Syksyn tullen yksi jos toinen aloittaa uusia harrastuksia ja jatkaa vanhoja.
Me jatketaan pienen tauon jälkeen tutuissa lajeissa, jumpassa ja muskarissa. Jää nyt baletti vielä toistaiseksi vain Pihlan haaveeksi.
Viime keväänä ei oltu missään harrastuksissa, kun aamupäivisin ei enää ehtinyt muskariin ja jumpassakin kulkeminen kävi työlääksi.
Nyt kuitenkin lykästi kun uusi kuntamme on aiempaa parempi muskaritarjonnan osalta ja löysimme MLL:n muskarin ilta-aikaan. Tuttu jumppapaikkakin on uutta kotia lähellä, joten sinne kulku sujuu nyt helpommin.
Vielä me jumpataan ja lauletaan yhdessä, tasavertaisesti äidin ja isän johdolla. Mutta lienee jossain vaiheessa edessä Pihlan yksin harrastaminenkin. Toivoisin kovasti, että Pihla löytäisi mieluisen liikuntaharrastuksen, oli se sitten jumppa, tanssi tai koripallo. Nyt tuntuukin luontevalta ohjata tyttö tutuille poluille jumpan pariin, kun itsekin 3-vuotiaana lajin aloitin ja olin aktiivinen joukkuevoimistelija teini-ikään asti.
Toisaalta voisi olla mielenkiintoista tarjota lapselle jotain ihan muuta, vaikka pianotunteja ja laulunopetusta, joku laji missä itse olen auttamattoman surkea. Että tulisiko lapsesta sittenkin musikaalinen?
Vai laittaisiko tytön kuvataidekerhoon? Tai jalkapallotreeneihin? Judotatamille? Ratsastustunnille? Shakkikerhoon? Kokkikurssille?
Vai pitäisikö tytön vaan kotona kaikki illat?
 |
| Ballerina! |
Nykyään kun tuntuu vielä olevan aikamoista tuo harrastusten valkkaus, kokeillaan monia eri lajeja ja taiteenaloja ja seilataan edes takaisin. Toivoisin itse, että Pihla löytäisi yhden tai kaksi erityisen mieluista juttua, joiden parissa sitten myös pysyttäisiin. Tulisi pitkäjänteistä oppimista ja kehitystä ja tuttu sekä turvallinen harrastuspiirikin.
No, onneksi meillä on vielä aikaa tätä miettiä. Sillä välin keskitytään jumppaliikkeisiin koko porukka ja lauletaan innoissaan syyslauluja. "Puolukoita poimin, poimin, poimin...."
Mitä teillä harrastetaan? Miksi?
Meidän 2,5v menee nyt tanssiin... äiti ei kysynyt, lapsi itse höpötti koko kesän menevänsä kun on nyt iso.
VastaaPoistaItse olen tanssinut 6 vuotiaasta, itse silloin ilmoittanut balettiin meneväni kun luokan tyttöjen kuulin siellä käyvän. Tuo pieni neiti on syntynyt viikko syyskauden viimeisen tanssitunnin jälkeen, ja koko pienen ikänsä nähnyt kerta viikossa äidin tuntivalmistelut ja odottanut äitiä kotiin tunneilta. Kaksi kertaa vuodessa pidettyä näytöstämme on ollut katsomassa kolme viimeisintä kertaa ja täysi työ on ollut pitää venkulaista poissa lavalta, "minä kanssa tanssimaan" on ollut sen tunnin mantra, ja aina on sanottu vaan tylsästi ettei ole vielä tarpeeksi iso tunnille, että sitten isompana jos haluaa. Nyt tuo vaadittu ikä täyttyi, ja äiti kohtasi haasteen; haluanko neidin jo viedä, jottei käy niin että äiti on sinne työntänyt, mutta lopulta totesin että lapsi joka on pienen ikänsä tanssinut kun musiikkia kuuluu, kuuluu sinne jos pyytää.
Jos ei tunnu myöhemmin omalta, voi sitten jäädä pois kun sanoo, kuten nyt menee kun sanoi.
Innoissaan tuo on kuin ilmapallo.
Aiemmin meillä ei oo harrastettu kun vauvauintia, ja pikkusiskon kanssa sitten tuo nyt vähän isompana oli kanssa samassa mukana. Uintii mentiin myös siksi että palset tykkäsivät... molemmat ovat olleet aina suihkussa yhtä hymyä, ja sama kävi altaankin kanssa, molemmat tykkäävät kovasti.
Tuntuu täysin luonnolliselta jatkumolta teidän pienen tanssiharrastuksen alku :) Ihanaa, kun lapsi on itse innoissaan jostain. Pihlakin oli aivan into piukeena jumpassa ja itku tuli kun piti kotiin lähteä. Lupaavaa siis :)
PoistaVauvauinti onkin hauska harrastus, me mentiin sinne ihan silkasta mielenkiinnosta, kun ei kumpikaan olla koskaan mitenkään uintia harrastettu. Ja lapsihan tykkäsi. Ehkä siinäkin olisi yksi vaihtoehto lisää?! :)
Intopinkeä olemus pikkutanssijalla vaan jatkuu ;) Äiti on nyt kahtena ekana kertana joutunut hakemaan tunnin päätteeksi yksin saliin seisomaan jääneen neidin ulkopuolelle pukemaan neidin toistellessa en lähde vielä. Tanssipukua ei saa riisua vasta kun nukkumaan mentäessä, sillä tanssit jatkuvat kotona :D pelkoni ei siis käynyt toteen, en siis ole jotenkin huomaamattani työntänyt lastani tanssitunnille ;D
PoistaSulle on tunnustus.
VastaaPoistahttp://eioopakkojoseitaho.blogspot.fi/2012/09/tunnustuksen-saannot-1.html
Mulla harrastamisen periaatteet on, että ei saa maksaa ihan älyttömiä ja harrastuksen pitää löytyä omalta kylältä, koska autokuskiksi en ala. Koska asumme pienellä paikkakunnalla tämä rajaa jo melkoisen määrän harrastuksia pois (esim. tanssin ja voimistelun). Itse koitan myös järkätä niin, että olisi yksi liikuntaharrastus ja yksi musiikkiharrastus, jos vaan kiinnostusta löytyy. Koululainen harrastaa yleisurheilua ja pianon soittoa, 3-vee muskaria ja perheliikuntaa. Pienin ei harrasta vielä mitään.
PoistaKiitos Nelsson, mahtavaa :) !!
PoistaMaj; Kuulostaa juuri oikealta periaatteelta. Mä en kanssa halua, että kun on isompia lapsia niin joutuisi kokoajan kuskaamaan harrastuksiin. Ei sekään kivaa ole kellekään, vapaa-aikaakin pitää olla. Musiikki ja liikunta on nyt meilläkin nämä pääaiheet ja se vaikuttaa hyvältä yhdistelmältä, tahtoisin kovasti lapsestani hieman itseäni musikaalisemman :D