Katsoin ensimmäisen minuutin Ajankohtaisen kakkosen Afrikan sarven nälänhädästä. En voinut katsoa enempää, enkä olisi kyyneliltä nähnytkään. Vain hetkeä aiemmin oltiin tuskasteltu Pihlan viimeaikaista vähäistä syömistä, "kun ei se syönyt iltapalaksi kun juustoo ja joi maitoa". Niin, edes niitä.
Pihlan syntymän myötä maailman epäoikeuden mukaisuus erityisesti lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin osalta on kolahtanut aiempaa syvemmälle. Miten etuoikeutettu voikaan meidän lapsi olla?! Sydäntä särkee ajatus siitä, miten joku äiti pohtii mistä saada lapsille ruokaa ja selviääkö lapset edes yli yön?
Olisi helppoa, jos tätä ei vaan ajattelisi, sulkisi pois mielestään. Mutta kun ei pysty. Eikä halua.
 |
| Kuva Unicef |
Jotta tuntisin tekeväni edes jotain, liityin jo raskausaikana Unicefin kuukausilahjottajaksi ja nyt annoin kertalahjoituksen Afrikan nälänhädän keräykseen.
Ei se ole oikotie onneen kenellekään, mutta jos edes yksi nälkäinen maha täyttyy hetkeksi.
En halua syyllistää, ahdistaa enkä tekopyhäillä. Halusin vain jakaa ajatuksen. Koska mua tää ahdistaa, eikä koskaan laka ahdistamasta. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään elämää oman vaikutuspiirin ulkopuolella.
Jos haluatte, Unicefin lahjoituksiin pääsee tästä.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Please, give a little thought for this crisis and even a penny or two. You can do it via World Vision for example.
Hyvin kirjoitit. Mun on pitänyt postata samansuuntaista mutten oo mukamas ehtiny. Norja oli kamala, mutta sille asialle me ei voida enää mitään. Ei muuttaa koko Afrikkaakaan mutta kuitenkin auttaa edes muutamaa vähäksi aikaa. Tai edes yhtä.
VastaaPoistaMediakin vaan kyllästyy niin äkkiä nälkäänkin, ja kuoleviin lapsiin, tai ei kai ne toimittajat vaan me lukijat. Uutinen vanhenee eikä jatkuvasti sama lööppi myy vaikkei itse asia vanhene, se vaan jatkuu ja pahenee. Huoh.
Ollaan me onnekkaita, ei voi muuta sanoa. Eikä tehdä muuta kuin auttaa edes rahalla.
Olis kiva taas nähdä, ihania reissukuvia!!!