Mun tukka ja mää

Viime viikolla oli jälleen ihana oman ajan paikka, kun pääsin istumaan kampaajan tuoliin.

Siellä on aina niin kivaa käydä,  kampaajani on huipputyyppi, olen käynyt hänellä jo varmaan viisi vuotta.

Kaikkein parasta on, että mun ei ole ikinä tarvinnut millään tapaa suunnitella tai stressata etukäteen millainen tukka tulee. Olen antanut joka kerta kampaajalle oikeastaan vapaat kädet, pienillä ohjenuorilla varustettuna, tyyliin tumma vai vaalea, lyhyt vai pitkä. Enkä ole kertaakaan joutunut pettymään!

Tällä kertaa tuli sit lyhyt. Jossain vaiheessa oli vielä puhetta, että oltaisiin laitettu mulle pidennykset toistamiseen, viime kesänä oli mahtavat pidennykset. Mutta nyt kun Pihla alkaa enenevässä määrin innostua mun tukan repimisestä ja imetys tiputtaa hiuksia oikein urakalla, tultiin tulokseen, että pidennykset saa odottaa. Niinpä ainoa ohje oli, että selkeästi erilainen malli, mutta ei ihan lyhyt. Polkkatukasta lähdettiin ja tällaiseen päädyttiin. Me likes! Kuva ei kyllä ihan koko totuutta kerro, toinen puoli on nimittäin selvästi pidempi ja toinen lyhyempi. Hieno ja erilainen, tällaista ei olekaan vielä ollut :) Uskomatonta, että tätä lyhyempi on kyllä ollut, ehkä jotain kolme vuotta sitten. Siitä ei harmi vaan ole muuta kuin muistot, koska sen jälkeen meillä tuhoutui tietokoneen kovalevy ja kaikki kuvat hävisi sen siliän tien. (Huoh, nyt taas muistin sen tapahtuman ja alkoi ahdistaa. Muistakaa ihmiset varmuuskopiot! Nimimerkillä kaksi kertaa kuvat menettänyt)

Mutta tällainen oman elämänsa Martha täällä seikkailee uusine tukkineen :D