Mistä alkaisin nyt tämän kertomuksen vanhan totuuden? Niin laulaa Fredi Rakkaustarina-laulussa ja niin lauleskelen minäkin tässä blogini äärellä. Kirjoittamisen tahti on hidastunut ja tuntuu, että mielessä ja sormissa on tukos. En tiedä mistä aloittaisin uudestaan. Haluaisin aloittaa.
Täytyy siis vain vetreyttä sormet ja pistää näppiskin laulamaan. Ehkä sitä rakkaustarinaa?
Kerrottavaa kyllä riittäisi moneenkin postaukseen. Paljon ehtii nimittäin tapahtua, kun päivät aloittaa kello 05.00 ja jatkaa aina sinne puoleen yöhön.
Silti tuntuu, että sisältö on pääasiassa vanhan toistoa. Toistoa toiminnassa ja vähintäänkin valokuvissa, joita Peetu on oppinut napsimaan itsestään.
Nyt, kun olen blokkini tunnustanut ja ääneen sanonut, voi ehkä aloittaa puhtaalta pöydältä?! Sillä edelleenkin tätä haluaisin jatkaa, elämää on kiva tallettaa. Tehkää tekin seuraavaa postausta odotellessa sitä mitä minä viime aikoina eli lukekaa vanhoja postauksiani! Te ehkä pystytte siihen ilman häpeää ja ihmetystä, että tätäkö täällä oli myös...