Minusta tulee isona...

...ihan oikea..

... taitelija.

... kauppias.

                                

... prinsessa.

... rakennusmestari.

... äiti.

... lintubongari.

... koirakouluttaja.

... valokuvaaja.

... ralliautoilija.

.. leipuri.

... koruntekijä.

Onneksi maailmassa on paljon vaihtoehtoja pienelle ja isolle ihmiselle.

Hei me harrastetaan

Syksyn tullen yksi jos toinen aloittaa uusia harrastuksia ja jatkaa vanhoja.
Me jatketaan pienen tauon jälkeen tutuissa lajeissa, jumpassa ja muskarissa. Jää nyt baletti vielä toistaiseksi vain Pihlan haaveeksi.

Viime keväänä ei oltu missään harrastuksissa, kun aamupäivisin ei enää ehtinyt muskariin ja jumpassakin kulkeminen kävi työlääksi.
Nyt kuitenkin lykästi kun uusi kuntamme on aiempaa parempi muskaritarjonnan osalta ja löysimme MLL:n muskarin ilta-aikaan. Tuttu jumppapaikkakin on uutta kotia lähellä, joten sinne kulku sujuu nyt helpommin.

Vielä me jumpataan ja lauletaan yhdessä, tasavertaisesti äidin ja isän johdolla. Mutta lienee jossain vaiheessa edessä Pihlan yksin harrastaminenkin. Toivoisin kovasti, että Pihla löytäisi mieluisen liikuntaharrastuksen, oli se sitten jumppa, tanssi tai koripallo. Nyt tuntuukin luontevalta ohjata tyttö tutuille poluille jumpan pariin, kun itsekin 3-vuotiaana lajin aloitin ja olin aktiivinen joukkuevoimistelija teini-ikään asti.

Toisaalta voisi olla mielenkiintoista tarjota lapselle jotain ihan muuta, vaikka pianotunteja ja laulunopetusta, joku laji missä itse olen auttamattoman surkea. Että tulisiko lapsesta sittenkin musikaalinen?

Vai laittaisiko tytön kuvataidekerhoon? Tai jalkapallotreeneihin? Judotatamille? Ratsastustunnille? Shakkikerhoon? Kokkikurssille?
Vai pitäisikö tytön vaan kotona kaikki illat?

Ballerina!

Tiedän, että lopulta lapsi itse päättää mikä on kiinnostavinta, mutta joku alkukarsintahan tässä on tehtävä. Ei 2,5-vuotias osaa itse vielä sanoa mikä on se kaikkein kivoin asia. Eikä vielä 3- tai 4-vuotiaskaan. Vanhempien aloitteestahan harrastukset lähtee, en itsekään pyytänyt jumppaan, mutta niinpä se imaisi vuosiksi mukaansa.

Nykyään kun tuntuu vielä olevan aikamoista tuo harrastusten valkkaus, kokeillaan monia eri lajeja ja taiteenaloja ja seilataan edes takaisin. Toivoisin itse, että Pihla löytäisi yhden tai kaksi erityisen mieluista juttua, joiden parissa sitten myös pysyttäisiin. Tulisi pitkäjänteistä oppimista ja kehitystä ja tuttu sekä turvallinen harrastuspiirikin.

No, onneksi meillä on vielä aikaa tätä miettiä. Sillä välin keskitytään jumppaliikkeisiin koko porukka ja lauletaan innoissaan syyslauluja. "Puolukoita poimin, poimin, poimin...."

Mitä teillä harrastetaan? Miksi?

Elämää aikataululla

On se vaan outoa, miten syksyn tullen ihmisten elämä palaa taas siihen samaan aikataulutettuun menoon. Kesällä ollaan vapaita kuin taivaan linnut ja syksyllä mennään taas erinäisten menojen mukaan.
No, enpä eroa itse tästä porukasta yhtään :)
Toisaalta sen verran kyllä, että tänä syksynä teen sen hyvin iloisin mielin :) Nyt, kun Pihla on jo isompi tyttö ja arki sujuu kivasti, olen ihan täpinöissäni, kun pääsen aloittamaan erilaisia touhuja tytön kanssa.

Siispä meillä on nyt kolme uutta harrastusta!
Tiistaisin käydään vauvajumpassa.
Torstaisin vauvamuskarissa.
Lauantaisin vauvauinnissa.
Ja muina päivinä sit vaan ollaan vauvoja :)

Jumppa ja uinti on jo korkattu ja ensimmäisten kertojen perusteella ollaan kyllä tyytyväisiä. Jumppaamassa käydään ihan tyttöporukalla, mutta uinnissa isäkin on mukana.
Tykkään, kun on nyt jotain, joka vähän rytmittää elämää. Eikä vaihteleva sisältö päiviin ole yhtään tyhmää.
Toisaalta vain muskari on päivisin, jolloin sitä tekemistä eniten kaipaa.

Ja mitäs olis harrastus ilman pientä askarteluprojektia, käyhän kurkkaamassa mai makingsin puolella, millaisen jumppa-alustan Pihla sai!

Toivottavasti harrastaminen jatkuu kivana ja Pihlakin oppii niistä tykkäämään. Uinnissa tyttö viihtyi hyvin, vaikka vesi kyllä taisi kovasti ihmetyttää.