Tunnustan häpeilemättä: olen tv-addikti.
Katson paljon televisiota, enkä ole siitä koskaan potenut huonoa omaa tuntoa. Ikinä se ei ole tullut muun elämän esteeksi, mutta joskus olen muun elämän järjestänyt tv-ohjelmien ympärille :)
Illat kuluu helposti telkkarin ääressä, samalla käsitöitä tehden tai ihan vaan makoillessa.
Toisaalta, tilanne ei enää ole niin "paha" kuin ennen. Nyt ei nimittäin ole aikaa katsoa niin paljoa telkkaria eikä siihen pysty keskittymään samalla intensiteetillä :) Onneksi meillä on kuitenkin Elisa Viihde-palvelu (sori mainos... :) ), jolla saa nauhoitettua niin paljon ohjelmia kun haluaa ja tarvittaessa pysäytettyä ohjelman. Bless that thing :)
Omasta telkkarin katsomisesta en todella koe olevan mitään haittaa, se on mulle harrastus, tykkään katsoa uusia ohjelmia, olla ajanhermolla.
Mutta Pihla ja telkkari onkin sitten ihan eri asia...
Mihinkään totaali tv-kieltoon en tähtää, eikä se meillä olisi edes mahdollista. Mutta kyllä pienellä lapsella täytyy olla jotain muuta, joka on kiinnostavampaa. Telkkarin katselu voisi olla sellainen harvinaisempi herkku.
Mutta miten se toteutetaan?
Ihan viimeisten päivien aikana oon huomannut, että Pihlan kiinnostus telkkaria kohtaan on syttynyt enemmän. Aamupäivällä meillä on telkkari usein auki, ensin katsotaan yksi äidin ohjelma ja sitten päälle jää aina Juniori (taas mä mainostan, sori.). Se onkin ollut enemmän sellainen taustahälyn aiheuttaja, jota Pihla on välillä pysähtynyt katsomaan, lähinnä ruudussa pomppivia Junnu- ja Nuppu-tipuja. Musiikkikin tyttöä kiinnostaa, ohjelmista se saattaa katsoa alkutekstit ja sitten loppuu mielenkiinto.
Nyt kuitenkin huomaan, että tyttö tapittaa telkkaria vähän intensiivisemmin. Tänäänkin typy lähti kovalla tohinalla konttaamaan makkarista olkkariin ja parkkeerasi tv:n ääreen, kun siellä oli ilmeisesti jotain äärimmäisen mahtavaa...
Sitten menikin telkkari kiinni ja tilalle tuli musiikki. (Joo-o, mä tykkään taustahälystä...)
En kuitenkaan haluaisi telkkarista ns. kiellettyä hedelmää, jota sitten salaa katsellaan ja ahmitaan oikein urakalla. Tällaisesta mulla on kokemuksia au pair-ajoilta, enkä halua sellaista karhunpalvelusta Pihlalle tehdä. Jo ihan siksikin, että itse tulen aina katsomaan telkkaria, enkä halua kasvattaa ajatuksella "tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen".
Pihlan ollessa vauva katsottiin tytönkin hereillä ollessa kaikkia omia ohjelmia, mutta siitä tavasta ollaan opeteltu melkein kokonaan pois. Tyttö katsoo sen verran tarkkaan tv-ruutua, että pitää oikeasti alkaa kiinnittää huomiota mitä siellä näkyy.
Millaisia ajatuksia teillä on lastenne telkkarin katselun kanssa?
Isompien vanhemmat, kuinka paljon teillä katsotaan telkkaria?
Nää on näitä nykyajan ongelmia, kunpa lapset leikkisivät vieläkin vaan käpylehmillä tyytyväisinä :)
Vastahan tuli Yleltä dokkari tv:n vaikutuksesta lapsiin. Kannattaa tarkistaa Areenalta, josko sen näkisi vielä sieltä. Tutkimusten mukaan lapset, joille ei näytetä tv:stä nk. opettavaisia ohjelmia (joissa yritetään opettaa lapselle värejä, numeroita ja muuta) oppivat hitaammin, koska etenkään pieni lapsi ei kykene ymmärtämään ruudun abstrakteja tarkoituksia ja käsitteellistämään näkemäänsä kolmiulotteiseen maailmaan yms. Lapset katsovat mitä tahansa liikettä vaistomaisesti, mikä selittää tv-ruudun eteen jähmettyvät lapset. Suositeltavaa olisi siis, etteivät ainakaan pienet lapset (ennen suht. hyvää puhekykyä) kiintyisi televisioon. Virikkeiden keksiminen ei varmasti aina ole helppoa, eivätkä äidit aina jaksa. Kannatttaa kuitenkin muistaa, ettei tarvitse tehdä ihmeitä. Riittää, että lapsi saa käyttää aistejaan monipuolisesti: tv tarjoaa virikettä vain silmille ja korville, lelut ja ulkoilu myös makuaistille (vauvoille tärkeää kokeilla kaikkea suuhun), tuntoaistille ja hajuaistille. Ei tv:n katsominen kiellettyäkään siis ole, mutta ei vain paras eikä välttämättä stressittömin vaihtoehto (katsovat vaistomaisesti mutta saattavat olla sisäisesti hyvin hämmentyneitä) pienille lapsille.
VastaaPoistaJos puheen kehitys muuten kiehtoo sinua, vilkaisepa graduani :)
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/66329/gradu2010niemela.pdf?sequence=1