Eilen tuli 2 vuotta siitä, kun Rufus muutti meille.
Ihana mopsipoikamme, joka on maailman suloisin ja kaunein koira. Eikö teidänkin mielestä? :) Ehkä tähän voisi todeta klassisen lausahduksen, jonka niin usein Rufuksen kohdalla kuulee sanottavan: Se on niin ruma, että se on nätti.
Pihlan syntymän jälkeen oon potenut välillä huonoa omaatuntoa, kun Rufus on jäänyt vähemmälle huomiolle. Mutta sitten järki sanoo, että on ehkä ihan OK, että koira on koira, eikä perheen ainoa lapsi ja kaiken huomion keskipiste :) Onneksi Rufus on niin lunkki, että se ei välitä Pihlan touhuista, antaa tytön vetää hännästä ja "silittää hellästi" :)
Ja vaikka on hetkiä, jolloin mua niin ärsyttää Rufuksen tohootus ja vielä pentumainen hyörinä ja pyörinä, rakastan mä tätä koiraa hurjasti paljon. Meidän ihana Rufus, Rumppus, Pumppus, Rupsu, Ruttu, Punkero ja niin edelleen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, kun kommentoit. Mai tykkää.