnettua persiljaa ja sitruunamehua, salaatin päälle parmesanlastuja ja eikun syömään.

Saanko esitellä: Mikko

Aikansa mun bloggausta seurattuaan Mikko on päättänyt liittyä blogien ihmeelliseen maailmaan.

Ja pehmeä lasku bloggaamiseen alkaa täällä mun blogissa!

Siispä satunnaisesti pääsette nauttimaan myös ihanan Mikon postauksista, pääasiassa varmaan ruokien merkeissä, Mikko on nimittäin varsinainen mestari kotikokki! Vaikka mä väitän olevani oman elämäni Martha Stewart, niin ruokaa mä en kyllä laita :D Se puoli on kokonaan Mikon omaisuutta, mitä nyt satunnaiset keitot on mun hommia. Salaatitkin oli, kunnes Mikko omi ne :D Aiheesta seurannee todistetta...

Joten toivottakaa Mikko tervetulleeksi!