Normipäivä

Nyt kun kotiäitiys on jäämässä tältä erää historiaan, on hyvä painaa mieleen millainen se normipäivä meillä oikein onkaan. Tervetuloa siis meidän matkaan yhdeksi päiväksi :)

Päivämme alkaa noin kello 08.00, kun Pihla herää. Tyttö ei ole mikään kaikkein paras heräämään ja ilmekin sen kertoo :) Taitaa olla kirkkauden ja aamukankeuden inhottava yhdistelmä kun noin pistää suun mutruun.

Sitten seuraa jokapäiväinen tuttu tapahtumien sarja: vaippa pois, potalle, uusi vaippa ja aamupalapöytään vaippasiltaan. Onneksi meillä on lämmin, niin Pihla saa olla vaippasiltaan. Säästyy kummasti pyykkiä ;)

Viimeaikoina Pihlan syömiset ei oo ollu kehumisen arvoisia suorituksia ja tänäkin aamuna mentiin hieman nirkoisilla eväillä. Juusto maistui erinomaisesti...

... mutta puuron kanssa homma meni pääasiassa leikiksi. (Joskaan sormilla syöminen ei ole merkki siitä, Pihla nimittäin syö jo itse, mutta ei juurikaan käytä ruokailuvälineitä :) )

Pihlan ruokailun kruunaa uusi "herkku", appelsiininmakuinen D-vitamiinitabletti. Tähän siirryttiin ihan äskettäin, kun tippojen annostelu ja lusikalla syöttäminen alkoi käydä haasteelliseksi. Oikeaksi osoittautui vaihdos, Pihla nimittäin jopa tykkää näistä, niiden syömistä pitää ihan rajoittaa väkisin siihen yhteen tablettiin päivässä :D Ainoa ongelma on se, että nyt pitäisi keksiä tapa saada maitohappoja tytölle, aiemmin kun käytössä oli Relan yhdistetty d-vitsku- ja maitohappotipat. Ehdotuksia uudesta valmisteesta?

Saako lisää?

Itsekin tankkaan aamulla. Tämä on mulle sinänsä uusi juttu, sillä töissä käydessä en juurikaan aamupaloihin panostanut. Aamuvuoroa ennen en ehtinyt ja iltavuoroon mennessä nukuin yli aamiaisajan. Mutta nyt olen saanut tästä hyvästä tavasta kiinni ja ilman sitä ei aamiainen käynnisty. Eikä ilman YleX:n aamua, jota kuuntelen aina :)

Aamupalan jälkeen on touhuamisen paikka molemmille, minä yleensä petaan/täytän tiskikoneen/laitan pyykkejä/kastelen sekä hoivaan chilejä & tomaattia/meikkaan ja Pihla keksii milloin mitäkin. Tänä päivänä sänkyyn kiipeäminen oli hauskinta ikinä. Ja muumi-hiekkamuottien lasiin laittaminen vähintään yhtä hauskaa. On myös tunnustettava, että televisio on usein aamupäivällä auki, tällä hetkellä hitti on Muumit, joista erityisesti alkulaulu on Pihlan mieleen.

Sitten vedetään kengät jalkaan!

Fiiliksestä ja päivästä riippuen suunnaksi otetaan puisto / kaupunki / leikkitreffit / kauppa ja siellä viivytään usein aina lounaaseen asti. Tänä päivänä puistovuorossa oli mummu, sillä itse suuntasin pitkän tauon jälkeen hierojalle kidutettavaksi hoidettavaksi. Normipäivän juttuja tämäkin sinänsä, että välillä käyn jopa kerran viikossa hierojalla, koska niskani ja hartiat ovat melkoiset ongelmapesäkkeet...

Sitten syödään! Yleensä lounaaksi nautitaan edellisen päivän tähteitä tai hätätapauksessa nakkeja/muuta valmista, mutta tälle päivälle sattui kokkausta, sillä edellisenä päivänä syötiin mummun luona. (Enkä oikeasti tarkoituksella tämä postaus mielessäni kokannut! :D )

Jokin aika sitten Intonaatio-blogia lukiessa herahti vesi kielelle, kun Onia siellä esitteli heidän arkiruokaa. Sitä oli pakko kokeilla ja onneksi sen tein, ruoka oli äärimmäisen hyvää ja maistui Pihlallekin. Suosittelen. Tuoreet kasvikset oli niiiin hyviä ja herkullisen värisiäkin.

Itse käytän ruoanlaitossa vallan Seltin-suolaa, mineraalisuolaa. Se on paljon miedompi ja terveellisempikin vaihtoehto. Ollaankin totuttu melkoisen vähäsuolaiseen ruokaan, nyt Pihlan myötä vielä enemmän, kun muiden kokkaukset ovat selkeästi suolaisempia. Ja valmisruoat vasta ovatkin! Syötiin viime viikolla pinaattikeittoa, joka oli ihan sairaan suolasta. Ei se aiemmin mun mielestä ollut :/

Aina ei mene ruoanlaitossa kaikki ihan niinku Strömsössä... Oli purkinavaaja hukassa ;)

Koska Pihla "syö itse", eli kieltäytyy syöttämisestä, on lounashetki mulle nykyään aika leppoisa. Tyttö meinaan syö sitä paremmin, mitä vähemmän siihen touhuun kiinnittää huomiota. Siispä joku lehti on usein se kolmas pyörä lounaspöydässä.

Lounaan päälle on taas potan paikka. Meillä on hyvinkin selkeä potta-aikataulu: aamulla herätessä - aamupäivällä - lounaan jälkeen - päiväunien jälkeen - päivällisen jälkeen - ennen nukkumaanmenoa. Liekö tässä tarkassa rytmissä syy siihen, että pottailu sujuu hurjan hyvin! Tulosta syntyy lähes joka kerta ja onpa tytöllä ollut joissain väleissä välillä ihan kuiva vaippa. Eiköhän tästä hyvä tule :)

Ja sitten päiväunille! Kesän ajan on menty nyt yksillä päikkäreillä ja se on tuonut suuren avun nukkumis- ja erityisesti nukahtamisjuttuihin. Nykyään Pihla itse ilmaisee nukkumishalunsa ja monesti tepsuttelee makkariin ja pyytää päästä pinnasänkyynsä. Jopa unikirjat on jääneet monesti tyystin lukematta. Mutta ilman Pu(pu)a ja Bäätä (lammasta) ei voi nukkua.

Sitten onkin vuorossa päivän henkireikä, hetki joka saa jaksamaan. Se kuuluisa oma aika! :)

Jälleen mennään fiiliksen mukaan siinä, mitä tapahtuu tänä mahtavana aikana. Riippuen päivästä, eli mitä ohjelmia on edellisinä päivinä tullut ja on katsomatta, katson telkkaria, bloggaan, luen, virkkaan, askartelen. Yritän kovasti olla tekemättä mitään kodinhoidollista tai tylsää. Aika hyvin pystynkin pitämään siitä kiinni, vaikka myönnettävä on, että rauhassa istuminen ja vaikka virkkaaminen on paljon rentouttavampaa ja kivempaa jos pyykkikone pyörii ja tiskit on puhtaana :)

Tänä päivänä ehdin blogata & lukea blogeja (ja juoda kokista), tehdä Etsyn Taste testin, katsoa Bachelor Padin (Chris Harrison rulettaa ja joo, olen koukussa hömppärealityyn) ja jopa ihan vaan olla möllöttämään. Pihla nimittäin nukkui harvinaisen pitkät päiväunet, 2,5 tuntia. Yleensä ne on jotain tunnin ja kahden välillä.

Herätessä ei nytkään ole ihan paras fiilis, kirkasta ja kiire lattialle. Ja potalle.

Sittenpä taas touhutaan. Ja odotetaan isää kotiin. Ja mä laitan ruokaa. Ja taas syödään, elämä kun tuntuu olevan yhtä syömistä :) Ruokana ihanan sottavaa spagettia ja jauhelihatomaattikastiketta, kuten naamasta voi päätellä :) Sitten taas potalle. Ja leikitään. Ja pistetään välillä ranttaliksi, itketään ja ilkamoidaan. Ja tankataan rutkasti isän hellyyttä ja läheisyyttä päivän eron jälkeen (joskus tuntuukin, että illalla äiti ei kelpaa enää mihinkään vaan "is-is-is" kiljahdellen tyttö touhuaa :D ).

Nyt vuorossa oli palikkaleikit, koiran kanssa telmiminen, keinutuolissa istuminen ja kameralle keimailu.

Sitten syömään! :D Tällä kertaa vain Pihla ja tarjolla on leipää, juustoa ja jogurttia.

Sen jälkeen hammaspesun kautta iltasadulle, tämä yleensä puoli ysin ja ysin välillä. Ja sitten hyvää yötä!

Nyt ihan viime päivinä on otettu käyttöön uusi nukuttamiskäytäntö. Ennen nukuttaja (iltaisin isä) jäi makuuhuoneeseen hengailemaan ja odottamaan, että tyttö nukahtaa. Nyt siitä on opeteltu pois, kirjan lukemisen jälkeen tyttö menee sänkyynsä, lauletaan laulu ja sitten pois huoneesta. Tämä menee jo melkoisen hyvin, joskin juuri pari päivää sitten likka huusi tunnin hysteerisenä, ei auttanut mikään hyssyttely ja sylittely. Vasta kunnon väsy sai tytön nukahtamaan. No, poikkeus vahvistaa säännön.

Vielä viimeinen rutistus ennen lepoa ja nukkumaanmenoa:

Tiskit pois, rätti käteen ja tasot puhtaiksi, lelut ojennukseen (tänä päivänä ne oli kyllä yllättävän siististi jo valmiiksi, harvinaista tällainen) ja vielä yksi pyykkikoneellinen, iltaisin pesen kolmen päivän kestovaipat. Tämä on se kestovaippailun inhottavin puoli, järjetön ammoniakin haju huumaa heiveröisimmän.

Sitten kutsuu sohva, murun seura, ehkä joku hyvä naposteluruoka, joku tv-ohjelma, vähän vielä nettiseikkailuja, erityisesti Pinterestiä, oon niiiiin koukussa siihen :).

Ollaan Mikon kanssa molemmat melkoisia iltaeläjiä, ollaan täydessä touhussa pitkälle iltaan, nukkumaan ennätetään vasta lähempänä yhtä. Tämä on se, mistä pitää opetella pois, että jaksan herätä töihin klo 6.15 ;)

Sellainen päivä. Näin ylöskirjoitettuna näyttää, että meidän päivissä tapahtuu kamalan paljon (pahoitteluni superpitkästä postauksesta, kivaa jos jaksoit lukea tänne asti :D ). Ja kai tapahtuukin, harvoin sitä ehtii kelloa sen ihmeemmin katsoa ja ajankulumista odotella. Paitsi niitä viimeisiä minuutteja ennen Mikon kotiintuloa :)