Täällä Tampereellahan lystiä olisi lie yhtä jos toista, mutta ison kaupungin hinnoissa. Siispä skipattiin kokonaan Särkänniemen äärettömän kalliit huvit ja hurautettiin pienen matkan päähän Sastamalaan kotieläinpuistoon.
Tämä ihana Kiviniityn kotieläinpuisto tarjosi kaupunkilaislapselle (ja -vanhemmille) loistotilaisuuden ihmetellä jos jonkinnäköisiä eläimiä.
Koska Pihlan yksi ensimmäisiä "sanoja" oli hau-hau, on sille jotenkin luonnollisena jatkumona tullut opetettua Pihlalle muidenkin eläinten ääniä. Ja yllättävän hyvin ne sujuu. Ja joidenkin nimiäkin tavaillaan jo.
Possu on ehkä paras kaikista. Possu sanoo öh-höh, hieman nasaalisesti :)
Lammas on uusin äänitulokas, pää on ilmeisen kiva sanoa.
Pupu on pu ja taitaa sanoakin pu. Mitä ne oikeasti sanoo?! :) Pihla tykkäsi "syöttää" pupua, voi sitä jännitystä ja ilon kiljahduksia, kun pupu tuli heinän lähelle, eihän siihen uskaltanut antaa pupun koskea :D
Lehmä, tai siis "ammuu", on opettelussa, aika usein meillä lehmät sanoo kyllä hau hau.
"Äiti, mitä marsu sanoo?" Marsuhäkillä keskityttiin vain heinien syöttämiseen ;)
Kanan kotkotus on ollut jo jonkin aikaa Pihlan sanavarastossa, joskin hyvin mielenkiintoisella tavalla. Kana "sanoo" tot ja samalla Pihla tökkii etusormella päätään. Ensin luulin, että se oli vaan sattumaa, mutta niin se näyttää toistuvan joka kerta. En tiedä yhtään miksi, en mielestäni itse tee niin sanoessani kotkot :)
Jouduttiin toteamaan, että ihan kaikkiin eläimiin ei todella ole ääniä tarjolla. Vai mitä sanoo peura tai nandu?
Kaikkinensa erittäin kiva päiväretki, varsinkin kun viimeiseksi päästiin Mikon kanssa kokeilemaan jättitrampoliinilla hyppimistä. Meitäkin lapsetti ja kivaa oli :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, kun kommentoit. Mai tykkää.