Hassua, että tuollainen pötkylä menee niin ketterästi kaposalle ikkunalaudalle ja töröttää siellä kuin mikäkin maailman valtias. Tai kissa :) Näkymätkin on mitä parhaimmat, naapuritalon parkkipaikka. Siinä riittää ihmeteltävää niin autoissa kun ihmisissä.
Ja tietty, mitä "isot" edellä, sitä pienet perässä...
Nyt kun Pihla jo seisoo, on kai vain ajan kysymys, koska se oppii miten tuonne Rufuksen viereen kiivetään. Sitten jää historiaan yhdessä meidän sängyssä kölliminen, kun ikkunalauta on paljon kiinnostavampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, kun kommentoit. Mai tykkää.