"Kun se on paras isä"

Tänään se viimein on, isän päivä. Isän oma päivä. Pitkään on meillä tätä päivää odotettu, Pihla on ollut aivan innoissaan.

Harhautuksilla sain Pihlan ajan kulumaan aamulla niin, ettei isää herätetty heti kukonlaulun aikaan. Voi sitä riemua, kun lupa viimein annettiin. "Hyvää isänpäivää" kaikui samantien kun makuuhuoneen ovi aukaistiin.

Lahjapuolesta vastasi Pihla, päiväkodissa tehdyn lahjapaketin sisältö paljastettiin kyllä jo ruokapöydässä  sinä päivänä kun lahja kotiutui. Isä onneksi osasi näytellä yllättynyttä.

Oman korteni kannoin kekoon haastattelijan ominaisuudessa, kun Pihla sai vastailla isäaiheisiin kysymyksiin.

Tytön taitelijan lahjat pääsivät tässäkin käyttöön, kun Pihla piirsi isän kuvan.

Onko tämä sitten avopääjalkainen?

Luovuuden lähteillä

Heti kun asunnonvaihtoasia tuli ajankohtaiseksi oli yksi kriteeri selvä: huoneita pitää olla niin monta, että yhden voi pyhittää minun unelmille.

Sellainen koti löytyi ja nyt mulla on ikioma huone.

Mun ikioma askarteluhuone. Askartelijan taivas. Luovuuden tyyssija.

Muuten niin pelkistetyn ja melko monokromisen kodin sisällä on huone, joka on kaikkea muuta. Halusin, että tässä huoneessa värejä riittää ja sieltä löytyy mitä ihanimpia romanttisia ja söpöjä yksityiskohtia. Sellainen ihana hallittu tavaroiden ja värien sekamelska.

Tapetista tämä kaikki lähti liikkeelle. Pip Studion iki-ihanasta mallistosta löytyi täydellinen ruusuinen tapetti, jonka mukaisesti värejä huoneessa sitten on. Muut seinät ovat valkoiset, samoin kuin lattia. Ja mattokin on valkoinen. Ja verhot. Pääsee tapetti oikeuksiinsa.

Pöydän vieressä jää seinän ja kaapin väliin nurkka, jossa on pieni tila hyvin tehokkaassa käytössä. Hyllyssä alaosa on "gift wrapping station", niin kuin sen ideoinut ystäväni nimesi, ja vihdoin askartelu- ja käsityökirjoillani on oma paikka. Seinälle kiinnitin jo vanhasta askartelukomerostani tutun reikälevyn, missä kauniit nauhat pääsee oikeuksiinsa. Leimasettinikin saivat kunnolliset säilytyspaikat, kun cd-koteiloissa olevat pääsivät maalattuun telineeseen ja muovipaketeissa olevat roikkumaan verhovaijeriin. Tästäkin kunnian ansaitsee jo edellä mainittu ystäväni, hänen ideansa!

Lipaston päällä nojailee ilmoitustaulu, joka vielä kaipaa tuunausta, mutta sisältöä siinä on senkin edestä. Tähän taltioin Pihlan taideteoksia, kortteja, maalauksia yms, joita syntyy kovaa vauhtia. Kasvamassa taitaa olla aikamoinen askartelija.

Työpöydän vastakkaisella seinällä on senkki, joka pursuaa niitä ihania yksityiskohtia. Vihdoinkin on paikka, johon saan kerätä kaikkea söpöä ilman, että näyttävät lapsellisilta tai muuhun sisustukseen sopimattomilta. Bambiseinäkalenteri on yksi tällainen, ei tuo ihan olohuoneeseemme olisi sopinut.

Senkin vierestä, ikkunan alta löysi paikkansa tuoli, johon voi istahtaa neulomaan tai virkkaamaan. Voisi, jos ehtisi. Enpä ole vielä sitä toteuttanut. Tuoli on äitini anopin vanha, joka sai päällensä raitakankaan ja puuosatkin maalasin tumman pinkiksi. Ikeasta löysin pienet jakkarat, jotka on söpöjä kuin nappi ja sopivat huoneeseen loistavasti. Niillä pääsevät vierailevat askartelijat istumaan.

Kun muu huone oli sisustettu oli intoa ja inspiraatiota jäljellä vielä sen verran, että myös huoneessa oleva tuplakaappi pääsi käsittelyyn. Jokaiselle tavaralle on oma paikkansa; koruille puinen lokerikko, isoille papereille samanlaisen lokerikon runko ja kangaspaloille housuhenkarit. Ja jälleen oli ystävän hyvät neuvot kalliit, kun langat löysivät paikkansa kenkätelineestä.

Tässä huoneessa silmä ja sielu lepää.

Ja jottei totuus unohtuisi....

Lapin luonto luo outoa taikaa..

Minilomalla ehdittiin tunturiin.

Pallas tarjosi lumihiutaleitakin jo.

Minusta tulee isona...

...ihan oikea..

... taitelija.

... kauppias.

                                

... prinsessa.

... rakennusmestari.

... äiti.

... lintubongari.

... koirakouluttaja.

... valokuvaaja.

... ralliautoilija.

.. leipuri.

... koruntekijä.

Onneksi maailmassa on paljon vaihtoehtoja pienelle ja isolle ihmiselle.

Olotila

Alakerta on kotimme sydän. Meidän oma olotila, avokeittiö ja olohuone.

Tila, joka mahdollistaa mahtavan olotilan. Siellä on hyvä olla, kun viimein on ympärillä sellaista, mitä on aina haaveillut. Vaaleaa, hillittyä, samalla uskaliasta, vähän väriä ja mahdollisimman vähän tavaraa.

Alkuperäiset suunnitelmat värimaailmasta ja sisustuksesta ylipäätään toteutuivat hyvin pitkälti.

Lattia on se paljon puhuttu valkoinen, joka päivä päivältä näyttää paremmalta, kun maali on kunnolla valunut parketin lankkujen väleihin. Näyttää niinkuin meillä olisi ihka oikea lankkulattia!

Seinillä on pääasiassa vaaleaa harmaata, mutta suurin ja ainoa yhtenäinen seinä on tumman harmaa. Siihen maalasin tehokeinoksi kirkkaalla kalustelakalla paksuja vaakaraitoja, joka on erityisen kiva, kun aurinko osuu ikkunoista siihen. Jotain piristettä tasaisiin seiniin siis. Epäilin tätä toteutusvaiheessa, mutta  nyt ei voi kun ihailla lopputulosta, vaiva kannatti tässäkin.

Seiniä tärkeämpää on kuitenkin pienet yksityiskohdat. Osan laitoin heti muuton jälkeen, tuomaan kodikkuutta ja omaa ilmettä. Toiset on hiljalleen löytäneet paikkansa ja aina on uusiakin juttuja mielessä. Pääsipä seinille Star Warsiakin, kun löytyi noin hieno ja erinomaisesti värimaailman sopiva juliste. Jotain molemmille meille.

Erilaisin ja ihmeellisin yksityiskohta lienee "kahvipöytämme". Moinen kapistus aiheutti harmaita hiuksia alkuun, meillä kun ei koskaan sohva-/kahvipöytää ole ollut. Erilaisia vaihtoehtoja pyöriteltiin, kunnes siskoni mökkivaraston siivous tuotti tulosta. Nyt meillä nököttää sohvan edustalla vanha puinen työkalupakki, jonka uumeniin saa kätevästi tavaraa piiloon. Ja onhan se juomalasi kiva siihen laskea.

Sohvan takana on se kuuluisa kodin sydän, keittiö. Joudun ehkä jopa allekirjoittamaan tuon kliseisen lausahduksen nyt, kun tässä kodissa keittiö on melkoisen keskeisessä asemassa. Mikä on kyllä äärimmäisen hyvä asia. Hyvin paljonhan siellä tulee aikaa vietettyä ja on kiva, että ei tarvitse yksin touhuta, vaan muut voi touhuta olkkarissa omiaan ja ollaan silti yhdessä tilassa.

Keittiössä hallitsevimmissa osissa on jo aiemmin esitellyt tuolit sekä ihana massiivipuinen mustaksi käsitelty työtaso. Eipä siinä paljon muuta tarvita. Keittiön kaapit ovat alkuperäiset, vaihdoimme vetimet graafisemmiksi ja johan muuttui koko keittiön ilme. Tiskiallas vaihdettiin niin ikään, viimein sain haaveilemani posliinisen altaan. Pientä romantiikkaa modernin keskelle.

Yksityiskohtia riittää keittiössäkin, taitavat olla se "mun juttu". Vähän väripilkkuja, kauniita kodinkoneita ja epätoivoisia yrityksiä saada ruma kelmupaketti piiloon. Oudot pikkuhyllyt tuottavat suurta päänvaivaa, niitä kun on kahdessa kohdassa; hellan vieressä ja liesituulettimen korkeudella. Äärimmäisen epäkäytännöllisiä ja rumia. Alemmalle keksin kuitenkin käyttöä, kun keittiöpyyhkeet sopivat sinne kuin valettu. Ylempi odottaakin vielä lopullista tuomiota. Kunpa olisi olemassa joku näppärä purkukeino...

Sellainen tila. Ihana oma tila, ihana olotila.

Lapsen valtakunta

Ensimmäisenä meidän kodista oli valmiina lapsen huone. Jo ennen muuttoa kokosin sängyn ja hyllyn ja heti muuttopäivän iltana, ennen kuin Pihla tuli mummulta hoidosta, oli tavarat purettuna ja melkeinpä kaikki paikallaan.

On siis vallan sopivaa se myös ensimmäisenä esitellä.

Vähän vinkkiä mihin suuntaan kuvat on otettu.

Sängyksi tuli sitten Ikean Brimnes, joka on käytössä osoittautunut varsin kelpo yksilöksi.
Turvalaidan avulla tyttö pysyy sängyssä ja isot laatikot on mahtava piilopaikalle tavaralle.

Pienet yksityiskohdat on oikeita herkkuja, joita olen halunnut haalia huoneeseen. Mahtavaa, miten valkoisten seinien, lattian ja katon sisään valkoisiin huonekaluihin sisältyykin näin paljon väriä.

Itsetehtyä ei ole unohdettu tässäkään huoneessa; on minun virkkaama matto, äitini tekemä Emma-nalle sekä siilityyny, minun tekemä pupu tyyny ja napeista tehty P-taulu, sekä asukkaan itse tekemä sininen auto.

Ehkä ihanin yksityiskohta on pieni kärpässienijakkara. Sellaisesta olen kauan haaveillut ja viimein tuli syy se hankkia ja Oulun vankilan myymälästä sellainen löytyi. 

Nyt tällä jakkaralla istutaan sängyn vieressä lukemassa iltasadut.

Mikäs siinä kivassa huoneessa ollessa, alusta asti on uni maittanut omassa sängyssä ja leikkiä on riittänyt jos jonkinmoista. Eikä ole sen voittanutta, että voi laittaa oven kiinni ja kaaos jää sinne.

Hei me harrastetaan

Syksyn tullen yksi jos toinen aloittaa uusia harrastuksia ja jatkaa vanhoja.
Me jatketaan pienen tauon jälkeen tutuissa lajeissa, jumpassa ja muskarissa. Jää nyt baletti vielä toistaiseksi vain Pihlan haaveeksi.

Viime keväänä ei oltu missään harrastuksissa, kun aamupäivisin ei enää ehtinyt muskariin ja jumpassakin kulkeminen kävi työlääksi.
Nyt kuitenkin lykästi kun uusi kuntamme on aiempaa parempi muskaritarjonnan osalta ja löysimme MLL:n muskarin ilta-aikaan. Tuttu jumppapaikkakin on uutta kotia lähellä, joten sinne kulku sujuu nyt helpommin.

Vielä me jumpataan ja lauletaan yhdessä, tasavertaisesti äidin ja isän johdolla. Mutta lienee jossain vaiheessa edessä Pihlan yksin harrastaminenkin. Toivoisin kovasti, että Pihla löytäisi mieluisen liikuntaharrastuksen, oli se sitten jumppa, tanssi tai koripallo. Nyt tuntuukin luontevalta ohjata tyttö tutuille poluille jumpan pariin, kun itsekin 3-vuotiaana lajin aloitin ja olin aktiivinen joukkuevoimistelija teini-ikään asti.

Toisaalta voisi olla mielenkiintoista tarjota lapselle jotain ihan muuta, vaikka pianotunteja ja laulunopetusta, joku laji missä itse olen auttamattoman surkea. Että tulisiko lapsesta sittenkin musikaalinen?

Vai laittaisiko tytön kuvataidekerhoon? Tai jalkapallotreeneihin? Judotatamille? Ratsastustunnille? Shakkikerhoon? Kokkikurssille?
Vai pitäisikö tytön vaan kotona kaikki illat?

Ballerina!

Tiedän, että lopulta lapsi itse päättää mikä on kiinnostavinta, mutta joku alkukarsintahan tässä on tehtävä. Ei 2,5-vuotias osaa itse vielä sanoa mikä on se kaikkein kivoin asia. Eikä vielä 3- tai 4-vuotiaskaan. Vanhempien aloitteestahan harrastukset lähtee, en itsekään pyytänyt jumppaan, mutta niinpä se imaisi vuosiksi mukaansa.

Nykyään kun tuntuu vielä olevan aikamoista tuo harrastusten valkkaus, kokeillaan monia eri lajeja ja taiteenaloja ja seilataan edes takaisin. Toivoisin itse, että Pihla löytäisi yhden tai kaksi erityisen mieluista juttua, joiden parissa sitten myös pysyttäisiin. Tulisi pitkäjänteistä oppimista ja kehitystä ja tuttu sekä turvallinen harrastuspiirikin.

No, onneksi meillä on vielä aikaa tätä miettiä. Sillä välin keskitytään jumppaliikkeisiin koko porukka ja lauletaan innoissaan syyslauluja. "Puolukoita poimin, poimin, poimin...."

Mitä teillä harrastetaan? Miksi?