4x4 4-vuotiaasta

Pihla pienoinen, rakas Riisi-vauvamme, Pihlamiina, Pihleri, Pihlastiina, on nyt 4 vuotta. Tuo mahtava persoona, joka täyttää huoneen läsnäolollaan, milloin naurulla, milloin itkulla, milloin leluilla, milloin paperisilpulla.

Tyttö, josta riittää helposti kerrottavaksi 4x4 omalaatuista seikkaa ja piirrettä, jotka tekevät Pihlasta Pihlan.

Nokkela neiti, joka on aina kielellisesti ollut vauhdikkaampi kehittymään kuin fyysisesti. Varsin teräväsanainen ja nokkela kommunikoija, tarkkaavainen tyttö.



Muistinero. Muistaa niin paljon ja niin pieniltäkin tuntuvia asioita, että ei voi kun ihmetellä. Valokuvamuisti sanan varsinaisessa merkityksessä, muistelee vauva-aikojaan kertoilemalla mitä kuvissa tapahtuu.




Rauhallinen harkitsija. Suin päin ei tämä tyttö syöksy mihinkään. Kaikkea punnitaan ja pohditaan pitkään ja hartaasti.



Maailman paras isosisko. Ei yhtään mustasukkaisuuskohtausta, vaan satoja suloisia hetkiä ihanan pikkuveljen kanssa. Suukottelu, halailu ja helliminen on pop. Ja voi sitä ylpeyttä, kun äiti pyytää "hoitamaan" Peetua vaikka roskien viemisen ajan. Olisipa näin aina...



Hongankolistajien sukua, 4-vuotisneuvolassa mittaa 115,5cm ja vaatteissakin siirrytään hiljalleen 122 senttisiin.




Papupata, joka pankolla porisee joka päivä aamu seiskasta ilta kasiin. Hiljaisuus laskeutuu pisimmäksi aikaa viidestä kuuteen välillä, mutta silloinkin on toki kommentoitava jännittäviä Pikku Kakkosen käänteitä.




Tunteellinen siili. Erityisesti itku on herkässä. Loukkaantuu helposti, mutta leppyy nopeasti. Pienikin vastoinkäyminen saa kyyneleet helposti kihoamaan silmiin. Toisaalla nauraa ja ilkamoi niin, että seinät raikaa. Ääripäiden tyttö.




Saksiniekka. Rakastaa leikkaamista. Leikkaisi varmasti tunteja putkeen. Toistaiseksi on onneksi pysynyt vain paperissa ja muissa sallituissa materiaaleissa. Uhkaavan paljon viime aikoina on ollut puheissa hiusten tielle tuleminen...



Runosielu ja laulun lurittaja. Osa päivän puheista tulee Pihlan suusta laulun sävelin. Tyttö on kova keksimään omia lauluja ja lallattelee milloin mitäkin. Viimeisimpänä on keksinyt räppäyksen hienouden. Runoja "kirjoittaa" myös ja lausuu niitä maireana.




Tarkka. Niin hirvittävän tarkka. Omassa huoneessa kaikella on oma paikkansa, eikä niistä jousteta. Jos jokin asia on kerran opittu yhdellä tavalla, tehdään se aina niin. Tarkkuus kulkee käsi kädessä hyvän muistin kanssa, sillä tyttö muistaa mitä pienimpiä yksityiskohtia ja pitää niistä tarkasti kiinni.




Perfektionisti. Niin huolellinen ja perusteellinen. 4-vuotias ja perfektionismi ei ihan ole se paras mahdollinen yhdistelmä, kun taidot ei ihan vielä kaikkeen riitä. Kärsivällisyysharjoitukset on siis käynnissä...




Rutiinien rakastaja. Joku voisi kai sanoa kaavoihin kangistunut. Päivät sujuu parhaiten silloin, kun edetään tutulla kaavalla. Varsinkin illat, sillä ilman iltapalaa ei voi mennä nukkumaan, vaikka iltaruoka olisikin syöty poikkeuksellisen myöhään. No, tämä lienee sitä turvallisuutta, jota lapsi kaipaa.

Hyvä syömään. Lempiruokia tacot, sushi ja pinaattilätyt. Paras paahtoleipäpala on päätypala. Kaikista leivistä syö aina ensin reunat, kuulemma paras osa.




Osiensa summa; isänsä näköinen, äitinsä oloinen. Terveydenhoitaja totesi hyvin, kun
kerroin tytön perineen temperamenttinsa ja kipakkuuttensa multa: No, säähän tiedät sitten miltä Pihlasta tuntuu. Niinpä. Valitettavan hyvin. (Voin myös allekirjoittaa monet näistäkin asioista omalta kohdaltani...)



Taivaanrannan maalari. Meidän ihana haaveilijatyttö, jolle maailma on auki.



Maailman ihanin, valoittavin ja hurmaavin 4-vuotias tyttö. Meidän oma Pihla, jota ilman en osaa maailmaa ajatella.